− Rikosseuraamusalan työ on kehittynyt valtavasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, kun on kehitetty erityisesti elämänmuutokseen tähtääviä välineitä, sanoo Eve Jaakkola. Kuva: Laura Vesa
Eve Jaakkola on rikosseuraamusalan ammattilainen, joka on törmännyt rankaisemattomuuden kulttuuriin.
Kun Eve Jaakkola haki vuonna 1978 sosiaalityöntekijän paikkaa Kriminaalihuoltoyhdistyksestä Joensuussa, hän ei tiennyt, mitä kriminaalihuolto on.
– Tein pro graduni kasvatustieteistä, mutta minua kiinnosti enemmän sosiaaliala, koska halusin kantaa korteni kekoon yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseksi.
Jaakkola jäi eläkkeelle viime keväänä. Hän työskenteli viimeksi Tampereen yhdyskuntaseuraamustoimiston ja Vilppulan vankilan johtajana. Nelikymmenvuotinen työura ei kuitenkaan kulunut pelkästään kriminaalihuollossa, sillä väliin mahtuu yli kymmenen vuotta sosiaalialan oppilaitoksen opettajana vuosituhannen vaihteessa.
Välillä kaikkialla noudatettiin strukturoituja ohjelmia, mutta sitten huomattiin, että niiden lisäksi tarvitaan sosiaalityötä.
Vuonna 2010 Kriminaalihuoltolaitos ja Vankeinhoitolaitos yhdistettiin Rikos seuraamuslaitokseksi.
– Uudistuksen alkuvaiheessa pelättiin, että vankeinhoito jyrää yhdyskuntaseuraamustyön, sillä organisaation ajasta mukana ja harjoittelemaan rikoksetonta elämää.
Matkalle elämänmuutokseen elämänmuutos
Uusin rangaistusmuoto on elektronisen jalkapannan avulla toteutettava valvontarangaistus. Valvottavan täytyy päivittäin osallistua koulutukseen, työskennellä omalla työpaikallaan, osallistua työttömien päivätoimintaan tai muuhun säännölliseen toimintaan. Lisäksi rangaistukseen sisältyy rikoksen käsittely, toimintaohjelmia sekä päihde- tai muuta kuntoutusta.
Kaikessa pyritään siihen, että asiakkaan elämä muuttuu. Jos hänellä ei ole siihen motivaatiota, sitä pyritään synnyttämään. Jos elämänmuutokseen on tahtoa, sitä tuetaan sekä etsitään mahdollisuuksia toteuttaa muutos.
– Tässä työssä on sosiaalialan ammatillinen osaaminen hyvin tärkeää, Eve painottaa.
Rikosseuraamusalan työssä asiakasta motivoidaan myös päihde- tai mielenterveyshoitoon. Sitä varten on kehitetty erilaisia hoito-ohjelmia. Suurin osa rikoksista tehdään päihteiden alaisena.
– Vankilahan on suurin päihdekuntoutuslaitos Suomessa.
Rikosseuraamusalan työ on Jaakkolan mukaan kehittynyt valtavasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. On kehitetty erityisesti elämänmuutokseen tähtääviä välineitä.
Suomen rikosseuraamuslaitoksella on tiiviit kontaktit muun muassa Britannian, Kanadan ja Ruotsin rikosseuraamuslaitosten kanssa, joista meille on hankittu sovellettaviksi valmiita ohjelmapaketteja. Lisäksi Suomessa on kehitetty omia vaikuttamisohjelmia.
– Välillä kaikkialla noudatettiin strukturoituja ohjelmia, mutta sitten huomattiin, että niiden lisäksi tarvitaan sosiaalityötä. Nyt pitäisi edelleen kehittää suunnitelmallista, yksilöllistä asiakastyötä. Tärkeä kehittämisalue on yhteistyö kuntien kanssa, jotta asiakkaat saavat tarvitsemiaan palveluja.
Vankila on suurin päihdekuntoutuslaitos Suomessa.
Even mielestä parhaita uusia kehittämisalueita on valvottu koevapaus, jossa valmistellaan usean kuukauden ajan siviiliin paluuta. Asiakkaalle järjestetään asunto, mielekästä toimintaa ja tukiverkosto, ja hänen elämäänsä tuetaan ja kontrolloidaan valvotun koevapauden ajan.
– Jos tämä voitaisiin tarjota kaikille vankilasta vapautuville, olisivat tulokset ihan toisenlaisia.
Rikos ilman rangaistusta
Vaikka Eve Jaakkola on nyt päässyt täysin siemauksin nauttimaan eläkeläisen vapaudesta, on kuluva vuosikymmen ollut henkilökohtaisessa elämässä raskas. Vuonna 2010 Eve sai tiedon, että hänen kansalaisaktivistipoikansa Jyri Jaakkola oli murhattu Meksikossa humanitaariseen karavaaniin kohdistetussa hyökkäyksessä.
Jyri oli karavaanissa matkalla triquialkuperäisväestön asuttamaan kylään, joka oli puolisotilaallisen ryhmittymän saartama. Hyökkäyksessä kuoli hänen lisäkseen meksikolainen ihmisoikeusaktivisti Alberta Bety Cariño. Eve on yrittänyt saada seitsemän vuotta poikansa murhaajat oikeuteen. Se on vaatinut valtavia ponnisteluja.
– Meksikossa puhutaan rankaisemattomuuden kulttuurista, mikä tarkoittaa, että maassa ei yleensä rikoksista – ei liioin henkirikoksista – rangaista, eikä etenkään, jos ne kohdistuvat ihmisoikeuksien puolustajiin.
Eve on kuitenkin vaatinut sinnikkäästi syyllisten pidättämistä. Hyökkäyksen todistajia on paljon, mutta heitä on vaikea saada todistamaan, koska valtio ei lupaa taata heidän turvallisuuttaan. Hyökkääjistä on nyt kuusi vangittuna, mutta vapaalla jalalla on vielä keskeisiä johtajia.
Jyrin entisistä ystävistä Meksikossa on tullut myös Even ystäviä, ja he pitävät hyvin tärkeänä, että hän ei luovuttaisi.
– Kansainvälisen painostuksen avulla syytetyt voitaisiin kerrankin saada vangituksi ja oikeudenkäyntiin.
On todennäköistä, että aseelliset ryhmät ovat paikallisten viranomaisten suojeluksessa, sillä kylän saartaminen oli viranomaisten etujen mukaista.
– Jos ryhmiä ryhdyttäisiin rankaisemaan, voisi sieltä paljastua kaikenlaista ikävää niille poliitikoille, jotka olivat sekaantuneet asiaan.
Lisää menetyksiä
Eve on käynyt Meksikossa kuusi kertaa. Hän on osallistunut viranomaistapaamisiin ja valmisteleviin oikeudenkäynteihin. Vaikka matkat ovat raskaita, eikä ratkaisua ole näköpiirissä, hän jatkaa taistelua.
Ensimmäiset viisi kertaa Eve matkusti Meksikoon miehensä kanssa. Jyrin isä otti poikansa kuoleman hyvin raskaasti. Hän kuoli yllättäen kaksi vuotta sitten sydäninfarktiin. Eläkkeellä Eve on joutunut miettimään elämänsä rakennuspuita taas uudestaan. Siksi, että hän oli ajatellut eläkkeelle jäätyään ehtivänsä enemmän hoitaa vanhaa äitiään ja että hänen koiransa pitää hänelle seuraa kesämökillä. Äiti kuoli kuitenkin juuri ennen Even eläkkeelle jäämistä, ja viikko äidin kuoleman jälkeen kuoli myös koira.
Eve on yrittänyt saada seitsemän vuotta poikansa murhaajat oikeuteen.
Vaikka Evellä on ollut lyhyen ajan sisällä paljon menetyksiä, hän on kiitollinen kaikista arvokkaista asioista, joita on saanut kokea.
– Olen onnellinen siitä, että sain pitää Jyrin 33 vuotta.
Valoa elämään tuo toinen poika Turo, johon Evellä on läheinen suhde sekä monet läheiset ystävät Suomessa ja Meksikossa. Turo oli viime matkalla Even kanssa Meksikossa oikeuden käynnissä, josta Yle kuvasi marraskuussa 2016 televisiossa esitetyn dokumentin.
– On toinen Meksiko, jonka olen saanut Jyrin ystävien kautta.
Voimaa oikeustaistelun jatkamiseen Eve kertoo saavansa muun muassa Jyrin ajatuksista ja jälkeen jääneistä kirjoituksista kuten Meksikosta viestitetyistä toiveista jatkaa taistelua, jolla heille on laajempi ihmisoikeudellinen merkitys. Ja toki Eve pystyy näkemään tilanteen myös rikosseuraamusalan ammattilaisen silmin.
– On välttämätöntä, että rikoksiin reagoidaan, sillä sellainen yhteiskunta ei toimi, jossa saa tehdä rikoksia ilman seurauksia.
