Entinen pankinjohtaja Johan Lahtinen vaihtoi finanssialan sosiaalityöhön merkityksellisyyden takia. Hän kehuu kollegojensa osaamista huipputasoiseksi. Kaliforniassa sosiaalityöntekijöillä on vahva ammattiyhdistys ja kilpailukykyiset palkat. Kuva: Reetta Kemppi
Yhdysvalloissa huostaanotettujen lasten päätyminen adoptoitavaksi on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa.
Suomalaistaustainen Johan Lahtinen työskenteli parisen kymmentä vuotta sosiaalityöntekijänä Arizonassa ja Kaliforniassa. Viimeiset seitsemän vuotta ennen eläkkeelle jäämistään hänen työpaikkansa oli Piilaaksossa Santa Claran piirikunnan lastensuojelussa.
Ensin hän työskenteli lastensuojelun asiakasperheiden kanssa ja myöhemmin sijaisperheiden soveltuvuusarviointien parissa.
Sosiaalityöntekijänä Lahtinen on kolkutellut niin Piilaakson kartanoiden kuin pakettiautojen ovia.
– Usein saimme soittoja, että lapsi ei tule kouluun. Yleensä siellä on joku syy taustalla. Köyhyys ja hoitamattomat mielenterveysongelmat ovat täällä isoja ongelmia, Lahtinen kertoo.
Köyhyys on yleinen syy laiminlyöntien taustalla vahvistaa myös Berkeleyn yliopiston California Child Welfare Indicators -projektin johtaja Wendy Wiegmann.
– Muita syitä ovat usein lapsen riittämätön valvonta päihteidenkäytön takia tai se että lapsi jätetään yksin, sosiaalityöntekijä Wiegmann lisää.
Sijaisvanhemmat adoptoivat usein
Yhdysvalloissa lastensuojelun ensisijainen tavoite on sama kuin Suomessa: taata lapsen turvallinen kasvu omassa perheessä.
Tätä tavoitetta tukee myös liittovaltion vuonna 2018 säätämä Family First -laki, jonka mukaan lastensuojelun tulee tähdätä siihen, että lapsi voi elää turvallisesti omassa perheessään.
Siitäkin huolimatta Yhdysvalloissa ja Kaliforniassa merkittävä osa huostaanotetuista lapsista päätyy adoptoitavaksi. 39 miljoonan asukkaan Kaliforniassa sijaishuollon piiristä poistui viime vuonna noin 23 000 lasta. Noin neljäsosa poistuneista eli 5 800 lasta päätyi adoptioperheisiin.
Adoptioon varaudutaan jo huostaanottovaiheessa.
Adoptiota odottavia lapsia on sijaishuollossa tätäkin suurempi määrä. Tavallista on, että sijaisvanhemmat adoptoivat lapsen. Sijoitetuista lapsista noin kolmasosa on sijoitettu sukulaisten luo ja alle puolet muiden perheiden kotiin.
Mikäli omat vanhemmat eivät pysty tarjoamaan turvallista kotia ja huolenpitoa lapselle, lastensuojelun tavoite on tarjota lapselle turvallinen ja pysyvä koti muualla.
– Heti kun lapsi on otettu huostaan, suunnitelmana on yhdistää perhe uudelleen. Jos se ei toimi, on myös toinen suunnitelma. Se tulee monesti vanhemmille yllätyksenä, Lahtinen kertoo.
Adoptioon varaudutaan jo huostaanottovaiheessa.
– Yhdysvalloissa meillä on lain pakottamana pysyvyyden tavoite, Wendy Wiegmann selittää.
Pysyvyys on tekijä, jonka katsotaan tukevan lapsen hyvinvointia. Lastensuojelun pelivaraa säätelee Adoption and Safe Families -laki.
Kun lapsi on ollut sijaiskodissa viimeisen 22 kuukauden aikana 15 kuukautta, perheelle räätälöidyt tukipalvelut, kuten päihdekuntoutus tai terapia, tulee lain mukaan lopettaa. Samalla perheen yhdistämissuunnitelmat päätetään.
Sitä ennen sosiaalityöntekijä seuraa vanhempien onnistumista tukipalveluissa ja raportoi siitä. Lopullisen päätöksen tekee tuomari.
Vanhemman aika palauttaa elämä raiteilleen on lyhyt, kun oikeuteen mennään seuraamaan tuloksia puolen vuoden tai vuoden kuluttua. Sen on nähnyt työssään myös Johan Lahtinen.
– Jos ongelmana on huumeiden käyttö, en ole nähnyt ketään, joka olisi selvinnyt siitä. Se on melkein alusta asti tuhoon tuomittu yritys, Lahtinen miettii.
Adoptioilla pyritään pysyvyyteen
Yhdysvalloissa maan sisäinen adoptio tapahtuu enimmäkseen sijaisvanhemmuuden kautta. Noin tunnin matkan päässä San Franciscon pohjoispuolella elävä Claire Snyder ryhtyi miehensä kanssa sijaisvanhemmaksi nyt 18-vuotiaalle Gabelle kuusi vuotta sitten.
Pariskunnalle oli selvää alusta saakka, että he haluavat adoptoida pojan. Syynä oli pysyvyys. Snyder halusi tarjota Gabelle kodin, josta pojan ei tarvitsisi enää lähteä.
– Me olimme hänen viides sijoituspaikkansa. Jos emme olisi ottaneet häntä, hänet olisi todennäköisesti laitettu ryhmäkotiin, ja se olisi ollut hänelle tuhoisa vaihtoehto, Snyder perustelee.
Claire Snyderin sisko työskenteli lastensuojelussa ja kysyi kuin ohimennen, voisiko siskon luota löytyä koti Gabelle. Adoptio oli käynyt Snyderien mielessä jo aiemmin, kun omat lapset olivat aikuistuneet.
Kaliforniassa sijaiskotien pitää täyttää tilavaatimukset. Vanhemmalla ei saa olla rikostaustaa, heidän pitää läpäistä psykososiaaliset arvioinnit ja käydä koulutus. Sijais- tai adoptioperhe voi saada rahallista korvausta lapsen ylläpitoa varten.
Kun Snyderit päättivät tarjota Gabelle kodin, kaikki tapahtui nopeasti.
– Minä kävin 2,5-päiväisen viikonloppukurssin ja mieheni osallistui iltaopetukseen. Viikon päästä Gabe muutti meille, Snyder muistelee.
Sosiaalityöntekijä vieraili joka kuukausi perheessä ja sairaanhoitaja soitti viikoittain.
Oikeudessa käytiin muutama kerta sijoituksen ja adoptioprosessin myötä. Vuodessa Gabe oli adoptoitu ja juridiset siteet biologiseen perheeseen katkaistu. Snyderit ovat kuitenkin kannustaneet Gabea pitämään yhteyttä biologiseen sukuun, mutta toistaiseksi poika ei ole ollut säännölliseen yhteydenpitoon valmis.
Resurssit vaihtelevat maan sisällä
Kuten suurimmassa osassa Yhdysvaltoja, myös Kaliforniassa huostaanottojen määrä on vähentynyt viime vuosina.
Huostaanottoja on vähennetty aikaisen puuttumisen avulla ja lujittamalla yhteistyötä yhteisön tukipalveluissa, kuten päihde- ja mielenterveystyössä. Samankaltaisiin toimiin tähtää Family First -laki.
– Pyrimme siihen, että lapsi voi asua omassa perheessä. Useimmiten tulokset eivät ole hyviä, jos lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Lapsi saattaa uudelleentraumatisoitua, Johan Lahtinen selittää.
1,89 miljoonan asukkaan vauraassa Santa Claran piirikunnassa lastensuojelu on Lahtisen mukaan todella ammattitaitoista, mutta ympäri Yhdysvaltoja resurssit voivat vaihdella suuresti.
Perheissä usein vaikeita ongelmia.
Toimittaja Roxanna Asgarian käsitteli lastensuojelun ongelmia Texasin osavaltiossa tänä vuonna julkaistussa, Yhdysvalloissa paljon huomiota saaneessa kirjassa We Were Once a Family.
Lastensuojelun perustavoite on, että lapset voisivat elää mahdollisimman lähellä elinympäristöään ja kulttuuriaan, mutta toisinaan pula sijais- ja adoptiovanhemmista saattaa viedä lapsia kauemmaksi. Kirjan kuvaamassa tapauksessa lapset lähetettiin adoptoitavaksi kauas pohjoisiin osavaltioihin, ja yhteydet biologiseen sukuun katkesivat.
Texasissa vanhempainoikeudet katkaistaan herkemmin kuin monessa muussa osavaltiossa. Asgarianin kirjassa sijaisvanhempana toimineen sukulaisen tilannetta tukaloitti se, että hän sai kolmen lapsen huoltoon vähemmän rahallista tukea kuin ulkopuoliset vanhemmat olisivat saaneet.
Käytäntöä perustellaan sillä, että ulkopuoliset sijaisvanhemmat saavat pestiinsä koulutusta. Kirjan mukaan lapset otettiin sukulaiselta pois yksittäisen rikkeen takia ja annettiin adoptoitavaksi, vaikka sukulainen haki samalla oikeudessa huoltajuutta. Mustia sukulaisia myös kohdeltiin kirjan mukaan oikeudessa halventavasti.
Oikeusteitse lapsia vaikea saada takaisin
Myös Johan Lahtinen on urallaan törmännyt tapauksiin, jossa biologinen perhe vastustaa vanhempainoikeuksien katkaisemista ja vie asian oikeuteen. Lahtisen kokemus on sama, mistä tilastotkin kertovat: oikeusteitse lapsia on enää vaikea saada takaisin. Lahtisen tuntemissa tapauksissa syynä on ollut, että perheessä on vaikeita ongelmia, kuten päihderiippuvuutta, eikä lapsen palauttamista kotiin ole enää voitu harkita.
– Niissäkin tilanteissa sanoin, että kannattaa puhua lakimiehelle, että he pystyisivät nostamaan ainakin kanteen asiasta, hän muistelee.
Maanlaajuisesti lasten elämässä toistuvat samat asiat, joista Lahtinen kantaa huolta. Heikot turvaverkot, eriarvoisuus ja ylisukupolviset traumat ovat taakkoja, joita lapset kantavat harteillaan.
Claire Snyderista on adoptioäitinä kasvanut traumaterapian asiantuntija. Perhe- ja yksilöterapia ovat olleet adoptiovuosien aikana korvaamaton tuki. Tieto on auttanut ymmärtämään, millaista tukea toistuvia hylkäyskokemuksia kokenut lapsi tarvitsee.
– Tekisinkö tämän uudelleen? Tekisin, Claire Snyder kertoo.
Suomessa harvinaista
Sijoitetun lapsen adoptio on useissa maissa yksi paljon käytetty lastensuojelun sijoitusvaihtoehto. Suomen lastensuojelulaissa adoptio ei kuulu lastensuojelun toimenpidevalikoimaan. Sijaishuollossa eläneen alaikäisen lapsen adoptiot ovat Suomessa harvinaisia, vaikkakin mahdollisia.
Keskustelua avoimesta adoptiosta käydään ajoittain ja nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite ”sujuttaa adoptioprosesseja ja kiinnittää huomiota lapsen edun mukaisesti lain mahdollistamaan vaihtoehtoon huostaanotetun lapsen adoptoinnista”.
