Pysytään kelkassa

Kuva: Veikko Somerpuro

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ainakin osalla.

Moni sen sijaan pidättäytyy vanhassa, kun ei ehdi virittäytyä uuteen ja haistella muutostuulia. Näin käy usein myös sosiaalialan työpaikalla. On nimittäin vähän muutakin hommaa, kuten 50 asiakasta enemmän kuin suosituksissa sanotaan.

Sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaan sosiaalihuollon ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoaan sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Työnantajan on myös luotava edellytykset paitsi riittävälle perehdytykselle, myös ammattitaidon kehittämiseksi tarpeellisiin täydennyskoulutuksiin.

Oman ammattipätevyyden ylläpitäminen ja osaamisen kehittäminen ei siis ole vapaaehtoista, edes työnantajakulmasta katsottuna. Silti saattaa mennä vuosia, että aito mahdollisuus täydennyskoulutukseen on tarjolla työajan puitteissa. Siitä huolimatta, että uutta tärkeää tutkimusta tehdään koko ajan, lait muuttuvat ja menetelmiä kehitetään. Ja näistä tulisi olla kartalla.

Ei riitä, että kotona on tutkintotodistus mapitettuna muovitaskuun 90-luvulta. Sosiaalialan korkeakoulutetun on tunnettava oman ammattialansa tarkkaan myös vuonna 2021.

Työntekijän ammattipätevyyden ylläpito on myös työnantajan velvollisuus.

Lääkäreille täydennyskoulutusta on yleensä vähintään kymmenen päivää vuodessa. Sosiaalialalla ei määristä puhuta, mikä takaa sen, että osa ei pääse koulutuksiin ollenkaan, vaikka halua riittäisi. Määriin sitomisessa toki on omat ongelmansa, mutta kyllä kymmenen on enemmän kuin nolla.

Näin vuoden alussa kalenterit eivät vielä ole täynnä ainakaan syksyn osalta, joten nyt on aika miettiä, mitä osaamista tarvitsee, perusteltava se esihenkilölle ja varattava koulutukselle aikaa. Siihen on nimittäin oikeus, mutta myös velvollisuus.

Kaisa Yliruokanen