Sijaishuollon haasteet osa 1
Nuoret ja lapsiasiavaltuutettu peräävät sijaishuollon laitoksiin lisää osaamista ja asennemuutosta, jotta rajoitustoimenpiteet tehdään niissä oikein. Nuoren on vaikea luottaa ohjaajaan, jonka hän kokee viholliseksi, sanovat entiset lastensuojelun asiakkaat.
Lastensuojelulaki on nyt trimmattu kuntoon, joka mahdollistaa sijoitetuille lapsille hyvän, lapsen edun mukaisen hoidon ja lapselle kuuluvat oikeudet. Sitä mieltä ovat monet asiantuntijat, jotka valvovat laitoksia ja kehittävät lastensuojelua.
Viimeksi lastensuojelulakia entrattiin tämän vuoden alussa. Siinä muun muassa vahvistettiin lasten asemaa ja tarkennettiin rajoitustoimien käyttöä. Parhaillaan on tekeillä vielä uusi lainmuutos, joka koskee vaativaa hoitoa ja erityisen huolenpidon jaksoja. Lakiesitys lähtee syksyn aikana lausuntokierrokselle.
Laki antaa jo hyvät perusraamit lastensuojelutyölle, sanoo erikoistutkija Pia Eriksson Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Sen puitteissa pystytään vastaamaan hoidon tarpeisiin, joita suurimmalla osalla sijoitetuista lapsista on. Laki ei kuitenkin kaikilta osin varmista, että mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien ja erityisen vaativaa hoitoa tarvitsevien lasten hoidon tarpeisiin pystytään vastaamaan.
Sosiaalityön professori Tarja Pösö Tampereen yliopistosta pitää lakia hyvänä selkärankana lastensuojelutyössä.
– Sen keskeinen periaate on lapsen etu. Se kuuluu pohjoismaiseen lastensuojelun perinteeseen. Sen ydin on, että aina kun harkitaan lapsen etua, on välttämätöntä kuulla myös lapsen ja vanhempien näkemys. Ammattilaisen vastuulla on tehdä hyvä päätös ja perustella se lapselle ja vanhemmille.
Rajoitustoimenpiteiden käytössä on ongelmia
Ongelma on, että kaikissa laitoksissa lakia ei aina osata soveltaa oikein. Vaikeuksia on etenkin rajoitustoimenpiteiden käytössä.
Sijoitetun lapsen sosiaalityöntekijän näkökulmasta on tärkeä tietää, miten lasta kohdellaan laitoksessa ja mitä rajoitustoimia hänen hoidossaan käytetään. Kunta vastaa lastensuojelun järjestämisestä ja siitä, että lasta hoidetaan hänelle sopivassa sijoituspaikassa. Sosiaalityöntekijän ja aluehallintovirastojen erityinen tehtävä on valvoa rajoitustoimenpiteiden käyttöä ja toimeenpanoa sijaishuollossa.
Sosiaalityöntekijän pitää lisäksi huolehtia siitä, että sijoitetut lapset saavat tarpeeksi ja ymmärrettävällä tavalla tietoa oikeusturvastaan ja valituskanavista.
Lain uudistus vuoden vaihteessa tarkensi, mitä rajoituksia saa käyttää ja missä tilanteessa. Niitä voi ja pitää käyttää vain silloin, kun lapsen etu sen vaatii. Niin on haluttu muuttaa laitoksiin juurtuneita käytäntöjä ja toimintakulttuuria, joita ei enää pidetä sopivina ja lapsen edun mukaisina.
Rajoitustoimenpiteitä kuitenkin käytetään yhä väärin. Se käy ilmi muun muassa laitoksia valvovien aluehallintovirastojen ja eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastusraporteista.
Raporttien mukaan yleisimmät rajoitustoimenpiteet, joita laitoksissa käytetään, ovat yhteydenpidon rajoittaminen, omaisuuden, lähetysten ja tilojen tarkastaminen, lähetysten luovuttamatta jättäminen, henkilöntarkastus ja henkilönkatsaus, joka tarkoittaa yleensä huumeseulan tekemistä ja puhallutusta.
Rajoitustoimenpiteiden käyttö kasautuu pienelle osalle lapsia. Miten iso osa rajoitustoimenpiteistä on tehty lain vastaisesti, siitä ei ole tietoa.
– Tietoa ei kerätä systemaattisesti. Ei ole tilastoja siitä, minkä tyyppisissä laitoksissa on ongelmia. Ongelmia on tullut ilmi erilaisista laitoksista, sanoo sosiaalihuollon ylitarkastaja Anna Tervonen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
Sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja Sari Husa sanoo, että lapsilla on oikeus tulla suojelluksi. Siinä tarvitaan myös rajoitustoimenpiteitä. Myös hän työskentelee Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
– Se, että niitä käytetään, kertoo myös siitä, että lakia sovelletaan oikein eli tehdään lapsen edun kannalta oikeat päätökset, kun kriteerit täyttyvät.
Avien mukaan eniten on puutteita dokumentoinnissa eli rajoitustoimien kirjaamisessa.
– Dokumentaatio on tärkeä osa lastensuojelutyötä. Siihen pitää laittaa aikaa ja osaamista. Dokumentit kertovat lasten asioita vastaavalle sosiaalityöntekijälle äärettömän tärkeää tietoa, Tervonen painottaa. Sitä tarvitaan asiakassuunnitelmissa ja lapsen sijoituksen ja hoidon arvioinnissa.
– Ne ovat yksi indikaattori, josta sosiaalityöntekijä näkee lapsen tilanteen. Ne välittävät tärkeää tietoa myös laitoksen sisällä siitä, missä tämän lapsen kanssa mennään.
– Dokumentaatio on keskeistä myös lapsen ja laitoksen työntekijän oikeusturvan kannalta.
Lapsi ei aina ymmärrä aikuisten toimia
Kouluterveyskyselyn mukaan joka kolmas sijoitettu lapsi on saanut rangaistuksen, jonka syytä hän ei tiedä. Peräti puolet laitoksiin sijoitetuista nuorista oli kokenut joukkorangaistuksen. Joka viidettä lasta on rangaistu jättämällä hänet ilman ruokaa.
Sijoituksen kokeneet nuoret kertovat, että laitoksissa tapahtuu kaikenlaista. Aina lasten oikeuksia ei noudateta, ja joissakin paikoissa asioita tehdään yhä niin kuin on aina tehty.
– Nuorilta kuulee välillä rajuja juttuja. Eräs kertoi juuri, että hän ei saanut soittaa sossulle ilman että ohjaaja oli kuuntelemassa. Ylipäänsä siitä laitoksesta nuoret saivat soittaa hyvin vähän. Ja kun sai, puheluja kuunneltiin tarkasti, sanoo Maya Waitara Osallisuuden ajasta. Se on nuorten osallisuutta ajava yhdistys, jossa toimii lastensuojelun asiakkuuden kokeneita nuoria.
Nuorten mukaan eniten tehdään liikkumavapauden rajoituksia. Niitä myös perustellaan ”oudoilla selityksillä”. Myös rangaistuksia käytetään, vaikka ne ovat laittomia, Waitara kuvaa.
– Sanotaan esimerkiksi, että jos et tule silloin ja silloin takaisin, saat rangaistuksen.
Kaikki lapset eivät tunne oikeuksiaan tai edes tiedä, että ihmisoikeudet kuuluvat heillekin.
– Eräs tyttö kertoi kuulleensa niistä. Hän luuli, että ne kuuluvat kehitysmaiden lapsille, jotka tekevät hikipajoissa kenkiä.
Lapsen on vaikea pitää kiinni oikeuksistaan, jos hän ei ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu, sanoo Osallisuuden ajan va. toiminnanjohtaja Vilma Vähämaa. Hän sanoo, että asioita ei aina selitetä niin, että lapsi ymmärtää. Lapset ovat lastensuojelussa usein pihalla omasta prosessistaan, hän sanoo.
– Kaikki nuoret eivät ymmärrä, mikä se systeemi on eivätkä osaa sanoa edes, miksi heidät on sijoitettu. Nuoresta näyttää siltä, että hän käy puhumassa aina jollekin ja yhtäkkiä joudut laitokseen.
Eri aikuiset ovat lapselle ”samaa lasun massaa”, Vähämaa kuvaa. Lastensuojelussa kohtaa kaksi erilaista todellisuutta, lapsen ja aikuisten. Hänkään ei tiennyt edes aikuisena, että hänestä on tehty joskus lastensuojelun tarpeen selvitys.
Lapsen näkökulmasta voi näyttää siltä, että aikuinen hyökkää laitoksessa kimppuun. Hän ei aina tiedä miksi, eikä asioita selitetä kunnolla jälkikäteen.
– Se ei ainakaan lisää prosessin vaikuttavuutta tai luottamusta aikuisiin.
Lakia ei osata tai haluta tulkita oikein
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo, että laki antaa voittopuolisesti riittävät työkalut lasten ja nuorten turvalliselle hoivalle.
– Kaikissa laitoksissa ei kuitenkaan haluta tai osata soveltaa rajoitustoimenpiteitä niin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut.
Laitosten arjessa haasteita tuovat lain erilainen tulkinta ja vaihtelevat ohjeistukset eri viranomaisilta, sanoo Familar-ketjun laatujohtaja Marko Nikkanen. Familar kuuluu terveysjätti Mehiläiseen. Sen brändin alla toimii noin 60 lastensuojelun yksikköä eri puolella maata.
– Samasta lainkohdasta saattaa olla ohjeistuksena kaksi-kolmekin eri tulkintaa. Se myös vaarantaa asiakkaiden tasavertaisen kohtelun.
Vaikeutta arjen työhön tuo myös se, että haastavat tilanteet syntyvät nopeasti. Vaikka henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti, lain tulkitsemisesta vaikeuttaa se, että samaan tilanteeseen on eri osapuolilla oma näkökulma.
Nikkanen toivoo joskus apua asiakkaan tilanteen pohdintaan.
– Siinä lapsen sosiaalityöntekijän rooli ja tavoitettavuus korostuvat. Toivomme, että yhteistyö helpottuu, kun sosiaalityöntekijöiden asiakasmääriä tulevaisuudessa rajoitetaan.
Lain tulkinta on valtava haaste etenkin vaikeimmin oireilevia nuoria hoitavissa laitoksissa, sanoo Luja-yhdistyksen puheenjohtaja, sosiaalityöntekijä Marko Remahl. Luja on yksityisiä lastensuojelulaitoksia edustava yhdistys, johon kuuluu monia “kovina paikkoina” tunnettuja laitoksia.
– Laitoksiin tulee entistä enemmän aggressiivisia nuoria, joilla on takana rikoksia, päihderiippuvuus ja koulun laiminlyöntiä. Voi olla, että nuoren ongelmat ovat tulleet ilmi, kun hänet on otettu kiinni tapon yrityksestä. Samalla paljastuu, että koulut on käymättä ja nuori ei ole asunut kotonaan vuoteen.
Näiden nuorten hoidossa tulee eteen tilanteita, joissa ohjaajat tuntevat neuvottomuutta, Remahl sanoo. Lapsi tarvitsee apua, mutta henkilökunta kokee, ettei heillä ei ole lain mukaan oikeutta toimia.
– Vaikka meistä näyttää, että nuori on lähdössä hatkaan, emme saa estää häntä poistumasta. Joskus nuoresta tulee tunne, että hän on käyttänyt päihteitä, mutta viina ei haise. Lain tulkinnan mukaan emme voi kuitenkaan tarkastaa, onko hänellä tai huoneessa aineita, ilman todella vahvaa perustetta. Tunne ei riitä perusteeksi. Silloin lapsen etu ei toteudu, eikä esimerkiksi lapsen päihdeongelmaan päästä käsiksi riittävän nopeasti.
Remahl antaa kolmannen esimerkin. Jos nuori suuttuu ja heittää juomalasin seinään, häntä ei saa kasvatuksellisen ohjauksen keinona komentaa huoneeseen rauhoittumaan ja laittaa ovi kiinni perässä.
– Se olisi lastensuojelulain mukaista eristämistä. Jos hänet ohjataan huoneeseen ja ovi laitetaan kiinni ilman, että sitä kirjataan lastensuojelulain mukaisena rajoitustoimenpiteenä, mennään jo kyseenalaiselle alueelle.
– Räikeimmillään laitoksista on tullut B&B‑majataloja, josta nuori saa yösijan ja ruoan. Monet laitoksissa työskentelevät aikuiset kokevat, että nuoren kuntouttamista ja auttamista ei lastensuojelulain tulkintojen ohjaamana enää voida tehdä. Laitoksissa pelätään, että tehdään väärin, vaikka olisi lapsen etu, että asioihin puututaan. Alkaa jo olla helpompi jättää lapsia yksin ja olla tekemättä mitään, jotta ei tehdä virheitä.
Remahlin mukaan laitoksissa käydään jatkuvasti läpi lakia, oikeusasiamiehen raportteja ja ohjeistuksia ja mietitään, onko eri tilanteissa toimittu oikein.
– Koulutuksissa ja lain tulkinnassa vaakakuppi on nyt juridiikassa. Odotan kovasti, että myös kasvatuspuolen näkemys tulee esiin, kun pohditaan lapsen edun toteutumista lastensuojelulaitoksissa. Lasten kasvun ja kehityksen ammattilaiset voisivat tuoda vahvemmin esille, miten vaikeimmin oireilevia nuoria pitäisi auttaa laitoksessa kasvatuksen keinoin.
Ratkaisut löytyvät hoidollisesta asenteesta ja osaamisesta
Elina Pekkarisen mielestä sijaishuollossa tarvitaan ennen kaikkea napakkaa osaamisen vahvistamista ja asennemuutosta.
– Asenteen lapsia kohtaan pitää olla hoidollinen, huolenpidollinen, kunnioittava ja luottamusta herättävä. Nämä lapset ovat usein traumatisoituneita. He tarvitsevat erityisen turvallisia aikuissuhteita.
Myös nuoret toivovat ymmärtävää asennetta aikuisilta.
– Pitää muistaa, että laitos on nuorten koti. Lapset tarvitsevat inhimillisyyttä ja välittämistä. Heillä voi olla vaikeita traumoja, mutta aikuisen pitäisi nähdä trauman taakse. Nuori saattaa huutaa, että vittu mä vihaan sua ja tää paikka on paska. Ei ole helppo ottaa sitä vastaan rauhallisena ja miettiä, mikä tässä on taustalla. Kyllä me se ymmärretään. Lastensuojelu on vaativaa työtä, Vilma Vähämaa ja Maya Waitara Osallisuuden ajasta sanovat.
Nuorten mielestä huonoissa laitoksissa isoin ongelma on asenne. Niissä on lähdetty mukaan lasten ja ohjaajien vastakkainasettelun, Vilma Vähämaa kuvaa.
– Laitoskulttuuri on se, että minä laitan sinut kuriin. Lapsia aletaan kouluttaa hyviksi laitoslapsiksi. En kiistä, etteikö lasten kanssa tule haastavia tilanteita. Kuriin laittaminen ei silti ole ensisijaisesti asia, jotka lapsi kaipaa. Ensin pitää rakentaa luottamussuhde aikuiseen. Vasta sitten lapsi pystyy olemaan kurissa.
– Nuori osaa ottaa ikävätkin asiat vastaan, kun ne tulevat ihmiseltä, johon hän luottaa. Jos ne tulevat ihmiseltä, jota nuori vihaa yli kaiken, asiat tuntuvat kiusaamiselta. Se miten nuoriin suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten he käyttäytyvät.
Nuorilla on paljon ongelmia muutenkin, Waitara ja Vähämaa muistuttavat. On koulu, kiusaamiset, some, huumeet.
– Nuori tarvitsee toivoa ja välittämistä. Että rohkaistaan unelmoimaan ja tekemään asioita. Että aikuinen ottaa lähelle ja sanoo, että kyllä tästä selvitään.
Heitä huolestuttaa, jos laitosten aikuiset eivät uskalla laittaa lapsille rajoja, kun pelkäävät rikkovansa lakia.
– Jos lasta pitää rajoittaa, lapsen etu on, että se tehdään. Lapsella on oikeus siihen, että hänestä huolehditaan. Monet sijoitetut nuoret arvostavat jälkikäteen sitä, että heitä on rajoitettu silloin, kun se on tehty oikein. Jos asia on selitetty ja puhuttu auki, tuntuu turvalliselta, että mulla on vihdoinkin aikuisia, jotka handlaavat mut, Vilma Vähämaa sanoo.
Professori Tarja Pösö muistuttaa, että ulkopuolelta on helppo sanoa, miten laitoksessa olisi pitänyt toimia eri tilanteissa.
– Laitoksissa on huoli siitä, miten pystytään tekemään eettisesti ja ammatillisesti vahvaa lastensuojelutyötä, kun asiat tulevat eteen nopeasti. Joskus lapselta esimerkiksi otetaan kännykkä pois ilman että siitä tehdään päätöstä. Siinä tilantessa se saatetaan kuitenkin tehdä lapsen suojelemiseksi. Meidän ulkopuolella pitää ymmärtää, milloin on toimittu perusteettomasti väärin ja milloin lasten kannalta oikein.
Lasten oikeuksia tai rajoittamistoimenpiteiden ehtoja ei ole viety laissa liian pitkälle, hän sanoo.
– Lapsella on oikeus saada suojelua. Lakiin sisältyy tärkeä ideologinen kannanotto. Se on ajatus, että 14-vuotias, päihteitä käyttävä ja rikoksia tekevä nuori kuuluu lastensuojeluun yhtä lailla kuin vauva, jota päihdeäiti ei jaksa hoitaa. Nuori tarvitsee tukea ja palveluja sen sijaan, että häntä aletaan rangaista.
Pösön mukaan lastensuojelun ammattilaisilta vaaditaan ennen kaikkea vahvaa uskoa työhön. He tarvitsevat myös tukea ja koulutusta. Nuoret pitäisi hänen mielestään ehkä tunnistaa lastensuojelussa erilaiseksi ryhmäksi kuin pienet lapset. He vaativat usein erityistä ammattilaisten osaamista.
– Myös työn organisointia voisi miettiä. Voisiko esimerkiksi kunnissa olla omat tiimit pienten lasten ja nuorten lastensuojelutyöhön?
Jaana Laitinen
