Sosiaalityöntekijät Maura Nurmi ja Annika PIrinen ovat pohtineet rasismia työssään Espoon maahanmuuttajapalveluissa. Kuva: Jyrki Komulainen
Sosiaalityöntekijät kaihtavat kysyä asiakkaalta tämän rasismikokemuksista. Taustalla on ajatus, että on ennakkoluuloista olettaa tietyn näköisten ihmisten kohdanneen rasismia.
Sosiaalityöntekijä Maura Nurmi työskentelee Espoon maahanmuuttajapalveluiden päivystystiimissä. Hän on käsitellyt gradussaan ja käytäntöopetuksen tutkimuksessaan sosiaalityön suhdetta rodullistamiseen ja rasismiin ja kuinka niitä huomioidaan käytännön työssä muun muassa lastensuojelussa. Tutkimustyön perusteella työntekijät tunnistavat helposti rotujaotteluun perustuvan vanhan rasismin, mutta kulttuurisia ennakkoluuloja ei käsitetä rasismiksi.
Nurmen mukaan kulttuuristava puhe on uuden rasismin valtavirtaa ja hyväksyttyä rasismia. Se jaottelee kulttuurit parempiin ja huonompiin. Keskiössä on islamofobia ja ajattelumallit, että muut kulttuurit eivät ole niin edistyksellisiä kuin oma. Vuosien mittaan keskustelunavaukset rasismista ovat kääntyneet kulttuurieroista johtuviin haasteisiin.
– En halua sanoa, että sosiaalityöntekijät eivät ollenkaan tunnistaisi kulttuurista rasismia, mutta sen tunnistaminen on heiveröisempää kuin vanhan, rotuihin perustuvan rasismin tunnistaminen.
Kulttuurisen rasismin tunnistaminen on vaikeampaa kuin rotukäsitykseen perustuvan rasismin.
Rodullistettuihin ryhmiin kuuluvien asiakkaiden ongelmiin tarjotaan Nurmen tutkimuksen mukaan usein selitykseksi kulttuuria. Katsotaan esimerkiksi väkivallan perheessä johtuvan siitä, että se on hyväksyttyä asiakkaan kulttuurissa. Samaan aikaan kantasuomalainen perheväkivalta selitetään enemmän yksilöllisillä tekijöillä kuten päihteiden käytöllä tai mielenterveysongelmilla.
Ammatillisuus objektiivisuuden tae?
Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät kokevat ammatillisuutensa takaavan sen, että he toimivat lakien mukaan neutraalisti ja kohtelevat automaattisesti kaikkia tasapuolisesti ilman, että sitä tarvitsisi sen enempää reflektoida.
– On mielestäni ongelmallista ajatella, että vaikka itsellä olisikin ennakkoluuloja jotakin ihmisryhmää kohtaan, oma ammatillisuus takaa sen, että nämä ennakkoluulot eivät heijastu työhön.
Tutkimukseen haastatellut tunnistivat kulttuurisen ja rakenteellisen rasismin esimerkiksi koulumaailmassa, työelämässä sekä muiden viranomaisten toiminnassa, mutta mitä lähemmäksi tultiin omaa työtä, sitä vähemmän siitä puhuttiin.
– On kuitenkin hyvä muistaa, että meillä kaikilla on rasistisia ennakkoluuloja. Kun se tunnistetaan itsessä, on sitä helpompi alkaa työstää.
Nurmen mielestä tutkimuksessa yllätti se, että asiakkaalta kysytään harvoin, onko tämä kokenut rasismia. Asiakkaan rasismikokemusten puheeksi ottamista pidettiin loukkaavana, koska silloin katsotaan, että sosiaalityöntekijä olettaa tietyn näköisten tai tiettyyn ryhmään kuuluvien ihmisten kohtaavan rasismia.
– Olemme niin hyvin oppineet olemaan erottelematta ihmisiä taustan mukaan. Se voi kuitenkin johtaa siihen, että varovaisuussyistä sivuutetaan asiakkaan rasismikokemukset.
Kulttuuri syynä vuokrarästeihin?
Annika Pirinen työskentelee sosiaalityöntekijänä Espoon maahanmuuttajapalveluiden nuorten tiimissä. Pirinen kertoo keskustelevansa kollegojen kanssa useinkin rakenteellisesta rasismista ja myös asiakkaiden arkisissa tilanteissa kohtaamasta rasismista.
– Törmäämme usein siihen, että monissa arjen tilanteissa selitetään jotkin asiat, kuten esimerkiksi vuokran maksamatta jättäminen, kulttuurista johtuviksi.
Pirinen myöntää, että myös omassa työssä joitakin asioita saatetaan selittää kulttuurista johtuvina.
– Mielestäni on vaarallista ajatella, että sosiaalihuollossa ei olisi mitään ennakkoluuloja. On vain tärkeä tunnistaa ne.
Pirisen mukaan rasismikokemuksista keskustellaan jonkin verran asiakkaan kanssa. Usein se tulee esiin asiakkaan aloitteesta.
– Ehkä arastellaan asian esille nostamista, jos asiakas itse ei koe kohdanneensa rasismia tai tunnista näitä tilanteita. Pelkäämme luovamme ongelman, jota ei ole aikaisemmin ollut. Kehotan silti rohkeasti ottamaan asiaa puheeksi ja pohtia siihen itselleen sopivia tapoja.
Jos asiakas ei koe saavansa apua esimerkiksi koulukiusaamiseen, voidaan silloin pohtia, onko taustalla mahdollisesti rasismia. Koska rakenteellinen rasismi on monesti vaikeasti havaittavaa ja epäsuoraa, myös kritiikin antaminen on haastavaa erityisesti, jos se kohdistuu toiseen viranomaisorganisaatioon.
– Ajatellaan, että pitäisi olla vahvaa näyttöä näin vakavaan syytökseen. On helpompi puhua rakenteellisesta rasismista työ- tai vuokra-asuntomarkkinoilla.
Asiakkaan kulttuurin asettamiin rajoituksiin tai vaatimuksiin Pirinen törmää harvemmin nuorten kanssa kuin aikuissosiaalityössä.
– Oman kokemukseni mukaan kulttuuri tai uskonto harvemmin asettavat sellaisia rajoituksia tai vaatimuksia, joita ei voisi Suomen lakien puitteissa ja asiakkaan yksilölliset tarpeen huomioiden toteuttaa.
Maahanmuuttajien kanssa työskennellessä Pirinen kannustaa suhtautumaan jokaiseen asiakkaaseen yksilöllisesti tämän kulttuurista riippumatta.
– Heillä on niin erilaisia taustoja ja elämäntilanteita ja kaikilla on omat vahvuutensa ja omat tuen tarpeensa.
Kulttuuri voimavarana
Sosionomi (YAMK) Amina Mohamed on työskennellyt vuodesta 2012 sosiaalialalla eri tehtävissä. Hän on myös lastentarhanopettaja. Nykyisin hänellä on oma yritys, joka tuottaa avopalveluja, koulutuksia ja valmennuksia.
– Tietenkin kulttuurilla on merkitystä asiakkaan elämässä, mutta jos se nähdään vain haasteena, se ei vie kovin pitkälle, Mohamed painottaa.
– Rasismista ilmiönä on Suomessa vaikea puhua ilman, että valtaväestö tuntee tarvetta puolustautua, toteaa sosionomi (YAMK) Amina Mohamed. Kuva: Jyrki Komulainen
Tärkeintä on Amina Mohamedin mukaan rakentaa asiakkaan kanssa luottamuksellinen suhde. Vain siten sosiaalityöntekijä pystyy näkemään asiakkaan tilanteen tämän kulttuurin takaa.
– Esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityössä on tärkeää käydä asiakkaan kanssa niin paljon keskusteluja, että käy selväksi, mikä perheen tilanteessa mahdollisesti johtuu kulttuurista ja mikä perheen sisäisestä dynamiikasta. On myös haitallista yleistää yhden perheen sisäiset asiat koko kulttuuria käsittäväksi.
Keskustelun avaukseksi sosiaalityöntekijä voi rehellisesti sanoa asiakkaalle, että ei tunne tämän kulttuuria, eikä ymmärrä ihan kaikkea. Asiakkaalta voi myös kysyä, kuinka tätä voisi auttaa siten, että se olisi hänen kulttuurinsa mukaista. Mohamedin mukaan asiakkaan kanssa kannattaisi pohtia myös sitä, millaisia voimavaroja hänen kulttuurinsa tarjoaa tilanteeseen.
– Suomalainen sosiaalityöntekijä ei tule aina muistaneeksi, että kaikissa kulttuureissa on omat voimavaransa.
Jos vaikkapa lapsen asiaa ei voida ratkaista kulttuurista nousevien toiveiden mukaisesti, on asiakkaalle kerrottava selkeästi Suomen lain asettamat vaatimukset lapsen edun tulkinnassa.
– Pitäisi muistaa myös, että asiakkaan ongelman taustalla voi olla muutakin kuin kulttuuri. Esimerkiksi traumaa tai mielenterveysongelmaa ei joissakin kulttuureissa ymmärretä eikä käsitellä ollenkaan.
Amina Mohamedin mielestä asiakkaalta olisi hyvä kysyä tämän rasistisista kokemuksista, sillä ne saattavat olla syynä luottamuspulaan ja suhtautumiseen viranomaisiin. Monelle rasismista puhuminen voi olla vaikeaa, sillä usein maahanmuuttajat törmäävät rasististen kokemustensa vähättelyyn.
– Se on ehdottomasti vaikea aihe. Esimerkiksi minä joudun usein miettimään – jopa tässä haastattelussa – kuinka puhuisin siitä, että minua ei ymmärrettäisi väärin. Jos haluaa käydä yleistä keskustelua ilmapiiristä, se menee helposti valtaväestön puolusteluksi.
Ihmisten ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan saattavat erota toisistaan riippuen työpaikasta ja erityisesti siitä, onko heillä henkilökohtaista kokemusta ulkomaalaisista.
– Sellaisilla ihmisillä on aivan erilainen asenne kuin sellaisilla, jotka eivät ole olleet missään tekemisissä maahanmuuttajataustaisten kanssa.
