Lastensuojelun kokemuskumppanina työskentelevä Susanna Salin haluaa välttää vastakkainasettelua asiakasvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Susanna Salin on yksi Suomen ensimmäisistä lastensuojelun kokemuskumppaneista. Kovia kokeneelle sosiaalialan ammattilaiselle häpeätrauman purkaminen on ykkösasia.
Nuoruudessaan Susanna Salin asui vuosia lastenkodissa. Hän tietää myös, mitä on olla äitinä lastensuojelun asiakas ja miltä tuntuu, kun lapsi kuolee oman käden kautta.
– Köyhyyden, väkivallan, rikollisuuden, päihteiden ja seksuaalisen hyväksikäytön keskellä eläville lastensuojelun käsitteet ja lait ovat ihan hepreaa, hän sanoo.
Salin on yksi Suomen ensimmäisistä lastensuojelun kokemuskumppaneista. Hänestä tuli asiakasvanhempien vertaistukija puolivahingossa.
Tammikuussa 2019 kaksi kuukautta poikansa kuoleman jälkeen Salin keskusteli Salon kaupungin johtavan sosiaalityöntekijän kanssa.
– Hän sanoi minulle, että miksi et lue itseäsi kokemusasiantuntijaksi, niin saisit mandaatin toimia, kun sinulla on puhelahjat hallussa, Salin muistelee.
Keväällä 2020 hän kuuli ensimmäisen kerran kokemuskumppanuudesta.
– Eräs vertainen laittoi minulle viestiä, että tässä olisi sinulle homma. Viesti tuli raha edellä ja minä sanoin, että minulla on ihan hyvä palkka enkä ole kiinnostunut rahasta.
Salin kuitenkin tutustui tarkemmin saamaansa viestiin ja kiinnostui lastensuojelun kokemuskumppaneille tarkoitetusta koulutuksesta.
– Ajattelin, että jess, tässähän se on, Salin kertoo.
Tunnistettava oma keskeneräisyys
Perhetukikeskus Lauste järjesti vuosi sitten ensimmäisen koulutuksen lastensuojelun kokemuskumppaneille. Susanna Salin oli yksi neljästätoista osanottajasta.
– Koulutus oli henkisesti rankka. Olin veivanut asioitani kolmetoista vuotta terapiassa. Ajattelin, että taasko minun pitää kertoa tarinani ja mitä uutta voin tästä saada.
Vanhemmat sanovat usein, että sossut puhuvat ihme kieltä. Kokemuskumppani voi olla tulkkina siinä välissä ja kääntää sisä sosiaalityön jargonia asiakkaan kielelle.
Intensiivinen koulutus kesti syyskuusta joulukuuhun. Tapaamisia Turussa oli kerran viikossa. Ne kietoutuivat koulutettavien elämäntarinoiden ympärille.
– Se oli nerokkaasti tehty. Meidän tuli tunnistaa oma keskeneräisyys. Jos katkeruus ja viha puskevat pintaan, niin silloin saamme aikaan enemmän haittaa kuin hyvää.
Kertoessaan omaa elämäntarinaansa toisille Salin huomasi, että jokin oli muuttunut.
– Ilmaisin itseäni uudella tavalla. Olin kasvanut omanarvontuntoiseksi naiseksi ja näin itsessäni sellaisia valonpilkahduksia, joita en ollut ennen nähnyt.
Salin kertoo, että koulutus nosti hänen itsetuntoaan, toi lisää varmuutta ja antoi uusia työkaluja työhön, henkilökohtaiseen elämään ja vertaistoimintaan.
Rinnalla kulkemista
Kokemuskumppanuus on Susanna Salinin mukaan lastensuojelun asiakkaana olevan vanhemman rinnalla kulkemista.
– En tarjoa terapiaa, vaan vertaistukea. Ajattelen, että kohtaaminen kerrallaan vanhempi saa omaan elämäänsä työkaluja, joiden avulla hän pääsee eteenpäin.
Vanhemmat kaipaavat hyvin konkreettista apua ja tukea, Salin sanoo.
– He sanovat usein, että sossut puhuvat ihme kieltä. Kokemuskumppani voi olla tulkkina siinä välissä ja tavallaan kääntää sitä sosiaalityön jargonia asiakkaan kielelle.
Helmikuussa Salin aloitti työt erään lastensuojelun asiakasäidin kokemuskumppanina. He tapasivat etänä viiden kuukauden ajan 6–8 tuntia kuussa.
– Hän oli omatoiminen ja aktiivinen omassa asiakkuudessaan. Olin hänelle vähän kuin valmentaja. Kävimme asioita yhdessä läpi, kun hän valmentautui haastaviin tilanteisiin.
Kokemuskumppanit toimivat palkkioperusteisesti. Kumppanuussuhde alkaa Salinin sanoin ”mätsäyskeskustelulla.” Sopimus tehdään vasta, jos kemiat kohtaavat.
Toteutustapa, tapaamisten määrä ja tavoitteet sovitaan aina tapauskohtaisesti asiakasvanhemman kanssa, Salin sanoo.
Pois vastakkainasettelusta
Sosiaalityön käsitteet avautuivat Susanna Salinille vasta opintojen myötä. Hän luki ensin lähihoitajaksi, sitten sosionomiksi ja on nyt suorittanut sosiaalityön perus- ja aineopinnot.
– Tässä yhteiskunnassa ei tarvitse pelätä sitä, että lapsi ei saa apua. Mutta siinä kohtaa, kun lapsen sijoitus tai huostaanotto tapahtuu, jäävät vanhemmat yleensä syrjään.
Lastensuojelun asiakasvanhemmille ei pääsääntöisesti tehdä asiakassuunnitelmaa, Salin sanoo.
– Kokemuskumppanuuden avulla yritämme paikata sitä, että vanhempikin saisi tukea ja oikeutta. Huostaanotto on aina trauma, Salin toteaa.
Tarkoitus on löytää yhteistä maaperää ja ymmärrystä, jotta yhteistyö toimii.
Hän on nähnyt maailmaa myös pöydän toiselta puolelta, sillä hän on työskennellyt vuosia lastensuojelun vs. sosiaalityöntekijänä. Nyt hän toimii ohjaajana nuorten parissa.
Salin korostaa, että vaikka hän kokemuskumppanina pitää asiakasvanhemman puolia, hän ei halua lisätä vastakkainasettelua, vaan nimenomaan poistaa sitä.
– Tarkoitus on löytää yhteistä maaperää ja ymmärrystä, jotta yhteistyö toimii. En taistele ketään vastaan, vaan kamppailen inhimillisen ja toimivan palvelujärjestelmän puolesta.
Häpeätrauman purkaminen on minulle ykkösasia, Salin sanoo.
– Jos haluamme muuttaa maailmaa, meidän pitää tunnistaa ja tunnustaa vaikeat tosiasiat. Vasta sitten niiden kanssa voi alkaa työskennellä.
Siksi hän kertoo avoimesti omasta ylisukupolvisesta tragediastaan, joka sisältää itsetuhoisuutta, päihteitä, väkivaltaa, rikollisuutta, avioeroja ja lasten huostaanottoja.
– Kun jaan vaikeita asioita, vanhemmat alkavat peilata omia kokemuksiaan niitä vasten. Siitä syntyy tietynlainen turvallisuus ja luottamuksellisuus.
Ensimmäiset kokemukset uudesta toimintamallista ovat lupaavia, Salin sanoo.
– Jotkut asiakkaat ovat alkaneet havainnoida sosiaalityöntekijöitä ja heidän työtään uudenlaisin silmin ja ymmärtävät nyt, että he eivät vain huostaanota.
Kokemuskumppanuus vaatii Salinilta rohkeutta ottaa puheeksi asiakasvanhemman arjen haasteita. Ja taitoa tehdä se siten, että siitä ei synny konflikteja tai käpertymistä.
– On todella motivoivaa ja kiehtovaa seurata, miten solmut lähtevät aukeamaan ja perhe alkaa voimaantua ja kukoistaa. Sitä on ilo seurata.
Vuorovaikutuksella parempia palveluita
Perhekuntoutuskeskus Lausteella Turussa alkoi elokuussa jo kolmas koulutus, jossa lastensuojelun läpikäyneistä vanhemmista koulitaan kokemuskumppaneita.
He työskentelevät lastensuojelun asiakasvanhempien vertaistukijoina ja toimivat erilaisissa kehittämis- ja vaikuttamistehtävissä, kertoo hankepäällikkö Tatu Moisio.
– Tavoitteena on vahvistaa lastensuojelun tarpeessa olevien vanhempien ääntä, osallisuutta ja toimijuutta, jotta huostaanottojen tarve vähenisi ja niiden kesto lyhenisi.
Asiakkaasta kumppaniksi ‑hankkeen toimintamalli rantautui Suomeen New Yorkista. Malli syntyi, kun vanhemmat, jotka kokivat tulleensa kaltoin kohdelluksi lastensuojelun palveluissa, alkoivat tehdä yhteistyötä viranomaisten ja järjestöjen kanssa.
Suomessa yksitoista ensimmäistä koulutettua kokemuskumppania aloitti työnsä tammikuussa Kaarinassa, Naantalissa, Salossa ja Turussa.
Eräs heistä toimii kokemuskumppanina vs. sosiaalityöntekijä Piia Kyynäräisen asiakkaalle. Kyynäräinen työskentelee Turun kaupungilla lastensuojelun avohuollossa.
– Kuulin jo viime vuoden puolella Asiakkaasta kumppaniksi ‑hankkeesta ja ajattelin, että asiakkaani voisi hyötyä siitä. Hän alkoikin itse selvittää asiaa, Kyynäräinen kertoo.
Tunteiden käsittely vie toisilta pitkään ja se kaikki aika on pois työskentelystä lapsen asioissa.
Hänen asiakkaallaan on taustalla lapsen huostaanotto.
– Kokemuskumppani tukee asiakasta lastensuojelun prosessien hyväksymisessä ja ymmärtämisessä ja edistää niihin liittyvien tunteiden läpikäymistä.
Tunteiden käsittely vie toisilta pitkään ja se kaikki aika on pois työskentelyltä lapsen asioissa, Kyynäräinen sanoo. Kokemuskumppani raivaa myös muita yhteistyön esteitä.
– Hän on auttanut asiakastani ymmärtämään lastensuojelun käsitteitä ja painottanut asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välisen yhteistyön merkitystä.
Kyynäräisen mukaan asiakkaan pahin tunnemyrsky on nyt laantunut ja yhteistyö hänen kanssaan sujuu jo hieman aiempaa helpommin.
– Ilman kokemuskumppania tähän pisteeseen pääseminen olisi vienyt minulta huomattavasti enemmän työaikaa.
Tatu Moision mukaan kokemuskumppanuus tukee lastensuojelutyön murrosta, jossa asiakas ei enää ole passiivinen palveluiden vastaanottaja.
– Vuorovaikutus asiakkaan ja ammattilaisen välillä korostuu. Toivon, että siten palvelut pystytään kohdentamaan jatkossa nykyistä tehokkaammin.
Kolmivuotista hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus Stea ja se kestää vuoden 2022 loppuun. Tuona aikana on tarkoitus kouluttaa viisi ryhmää kokemuskumppaneita ja laajentaa toiminta koko Varsinais-Suomeen.
Muista eettisyys!
Kokemusasiantuntijuus lastensuojelussa ‑verkosto on koostanut eettiseen ohjeistukseen vinkkejä, ohjeita ja suosituksia kokemusasiantuntijuuden hyödyntämiseen lastensuojelussa. Lataa ilmaiseksi: lski.fi/julkaisut
