Portugalin päihdetyön malli: Hoitoa, ei rangaistuksia

Portugalin liberaalia päihdetyön mallia on pidetty maailmalla esimerkkinä, sillä sen ansiosta nopeasti kasvanut huumeongelma saatiin hallintaan. Miltä tilanne näyttää 18 vuotta lakiuudistuksen jälkeen?

Portugalissa havahduttiin 1990-luvun alussa vakavaan ongelmaan: vaikka maassa käytettiin vähän huumeita verrattuna muihin Euroopan maihin, heroiinia käytettiin paljon – ja jatkuvasti enemmän. Huolta aiheutti myös se, että yli puolet hiv-tartunnan saaneista ihmisistä oli heroiininkäyttäjiä.

Tilanteeseen pyrittiin puuttumaan perustamalla hoitolaitoksia, ja myös kirkko tarjosi apua. Siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä. Seuraamusten pelossa monet käyttäjät jättivät hakematta apua, sillä huumeiden käytöstä saattoi saada korkeimmillaan kolmen vuoden vankeustuomion.

Tässä tilanteessa Portugalin hallitus otti käyttöön poikkeuksellisen strategian, jonka oli määrä vähentää huumeidenkäytön aiheuttamia haittoja ja keventää sen aiheuttamaa kuormitusta oikeusjärjestelmässä.

Vuoden 2001 lakiuudistus viestii asennemuutoksesta päihderiippuvaisia ihmisiä kohtaan. Sen sijaan että heidät nähtäisiin vankilaan kuuluvina rikollisina, heitä pyritään auttamaan. Samalla lakimuutos myös alleviivaa kaikkien ihmisten oikeutta päästä hoitoon.

Neulanvaihto-ohjelma apteekeissa aloitettiin jo vuonna 1993. Apteekit vetäytyivät ohjelmasta vuonna 2014, ja tällä hetkellä neuloja voi vaihtaa vain terveyskeskuksissa ja vapaaehtoisten ylläpitämissä liikkuvissa yksiköissä, mikä on vähentänyt neulojen vaihtoa merkittävästi.

Tarjotaan hoitoa riippuvuuteen

Portugalin mallin ydin on kaikkien huumeiden käytön dekriminalisoiminen. Käytännössä se tarkoittaa, että huumeiden ostaminen, hallussapito ja käyttö ei ole rikos, mikäli kyseessä on henkilökohtainen käyttö. Huumeiden myyminen tai toisille tarjoaminen on edelleen rikos.

Portugalin huumelaki uusittiin vuonna 2001.

Portugalin lakimuutos oli poikkeuksellinen, sillä edelleen useissa maissa huumausaineiden käyttö on rikollista. Näin on myös Suomessa. Omaa käyttöä varten huumausaineen hallussapito tai hankkiminen on huumausaineen käyttörikos, josta saa tyypillisesti sakkorangaistuksen. Korkein mahdollinen rangaistus käyttörikoksesta on kuuden kuukauden vankeustuomio.

Huumeiden käyttö on Portugalissakin kiellettyä, mutta jos siitä jää kiinni, seuraamukset eivät ole rikosoikeudellisia, vaan hallinnollisia. Käytännössä poliisi arvioi huumausaineen määrän perusteella, onko kyseessä todennäköisesti henkilökohtainen käyttö vai huumeiden myynti.

Ensimmäisessä tapauksessa käyttäjä määrätään eräänlaisen juristista, lääkäristä ja sosiaalityöntekijästä koostuvan arviointikomitean kuultavaksi. Niiden toimintaperiaate on “hoitaa, ei rangaista”.

Jos henkilön katsotaan olevan huumeriippuvainen, sanktioita ei siis määrätä. Sen sijaan hänet pyritään ohjaamaan hoitoon. Hoitoon ei voida ketään kuitenkaan määrätä, mutta hoidosta kieltäytyjä voidaan määrätä käymään säännöllisesti terveyskeskuksessa. Hoito on psykososiaalista, ja siihen voi kuulua myös metadonihoito.

Komitea voi määritellä rangaistuksen käytöstä, kun sen arvioidaan olevan satunnaista, niin sanottua viihdekäyttöä. Se voi olla esimerkiksi muutaman kympin hallinnollinen sakko. Sanktioita ei kuitenkaan yleensä määrätä ensikertalaisille, joita valtaosa komitean puheille päätyvistä on. Päätarkoitus on kuitenkin aina valistaa, eikä sanktioiden ole tarkoitus lisätä ihmisten ongelmia.

Uuteen lakiin ei suhtauduttu ainoastaan myönteisesti

Aluksi uusi laki herätti pelkoja huumeidenkäytön lisääntymisestä ja esimerkiksi siitä, että Portugali alkaisi houkutella huumeturismia.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan tulokset olivat pääosin positiivisia. Esimerkiksi metadonin saatavuus on vähentänyt rikollisuutta, kuten muissakin maissa. Lisäksi huumeriippuvaisten osuus hiv-tartunnan saaneista laski nopeasti. Vuonna 2017 huumeriippuvuuteen liittyviä tartuntoja oli alle 20 tuona vuonna rekisteröidystä tuhannesta tartunnasta.

Myös heroiinin käytön raju nousu saatiin pysähtymään. Toisaalta Portugalin 2010-luvun alun syvän talouskriisin myötä heroiinin käyttö kasvoi uudelleen, ja monet 1990-luvulla käyttäneet ja sittemmin lopettaneet alkoivat käyttää uudelleen.

João Santa Maria, Lissabonissa toimivan huumeiden käyttäjille tarkoitetun ja haittavaikutusten vähentämiseen tähtäävän IN-Mouraria-sosiaalitilan koordinaattori arvioi, että lakiuudistus oli toteutushetkellään hyvä asia.

– On myönteistä, että käyttäjät ohjataan oikeusjärjestelmän sijaan terveydenhuollon piiriin.

Santa Maria sanoo, että on kuitenkin hyödyllistä tulkita lakimuutoksen tuloksia myös siitä näkökulmasta, keitä nykyjärjestelmässä tavoitetaan ja keitä se rankaisee.

Heroiinin käytön kasvu pysähtyi, hiv-tartunnat vähenivät.

Vuonna 2011 julkaistussa raportissa kerrotaan, että yli puolet komiteoiden eteen tulleista henkilöistä oli alle 29-vuotiaita. Raportissa huomautetaan, että kotonaan huumeita käyttävät harvoin saavat seuraamuksia. Sen sijaan yliedustettuina ovat köyhien naapurustojen nuoret asukkaat.

Portugalissa on myös viime vuosina käyty laajaa yhteiskunnallista keskustelua etnisestä profiloinnista: poliisin arvellaan pysäyttävän ja tutkivan herkemmin muita kuin valkoisia ihmisiä.

Yli 70 prosentilla komiteoiden puheille ohjatuista oli hallussaan kannabistuotteita.

Anna Pöysä

IN-Mouraria

Santa Marian luotsaaman sosiaalitilan edustalla Mourarian kaupunginosassa seisoo pari ihmistä juttelemassa. Ohi kulkee turisteja matkalaukkuineen, sillä lähellä on monia Lissabonin nähtävyyksiä. Sisällä on ahdasta. Tiloihin saa tulla vaikka vain juomaan kupin teetä ja syömään välipalaa.
Osa tulee tekemään ilmaisen hiv- tai hepatiittitestin.

IN-Mourariasta autetaan eteenpäin, jos testitulos on positiivinen. Lääkärin vastaanotolle saa halutessaan mukaan seuraa, ja matkakulut maksetaan, toisinaan lounaskin. Toiminta perustuu vertaistukeen, joten valtaosa työntekijöistä on entisiä huumeidenkäyttäjiä, mikä koordinaattori João Santa Marian mukaan madaltaa kynnystä hakea apua terveysongelmiin ja helpottaa kommunikaatiota.

Tiloissa tarjotaan monenlaisia sosiaalisia palveluita, ja myös sairaanhoitajan ja lääkärin puheille pääsee. Yli puolet kävijöistä on Santa Marian mukaan kodittomia. He voivat säilyttää tiloissa asiakirjojaan tai lääkkeitään, käyttää puhelinta ja tietokonetta pitääkseen yhteyttä perheeseensä tai töitä tai kotia hakiessaan. Saatavilla on lahjoituksena vastaanotettuja vaatteita ja hygieniatuotteita.

– Autamme ihmisiä hallinnoimaan omaa tilannettaan, Santa Maria luonnehtii.

Palveluille on selvästi kysyntää. Santa Marian mukaan nykyisin tiloissa käy noin 80 henkilöä joka päivä. Tilat ovat kävijämäärään nähden auttamattoman pienet, eikä muita vastaavia tiloja ole muualla.

Santa Mariasta lakimuutoksen myötä keskityttiin liikaakin huumeriippuvuuden hoitoon, turvallisen ja vähemmän haittoja aiheuttavan käytön kustannuksella. Hän arvelee, että siksi esimerkiksi tiloja huumeiden turvalliselle käytölle on alettu hitaasti järjestää vasta nyt, vaikka vuoden 2001 laki salli ne. Myös IN-Mourarian yhteyteen on kaavailtu käyttötilaa.

– Ajateltiin, että käyttötiloja ei tarvittaisi, sillä kaikki parantuisivat huumeriippuvuudesta.

Santa Mariasta hoitoon ohjaamisen lisäksi huumeiden käytöstä tulisi tehdä turvallista. Itsekin kahteen otteeseen heroiiniriippuvuudesta kärsinyt ja hiv-tartunnan saanut Santa Maria huomauttaa, että huumeiden hankkiminen voi olla vaikeaa, jos aineen laadusta ei ole tietoa. Eikä esimerkiksi suonensisäisiä huumeita käytettäessä monetkaan osaa käyttää neuloja tai käyttävät epähygieenisiä välineitä.

Turvallisten käyttötilojen lisäksi Santa Maria puhuu huumekaupan laillisesta sääntelystä, jolloin joitain huumausaineita voisi ostaa turvallisesti ja niiden turvalliseen käyttöön saisi myös ohjeet.

– Lakimuutos oli hyvä, mutta lakia olisi jo aika kehittää, Santa Maria toteaa.

Lähteet
Domostawsk, Artur (2011), Drug Policy in Portugal — The Benefits of Decriminalizing Drug Use (2011). Varsova: Open Society Foundations.
Relatório Anual 2012 – A Situação do País em Matéria de Drogas e Toxicodependências. Lissabon: SICAD – Serviço de Intervenção nos Comportamentos Aditivos e nas Dependências.
Relatório Anual 2017 – A Situação do País em Matéria de Drogas e Toxicodependências. Lissabon: SICAD – Serviço de Intervenção nos Comportamentos Aditivos e nas Dependências.
Silvestri, Arianna, Gateways from Crime to Health: The Portuguese Drug Commissions. Lontoo: Winston Churchill Memorial Trust.