Ranskalainen vauvakoulu ei sovi kaikille

Ranskassa kolmivuotiaiden kouluun lähtö ei arveluta vanhempia eikä varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Lapsipsykologin mielestä se ei kuitenkaan sovi kaikille.

Oppivelvollisuusikää laskettiin Ranskassa vuonna 2019 kuudesta kolmeen vuoteen. Uudistuksen pääsyynä oli se, että kaikissa vieraista kulttuureista tulevissa perheissä ei puhuta kotikielenä ranskaa ja lapsen koulun aloitus kangertelee kielivaikeuksien vuoksi.

Sama ajatuskuvio löytyy myös Suomessa käynnissä olevan esikoulukokeilun taustalta. Suomessa kyseessä ovat kuitenkin viisivuotiaat, joiden oppimisvalmiudet ovat paremmat kuin kolmivuotiaiden.

Lapsipsykologi Marie Rose Moron mukaan joillekin varhainen koulun aloitus sopii, mutta se saattaa olla jopa haitaksi.

Moro myöntää ymmärtävänsä niitä siirtolaisäitejä, jotka viivästävät kouluun menoa, koska haluavat lapsensa oppivan ensin kommunikoimaan omalla äidinkielellään.

– Lapsi, joka on oppinut ilmaisemaan itseään jollakin toisella kielellä on vahvempi ja valmiimpi hyppäämään toiseen kulttuuriin. Varhainen koulun aloitus voi siis olla siirtolaistaustaiselle lapselle myös haitaksi, jos tällä ei vielä ole tarpeeksi valmiuksia integroitua ranskalaiseen luokkaan ja käyttää opetusta hyödykseen, Moro sanoo.

Sillä, aloittaako lapsi koulunsa kaksi ja puolivuotiaana vai nelivuotiaana, ei ole tulevan koulumenestyksen kanssa juurikaan merkitystä.

Hänen mielestään oppivelvollisuusiän lasku on kuitenkin valtaosin positiivinen uudistus, koska se herättää vanhemmat huomaamaan, miten paljon uusia taitoja ja valmiuksia lapsi voi hankkia 3–6‑vuotiaana. Samalla se mahdollistaa Moron mukaan viranomaisten väliintulon tilanteessa, jossa lasta pidetään kotona virikkeettömässä ilmapiirissä.

– Vaikka yleisesti ottaen tämä on hyvä idea, pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että kaikki lapset eivät kehity samaan tahtiin.

– En täysin ymmärrä, miksi kouluun pitää patistaa lain voimalla. Sillä, aloittaako lapsi koulunsa kaksi ja puolivuotiaana vai nelivuotiaana, ei ole tulevan koulumenestyksen kannalta juurikaan merkitystä.

Vuonna 2019 koulunsa aloittaneet eivät ole Ranskassa vielä siirtyneet ala-asteelle. Ei siis vielä tiedetä, miten uudistus vaikuttaa lasten oppimisvalmiuksiin.

Takana käytännölliset syyt

Jos suomalaista ihmetyttää, miksi koulun aloittamisen kanssa Ranskassa hosutaan, syy siihen on puhtaasti käytännöllinen. Koulu on ilmainen, päiväkoti ei.

Koska julkisia päivähoitopaikkoja ei ole riittävästi ja yksityisen puolen tarjonta kallista, moni käyttää hyväkseen mahdollisuutta laittaa lapsensa kouluun mahdollisimman varhain.

Vaikka väkirikkaissa taajamissa lapsen voi laittaa kouluun jo kaksivuotiaana, maaseudun kouluissa ei ole valmiuksia vastaanottaa alle kolmivuotiaita, joiden motorinen kehitys on vielä puutteellista.

Vauvaikäiset tarvitsevat apua ruokailuun, vessassa käyntiin, pukemiseen ja riisumiseen, jolloin opettajan lisäksi tarvitaan kouluavustajia.

Myös koulupäivän aikana nukuttavat päiväunet ovat tenkkapoo, jos kouluissa ei ole tarpeeksi tilaa makuusaleille.

Moro tietää kouluja, joissa sänkyjä on hädin tuskin kolmasosalle lapsista.

– Oppivelvollisuusiän laskun yhteydessä olisi pitänyt tarkistaa myös koulujen resursseja. Ei ole tarkoituksenmukaista lisätä pienten koululaisten määrää, jos heitä ei voida vastaanottaa asianmukaisissa tiloissa ja riittävän henkilökunnan voimin, Marie Rose Moro puhahtaa.

Häntä hymyilyttää kuulla, että myös Suomen esikoulukokeilu tökkii opettajapulan vuoksi.

Sisällössä ja luonteessa paljon eroja

Ranskan oppivelvollisuusiän lasku toi kouluihin 26 000 kolmivuotiasta, jotka olisivat muutoin jääneet pois.

Noin 90 000 kaksivuotiasta aloittaa vuosittain koulunsa vanhempien toivomuksesta. Ranskalaiset äidit ja isät joutuvat usein ajattelemaan omia iltakahdeksaan venyviä työpäiviään, jolloin huoli lapsen puuttuvista valmiuksista jää taka-alalle.

Koulun aloittamisen ehtona oleva potalle oppiminen tapahtuu usein hätiköidysti kesäloman viimeisellä viikolla.

Rankalaisen ja suomalaisen esiopetuksen sisältö ja luonne poikkeavat suuresti toisistaan.

Toisin kuin Suomessa, ranskalainen ”vauvakoulu” ei kuulu varhaiskasvatuksen vaan opetustoimen piiriin.

Luokassa pitää istua hiljaa paikallaan, opetusohjelmaa noudatetaan tiukasti ja vapaaseen leikkimiseen jää aikaa vain välitunneilla. Ranskalaiset vanhemmat seuraavat tiiviisti lapsensa oppimistuloksia, eivätkä epäröi soittaa koulun johtajalle, jos heidän kolmivuotiaansa ei ole heidän mielestään edennyt tarpeeksi nopeasti.

Ranskalainen ”vauvakoulu” kuuluu opetustoimen piiriin.

Vapaan leikkimisen ei yleisesti ajatella kehittävän lasta ja vanhemmat katsovat velvollisuudekseen täyttää jälkikasvunsa vapaahetket kehittävillä harrastuksilla.

Marie Rose Moro kritisoi paitsi liian suuria luokkia, myös sitä, että opettajankoulutuksessa pienten lasten opettamisen erityishaasteisiin uhrataan vain muutama oppitunti.

– Yhtenä päivänä sijaiseksi saattaa tupsahtaa opettaja, joka on aiemmin opettanut vain ala-asteen viimeistä luokkaa, Moro havainnollistaa.

Suomi-koulun luokkakoot ovat pieniä ja opetus leikkisempää kuin ranskalaisessa koulussa. Kuva: Virpi Latva

Koulu kahden kulttuurin välissä

Pariisin Suomi-koulussa 3–7‑vuotiaita opettavat Vuokko Ogliastri, Sannilotta Leime ja Laura Tanttu-Moine näkevät esiopetuksen kahden kulttuurin vinkkelistä. Vaikka he ymmärtävät ranskalaisen koulun periaatteen asettaa oppilaille rajoja, Suomi-koulussa ei tarvitse istua hiljaa paikallaan, koska kieltä oppii parhaiten puhumalla.

Pariisin Suomi-koulu antaa suomalaistaustaisille lapsille kotona opittua suomen kielen taitoa tukevaa opetusta kerran viikossa. Koulupäiväksi on valittu iltapäivä keskiviikkoisin, koska ranskalaisissa kouluissa ei silloin ole oppitunteja.

Luokkakoot ovat pieniä, mikä on Ogliastrin, Leimen ja Tanttu-Moinen mielestä hienoa, ottaen huomioon ranskalaisten koulujen yli 30 hengen luokat.
– Suomessa päiväkotien ryhmiä pidetään liian suurina, mutta niissä on huomattavasti vähemmän lapsia kuin ranskalaisessa esikoululuokassa, jossa on vain yksi opettaja ja joskus myös kouluavustaja. Luokassa on oltava selvät pelisäännöt, jotta työrauha säilyy, Tanttu-Moine sanoo.

Myöskään 40 vuotta Suomi-koulussa opettaneen Ogliastrin mielestä lempeys ja leikkimieli eivät ole ristiriidassa yhteisten pelisääntöjen noudattamisen kanssa.

– Turvallinen olo ja luottamus aikuiseen syntyy juuri siitä, kun asetetaan näitä rajoja, hän miettii.

Työrauha ei ole luovuuden vastakohta

Ogliastrin mukaan Ranskan koulujen edelleen uskollisesti opettama kaunokirjoitus voisi sekin antaa suomalaisille ajattelemisen aihetta.

– Ymmärrän, että Suomi haluaa olla tietotekniikka-asioissa maailman kärjessä. Kuitenkin monet tutkimukset ovat osoittaneet, että käsin kirjoittaminen stimuloi aivoja enemmän kuin tietokoneella nakuttelu.

Itse ranskalaisen koulusysteemin läpi käynyt Sannilotta Leime opettaa keskiviikkoisin Suomi-koulussa ja muina päivinä ranskalaisessa 3–5‑vuotiaiden maternelle-koulussa. Hänen mukaansa työrauha ja järjestys eivät välttämättä ole luovuuden vastakohta.

– Ranskalaisessa koulussa vapaus näkyy muissa asioissa. Pienten koulun opettajalla on laaja vaikutusvalta opetuksen sisältöön ja hän voi esimerkiksi viedä lapset museoon tai kutsua luokkaan kirjailijan lukemaan kirjojaan. Opetuksessa painotetaan luovuutta ja käytetään hyväksi Pariisin kulttuuritarjontaa, Leime sanoo.

Tärkeintä iloinen asenne oppimiseen

Suomi-koulu luovii kahden hyvin erilaisen kulttuurin välissä. Suomalaisen esikoululaisen ikäisillä ranskalaislapsilla on jo pari, kolme kouluvuotta takanaan. Myös Suomi-koulun oppilaat käyvät samanaikaisesti ranskalaista koulua.

– Emme yritä olla ranskalainen koulu emmekä suomalainen päiväkoti tai esikoulu. Tärkeintä on välittää lapsille iloinen ja positiivinen asenne oppimiseen, Tanttu-Moine kertoo.

– Ranskalaiseen kouluun tottuneet oppilaamme käyttäytyvät yleensä hyvin, mutta me emme odota heidän olevan hiljaa. Pikemminkin kannustamme heitä puhumaan mahdollisimman paljon, koska se on tärkeää kielen oppimisen kannalta. Eikä pienten oppilaitten tarvitse pysyä paikoillaan.

Varsinkin 3–4‑vuotiaiden ja 4–5‑vuotiaiden ryhmissä on paljon vapaata leikkiä ja liikkumista. Hänen mielestään tämä on ehkä ranskalaisen koulun ja Suomi-koulun olennaisin ero. Vaikka myös ranskalaisessa koulussa ulkoillaan ja leikitään vapaasti, ne ovat vain pieni osa tarkasti rytmitettyä päivää.

– Pääpaino on siinä, että annetaan motoriset ja kielelliset valmiudet tulevalle koulutielle. Esikoulun tarkoitus Ranskassa on antaa tasavertainen alku kaikille lapsille taustasta riippumatta.

– Lapsilla on tiedon jano ja he oppivat enemmän kuin uskotaan. Viisivuotiaalle leikki on vielä tärkeää, mutta sen varjolla voi myös oppia, 5–7‑vuotiaita opettava Tanttu-Moine miettii.

Keskiviikkoiltapäivistä onkin tullut Pariisin suomalaistaustaisille lapsille niin tärkeitä, että itku meinaa päästä, jos he joutuvat olemaan poissa Suomi-koulusta.

Pariisin Suomi-koulu tarjoaa suomen kielen opetusta 3–18-vuotiaille suomalaistaustaisille lapsille ja nuorille. Koulussa on yli 70 oppilasta ja sitä ylläpitää L’Ecole finlandaise de Paris ‑niminen yhdistys, jonka jäseniä ovat oppilaiden vanhemmat. Koulun on perustanut vuonna 1974 joukko suomalaisäitejä, ja se on yksi maailman vanhimmista Suomi-kouluista.

Virpi Latva