Ammattiastmatutkimuksiin kuuluu useamman viikon PEF-työpaikkaseuranta. Jos työntekijä on sairastunut vakavasti kosteus- ja homevaurioisissa tiloissa, voi hänen pitkäaikainen palauttamisensa sinne puhalluskokeita varten olla mahdotonta ja jopa vaarallista.
Ammattiastmatutkimuksissa suositellaan PEF-seurantajaksoksi 3–4 viikkoa. Se on Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professorin Tuula Putuksen mielestä kohtuuton vaatimus hyvin sairaalle ja herkästi oireilevalle astmaatikolle, joka kykenee viipymään altistavissa tiloissa hädin tuskin kolmea tuntia.
– Oireilu voi muuttua niin rajuksi, että mittauksella haetun työ- ja vapaa-ajan välisen eron havaitseminen käy mahdottomaksi. Potilas voi päätyä pahimmassa tapauksessa jopa sairaalahoitoon, toteaa Putus.
PEF-mittariin säännöllisin väliajoin puhaltamalla päästään arvioimaan uloshengityksen huippuvirtausnopeutta. Työntekijän pitää olla ”sopivan lievästi sairas”, jotta hän saa ammattitautidiagnoosin.
– Riittävä altistuminen ja näyttö eivät ole aina maalaisjärjellä ymmärrettävissä. Ammattiastmalle ei ole olemassa erillisiä kosteusvauriomikrobien raja-arvoja, sanoo Putus.
Diagnoosi on mahdollinen, jos käsillä on riittävän laaja-alainen kosteusvaurio, riittävän suuret pitoisuudet sisäilmassa ja riittävän pitkään kestänyt altistuminen. Mikrobien esiintymisen on oltava ilmayhteydessä työntekijän työtiloihin. Kyseessä on sopimuksenvarainen asia. Työterveyslaitoksen kokoama asiantuntijaryhmä tekee päätöksen tapauskohtaisesti.
– Diagnoosia hakevat käyvät läpi kovan seulan. Vain pieni osa heistä läpäisee sen. Laissa vaaditaan taudin todennäköistä ja pääasiallista yhteyttä työhön. Astman kohdalla rima on nostettu hyvin korkealle, toteaa Putus.
Hänen mielestään PEF-seuranta on mittarinakin karkea. Hän ehdottaa kokeiltavaksi tarkoitukseen toista keuhkojen tilavuutta ja ilman virtausta keuhkoputkissa selvittävää puhalluskoetta, spirometriaa. Sillä saadaan kiinni muitakin homeen aiheuttamia sairauksia astman lisäksi. Mittaukseen saattaisi riittää pari päivää viikkojen sijasta.
Oikeusturvassa aukko
Ammattijärjestö Talentian neuvottelupäällikön Tuomas Hyytisen mukaan sosiaalialan työntekijöiden keskuudessa on ammattitautidiagnoosia haettaessa kyse lähes pelkästään sisäilmaongelmien aiheuttamasta astmasta.
Hyytinen kertoo tapauksesta, missä sosiaalialan työntekijä oli sairastunut edellisellä työpaikallaan sisäilmaongelmien takia astmaan. Ammattitautitutkimuksia varten työntekijän olisi pitänyt palata vanhalle työpaikalleen seurantajaksolle. Tähän hän ei voinut terveydentilansa takia ryhtyä ja luopui diagnoosin hakemisesta.
Ammattiastmadiagnoosia hakevat käyvät läpi kovan seulan.
– Olemme näissä tutkimuksissa ehkä liian sidottuja PEF-seurannan tuloksiin. Jos altistumisessa on todennäköinen terveysriski, seurantaan painostamisessa voi olla kyse jonkinlaisesta oikeusturvan aukosta, Hyytinen pohtii.
Talentian työelämäasioiden päällikkö Marjo Varsa on Hyytisen kanssa samaa mieltä. Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia työolosuhteiden terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Sairastuneelta työntekijältä on kohtuutonta edellyttää paluuta olosuhteisiin, jotka voivat heikentää entisestään hänen terveydentilaansa.
– Kun tiedämme ihmisen psyyken voivan vaikuttaa somaattisiin oireisiin ja päinvastoin, niin tällaisella menettelyllä ei ole kuitenkaan mahdollista koskaan saavuttaa absoluuttista totuutta, Varsa arvioi.
Vielä 2000-luvun alussa korvauskäytännössä kosteusvauriomikrobialtistukseen liittyvän ammattiastman toteamiseksi edellytettiin pääsääntöisesti positiivista keuhkoaltistuskoetta. Potilas altistettiin erilaisten homeiden vaikutukselle.
Altistuskokeet herättivät arvostelua eduskunnassa saakka. Monet potilaista uskoivat terveydentilansa heikentyneen pysyvästi kokeisiin osallistumisen jälkeen. Homealtistuskokeista luovuttiin vuonna 2009.
Asiaa pohtimaan oli tuolloin koottu asiantuntijatyöryhmä. Siinä olivat edustettuina sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi muun muassa työmarkkinaosapuolet ja Työterveyslaitos.
– Työryhmä asetti kosteusvaurioon liittyvälle ammattiastmalle diagnostiset kriteerit, joita on diagnostiikassa noudatettu nyt kymmenen vuotta, sanoo Työterveyslaitoksen työterveyden yksikön johtaja, ylilääkäri Eva Helaskoski.
Näihin kriteereihin kuuluu myös PEF-työpaikkaseuranta, jonka tarkoituksena on osoittaa astmaoireiden yhteys työhön. Helaskosken mukaan 3–4 viikon seurantajakso on optimaalinen, jotta mukaan saadaan riittävästi vapaajaksoja.
– Vähän riippuu siitäkin, miten työ rytmittyy. PEF-seuranta on tarkoitukseen paras käsillä oleva keino, hän mainitsee.
Kosteusvaurioihin liittyvän ammattiastman diagnoosi erikoissairaanhoidossa
Merkittävän altistumisen osoittaminen rakennusteknisten selvitysten ja mikrobinäytteiden avulla.
Oireet ja niiden ajoittuminen sopivat ammattiastmaan, oireiden alkaminen sopii ajallisesti altistumiseen, oireet helpottuvat kotona ja loma-aikoina, pahentuvat työssä.
Astma on todettu Käypä hoito ‑suosituksen mukaisesti.
PEF-työpaikkaseurannan avulla osoitetaan yhteys astmaoireiden ja työn välillä.
Poissuljetaan, ettei sairaudelle ole muuta pääasiallista syytä. (Sisäilma ja terveys ‑selvitys 2019, SisäNyt)
Liinaa ei opastettu PEF-tutkimuksissa
Ammattiastman oireisiin kuuluvat työpäiviin liittyvä puuskittainen yskä, sitkeän liman eritys keuhkoista ja hengenahdistus. Oireet voivat ilmaantua heti altistumisen yhteydessä.
Viivästyneessä astmareaktiossa oireet saattavat tulla vasta työpäivän jälkeen, jolloin syy-yhteys työhön on vaikeammin havaittavissa.
Potilaalle saattaa ajan mittaan kehittyä pysyvä, erilaisille ärsykkeille epäspesifisesti reagoiva astma. Siinä vaiheessa ammattiastman selvittely on usein hankalaa.
Liina, jonka henkilöllisyyttä emme voi paljastaa, aloitti kaupungin lastensuojelussa sosiaaliohjaajana ja opiskelee parhaillaan sosiaalityöntekijäksi työn ohella. Hän sairastui astmaan työskenneltyään tiloissa, joissa todettiin myöhemmin mikrobeille ja muille ilman epäpuhtauksille altistavia sisäilmaongelmia.
Olemme tutkimuksissa ehkä liian sidottuja PEF-seurannan tuloksiin.
Pari vuotta ensimmäisten oireiden ilmestymisen jälkeen Liina pääsi ammattitautiselvitykseen työlääketieteen poliklinikalle. Myöhemmin Työterveyslaitoksen asiantuntijaryhmä totesi tutkittavan sairastuneen astmaan kosteusvauriomikrobeille altistumisen jälkeen. PEF-seuranta oli lausunnon mukaan ollut kuitenkin teknisesti puutteellista, eikä ammattiastmaan sopivaa löydöstä voitu todeta.
– En saanut PEF-tutkimuksiin mitään ohjausta. En tiennyt viitearvoista mitään. Toimenkuvani takia en ollut koko ajan siinä rakennuksessa, missä niitä oireita eniten tuli, Liina kertoo.
Liina työskenteli perheryhmässä, kaupungintalolla, kotikäynneillä ja verkostotapaamisissa puhaltaen eri paikoissa päivittäin. Puhaltaminen sattui hänen keuhkoihinsa niin paljon, ettei hän pystynyt useinkaan viemään sitä loppuun asti.
– Arvoihin tuli paljon heittoja. Työpisteen vaihtuminen esti oireiden yhdistämisen rakennukseen.
Liinalle diagnosoitiin ammattitautiselvityksissä ”määrittelemätön astma” ja ”työperäinen altistuminen muille ilman epäpuhtauksille”. Lausunnossa mainittiin myös huono hoitotasapaino.
Liinan työpaikalla oli muitakin selittämättömistä oireista kärsiviä työntekijöitä. Sisäilmatutkimusten ja työterveyslääkärin kehotuksen jälkeen tapahtui muutto väistötiloihin.
Liinan astma paheni. Asiakaskäynneillä hän saattoi menettää äänensä ja saada muitakin oireita esimerkiksi huonon ilmanvaihdon vuoksi. Toimenkuvaa muutettiin vastaamaan sosiaalityöntekijän työtehtäviä, jotta asiakaskäynneiltä vältyttäisiin. Liina siirtyi uuteen työpisteeseen. Pian tässä uudisrakennuksessakin todettiin sisäilmaongelmia.
Sisäilmasta johtuva astma todetaan harvoin ammattitaudiksi
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan ammattitauti on sairaus, joka on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut työnteon yhteydessä esiintyvästä fysikaalisesta, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä.
Runsas kolmannes ammattitautiepäilyistä vahvistetaan ammattitaudeiksi. Vuonna 2015 työikäisille (15–64-vuotiaat) kirjattiin 1 189 vahvistettua ammattitautia kokonaismäärän ollessa 1 614.
Viime vuosina kosteusvaurioihin liittyvää ammattiastmaa on epäilty työperäisten sairauksien rekisterin mukaan noin 300 ihmisellä vuosittain, joista 8 prosentilla on todettu ammattiastma. Vuodesta 2011 lähtien on maassamme korvattu tällaisia ammattiastmoja 16–21 tapausta vuosittain.
Astman ja hengitystieoireiden yhteydestä kosteusvaurioihin on näyttöä. Kyseessä on kuitenkin monitekijäinen sairaus. Näin ollen kosteusvaurioiden aiheuttamaa ammattiastmaa ei ole lääketieteellisin keinoin mahdollista erottaa muusta astmasta.
– On erilaisia työhön liittyviä sairauksia, jotka pahenevat työssä. Ammattitauti on spesifi lääketieteellis-juridinen käsite, Eva Helaskoski toteaa.
Työn pahentamassa astmassa esimerkiksi työpaikan pölyt, käryt, voimakkaat hajut, lämpötilan vaihtelut tai fyysinen rasitus voivat pahentaa potilaan astmaa ja vaikeuttaa työssä pärjäämistä. Tätä sairautta ei korvata ammattitautina.
– Kun tutkimuksiin hakeutuvista vain pienellä osalla todetaan ammattiastma, on selvää, että koetaan pettymyksiä ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita, Helaskoski pahoittelee.
– Ammattitautidiagnoosin saaminen ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, oireiden vaikutusta työhön. Meidän pitäisi kohdistaa voimavaroja näiden oireilevien ihmisten auttamiseen, heidän työkykynsä ja selviytymisensä tukemiseen.
Liinan terveys romahti vuoden kuluttua kielteisestä ammattitautipäätöksestä. Hänessä oli todettu monikemikaaliherkkyys. Hän ei kyennyt enää sietämään mitään tuoksuja tai hajusteita. Ei hajuvesiä, pesu- ja huuhteluaineita, tupakansavua, pakokaasua, ei edes kirjaston kirjoja.
Liina ei voinut käydä ystävillään kylässä. Lapsuudenkodin ovi sulkeutui häneltä. Etätyöjaksoilla ja pitemmillä vapailla oireet vähän rauhoittuivat.
Liinan hakiessa ammatillista kuntoutusta työterveyslääkäri totesi B‑lausunnossaan työeläkevakuuttajalle, että hakija oli oireiluherkkyyden takia kykenemätön sosiaaliohjaajan työhön. Keva tyrmäsi hakemuksen.
Pahimman nöyryytyksen Liina koki, kun hänet ohjattiin psykiatrisiin tutkimuksiin.
– Ilmoitettiin, että olen työkykyinen tehtävääni käyttämällä astmalääkkeitä ja hengityssuojaimia. Kysyin esimieheltäni, saanko mennä töihin lastensuojelun kotikäynneille moottoroidun hengityssuojaimen kanssa. Se kiellettiin.
Eva Helaskoski toteaa, että sosiaalialan työntekijän uudelleenkoulutus ammattiastman toteamisen jälkeen ei yleensä ole ensisijainen, koska ongelmien ei voida katsoa liittyvän suoraan ammattiin tai työtehtäviin. Ratkaisuksi on etsittävä sellaiset työtilat, joissa on hyvä sisäilma.
– Jos puhumme leipurista, joka herkistyy vehnäjauhoille eikä sen takia pysty toimimaan leipurina, niin silloin uudelleenkoulutus voi olla perusteltu ratkaisu, Helaskoski tarkentaa.
Oma kokemus ja tutkittu tieto eivät kohtaa
Kansalaiset kokevat sisäilmaan liittyvät terveysriskit usein suurempina ja vakavampina kuin mitä ne tutkimustiedon perusteella ovat. Tämä käy ilmi THL:n Kansallisesta sisäilmakartoituksesta (2019).
Tutkimustiedon mukaan vain pieni osa kosteusvaurioista on niin vakavia, että ne lisäävät riskiä sairastua astmaan. Kyselyyn vastanneista kuitenkin reilusti yli puolet koki vähäisenkin vaurion olevan vakava riski terveydelle.
Kartoituksessa tuotiin esiin oireilun yksilöllisyys. Siihen vaikuttavat sisäilman epäpuhtauksien lisäksi lukuisat muut seikat. Niitä voivat olla muun muassa ihmisen ikä ja terveydentila sekä tilojen viihtyisyys.
Keskeiseksi sisäilmaoireista käydyssä keskustelussa on noussut toiminnallisiin häiriöihin luokiteltu uusi oirediagnoosi ympäristöherkkyys. Sosiaali- ja terveysministeriö on määritellyt tänä vuonna toiminnallisille häiriöille yhtenäiset valtakunnalliset kiireettömän hoidon perusteet.
Työterveyslaitoksen verkkosivuilla kerrotaan keskushermoston vaikuttavan toiminnallisten oireiden ja häiriöiden syntyyn. Oireiluherkkyydessä oireet ovat todellisia ja voivat liittyä esimerkiksi uupumukseen, erilaisiin kipuihin, hengitys- ja sydänoireisiin. Aivoissa syntyy jatkuvasti tiedostamatonta tulkintaa, joka ohjaa kehon reaktioita.
Kehon reaktiot voivat olla voimakkaita. Sitä seuraavassa kierteessä oireet synnyttävät lisää oireita. Tämä voi näkyä myös astman oireiden pahenemisena.
– Ympäristöherkkyys selittää osan tilanteista silloin, kun sisäilmaongelmat on korjattu ja oireilu jatkuu, Helaskoski muistuttaa.
Jos oireiston perusteella syntyy epäily astmasta, tulee astmatutkimukset suorittaa. Toiminnallisten häiriöiden diagnostisointi perustuu niille tyypillisten piirteiden toteamiseen, ei laboratorio‑, kuvantamis- tai muihin tutkimuksiin. Hoidossa keskitytään oireita ylläpitävien tekijöiden vähentämiseen ja toimintakyvyn palauttamiseen.
– Lääkärin tulee antaa asianmukainen informaatio oireiden vaarattomuudesta ja toiminnallisesta luonteesta. Psykologin antamaa ohjausta ja tukea voidaan myös käyttää.
HUS aloitti toiminnallisten häiriöiden poliklinikan toiminnan viime keväänä. Se koordinoi häiriöistä kärsivien potilaiden hoitoa ja kuntoutusta, tutkii hoitomuotoja ja potilasryhmän ennustetta kouluttaen muitakin terveydenhuollon toimijoita. Vastaavaa toimintaa on viriämässä muuallakin maassa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestötutkimuksessa (FinTerveys2017) joka kuudes 25–64-vuotias vastaaja koki saaneensa oireita työpaikkansa sisäilmasta viimeisen 12 kuukauden aikana. Sisäilmaoireita koki saaneensa työpaikallaan joka viides nainen ja joka kymmenes mies.
Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyaineistossa oireista yleisimmin raportoitiin silmien, nenän, hengitysteiden ja kurkun oireita, väsymystä sekä pään raskautta. Oireita ja olosuhdehaittoja koettiin eniten hoitoalalla, seuraavaksi eniten opetusalalla, mutta harvemmin toimistotyössä. Haitoista nousevat esiin tunkkainen tai huono ilma ja riittämätön ilmanvaihto.
Sairastuneella kohtuuton todistustaakka
Toiminnallisiin häiriöihin lukeutuva ympäristöherkkyys on jakanut kansaa. Sisäilmaoireista kärsivien keskuudessa oirediagnoosi on nähty jopa psyykkiseen häiriöön viittaavana leimana, jolla pyritään vähättelemään ihmisten kokemuksia.
Jonkin verran tutkimuksellinen käänne on herättänyt närää lääkärikunnassakin. Tuula Putuksen mielestä uusimmassa Käypä hoito ‑suosituksessa (2017) aiempi näyttö terveysvaikutusten syy-yhteydestä kosteus- ja homevauriorakennuksiin kiistettiin. Rakennusten korjausvelkaan tarttumisen sijasta ongelmaa on lähdetty psykologisoimaan ilman riittävän vakuuttavaa tieteellistä näyttöä.
– Kun hankalan potilaan oireilua ei ymmärretä, hänen kaikki vaivansa ja valituksensa laitetaan saman oirediagnoosin piiriin. Pahinta on, ettei diagnoosin saaneita tutkita kunnolla, Putus puuskahtaa.
Sisäilmaoireista sairastuneet hakevat ammattitautidiagnoosia, jotta saisivat lääkkeet ilmaiseksi.
Home- ja sisäilmapotilaille langetetaan kohtuuton todistustaakka. Heitä kohdellaan terveydenhuoltojärjestelmässä eri tavalla kuin eräitä muita työperäisiä sairauksia sairastavia. Kuulovaurioisella voi olla melutyö, mutta sen lisäksi hän saattaa vapaa-aikanaan kuunnella korvakuulokkeilla hevimusiikkia ja harrastaa vielä ammuntaa.
– Silti katsotaan, että hänen ammatillinen melualtistumisensa on todennäköisesti pääasiallisesti aiheuttanut kuulovaurion ja päädytään ammattitautidiagnoosiin.
Yleisin syy, miksi sisäilmaoireista sairastuneet hakevat ammattitautidiagnoosia, on mahdollisuus saada lääkkeet ilmaiseksi. Jos ei pysty jatkamaan työssään, niin kyseeseen voi tulla ammatillinen kuntoutus tai muu kuntouttava työtoiminta. Vakuutusyhtiö on hakuprosessissa keskeisessä roolissa, sillä vain sen myöntämän maksusitoumuksen turvin tutkimukset voidaan aloittaa. Ammattitautitapauksessa työansionmenetys korvataan päivärahalla, tapaturmaeläkkeellä tai kuntoutusrahalla.
Liina haki diagnoosia saadakseen oikeutta. Hän halusi kuulla, että kaiken kärsimyksen ja huonon kohtelun jälkeen hänelle myönnettäisiin sairauden aiheutuneen työstä. Niin ei käynyt. Pahimman nöyryytyksen Liina koki, kun hänet ohjattiin psykiatrisiin tutkimuksiin.
– Piti sulkea pois se, etten ole kuvitellut kaikkea. Psykiatrian ylilääkäri antoi minulle lausunnollaan terveen paperit, Liina kertoo.
Liina on sairautensa vuoksi joutunut pitämään sairauslomia, mutta Kela myönsi sairauspäivärahoja vain astman pahenemisvaiheessa kuuden viikon ajanjaksolle. Suurimmasta osasta vuosien aikana syntyneistä sairaanhoito- ja tutkimuskuluista sekä ansionmenetyksistä hän ei ole saanut korvauksia, mikä on kiristänyt hänen perheensä taloutta.
Saadakseen itsensä kuntoon Liina jäi parin vuoden opintovapaalle. Kun hän pystyi välttämään altistumista epäterveelle sisäilmalle, vointi parani niin paljon, että hän kykeni palamaan töihin. Nyt sosiaalihuollon puolelle ja toisenlaisiin tehtäviin.
Lähteet
Lampi, Jussi & Salmela, Anniina ym. (2019) Kansallinen sisäilmakartoitus 2018: käsitykset sisäilmaan liittyvistä terveysvaikutuksista. THL. http://urn.fi/URN:ISBN:978–952-343–412‑7.
Nordman, Henrik & Uitti, Jukka ym. (2007) Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien sairauksien tutkiminen. Suomen Lääkärilehti 9/2007, 911–918.
Putus, Tuula (2017) Home ja terveys. Kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat. Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy.
Rakennetun omaisuuden tila. ROTI 2019 ‑raportti. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto.
Salmela, Anniina & Tähtinen, Katja ym. (2019) Sisäilma ja terveys: kehitys, nykytilanne, seuranta ja vertailu eri maiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:59.
Sosiaaliturva ammattitautia epäiltäessä 1.1.2016 voimaan tulleen uuden työtapaturma- ja ammattitautilain 459/2015 mukaisesti (2019) Työterveyslaitos.
Kunnissa eniten ammattiastmaepäilyjä
Lokakuussa julkaistussa Sisäilma ja terveys ‑selvityksessä (SisäNyt) on jaoteltu Työterveyslaitoksen työlääketieteen poliklinikalla 2011–2017 tutkitut, kosteusvaurioon liittyvät ammattiastmaepäilyt työnantajan mukaan.
Kaikista mukana olleista 815 epäilytapauksesta (suluissa todetut ammattiastmat) oli valtiotyöpaikalta 54 (4), kuntatyöpaikalta 483 (81) ja yksityiseltä sektorilta 182 (32).
Henkilöstömääriin suhteutettuna kunta-alalla oli yli kaksi kertaa enemmän tapauksia kuin valtiolla ja lähes yhdeksän kertaa enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin yliedustukseen voi olla kaksi selitystä. Kuntien ja valtion työpaikoilla rakennuskanta on huonommassa kunnossa tai siellä ollaan aktiivisempia sisäilmaoireiston tunnistamisessa.
Merkittäviä sisäilmaongelmia esiintyy kuntien omistamissa peruskouluissa ja lukioissa 18, päiväkodeissa 11, sosiaali- ja terveystoimen rakennuksissa 13, toimistorakennuksissa 14, liikuntatiloissa 5 ja muissa kunnan palvelutiloissa 8 prosentissa rakennustyyppien kokonaisneliömäärästä.
Rakennetun omaisuuden tila ROTI 2019 ‑raportin mukaan kuntien palvelurakennuskannassa korjausvaje on toiminnalliset tarpeet ja laatuvaatimukset huomioiden 16,5 miljardia euroa.
THL:n koordinoima Kansallinen sisäilma ja ‑terveys ‑ohjelma toteuttaa osaltaan STM:n toimia Terveet tilat 2028 ‑ohjelmassa. Jälkimmäisen ohjelman tavoitteena on tervehdyttää julkiset rakennukset ja tehostaa sisäilmasta oireilevien hoitoa ja kuntoutusta.
Kymmenvuotisen ohjelmakauden aikana pyritään vakiinnuttamaan kiinteistönpitoon toimintatapa, jossa rakennusten kunto, käyttötarkoitukseensa sopivuus ja käyttäjien kokemukset tarkistetaan ja arvioidaan säännöllisesti.
