Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet Seinäjoen kaupungin sosiaalityön tulosaluejohtajana työskentelevää Päivi Saukkoa. Kuva: Juha Harju
Päivi Saukko harkitsi jo sosiaalialan opintojen keskeyttämistä, kunnes työharjoittelu koulukodissa muutti kaiken. Tulosaluejohtajana hän haluaa olla kiinni ihmisten arjessa.
Sosiaalityössä johtajien on tärkeää säilyttää kosketuspinta arkeen, sanoo Seinäjoen kaupungin sosiaalityön tulosaluejohtaja Päivi Saukko.
– Minulla pitää olla taju siitä, mitä ihmisten arjessa tapahtuu ja onko niiden asioiden eteen tehtävissä jotain esimerkiksi ennaltaehkäisevästä näkökulmasta, Saukko sanoo.
Hän itse työskentelee noin joka neljäs viikonloppu päivystävänä esimiehenä Etelä-Pohjanmaan maakunnallisessa sosiaali- ja kriisipäivystyksessä.
– Se on minulle mieluinen yhteys käytännön työhön. Työntekijöiden pitää saada yhteys päivystävään esimieheen kellon ympäri.
Jokaisen pitää tietää, mitä ja ketä varten olemme töissä.
Pysyäkseen ajan tasalla työntekijöiden ja asiakkaiden arkeen vaikuttavista asioista Saukko seuraa niin työttömyyden kehitystä Seinäjoen seudulla kuin Ukrainan sotaa.
– Emme elä tyhjiössä. Olemme osa yhteiskuntaa ja yhteiskunnalliset asiat ja ilmiöt tulevat hyvin nopeasti osaksi meidän työtämme.
Saukon mukaan myös arvopohja on merkityksellinen sosiaalityön johtamisessa.
– Johtajien kautta se välittyy työntekijöille. Jokaisen pitää tietää, mitä ja ketä varten olemme töissä. Jos asiat ovat oikein sekaisin, silloin on hyvä keskittyä perustehtävään.
Kaikki asiat eivät kuulu johtajalle
Seinäjoella sosiaalityön vastuualueella on 300 työntekijää. Päivi Saukko sanoo olevansa suoraviivainen ja toimeenpaneva johtaja.
– Sähköpostiviesteissäni ei ole korulauseita. Se on ollut tyylini aina. Sain siitä kritiikkiä jo kouluaineissa.
Joku voisi luonnehtia Saukkoa vaativaksi johtajaksi, mutta hän itse varoo käyttämästä sitä laatusanaa.
– Työtilanne on paineinen jo muutenkin. Joudun jo nyt toisinaan muistuttamaan työntekijöitä siitä, että illalla ei tarvitse vastata sähköpostiviesteihin, Saukko toteaa.
Viime aikoina hän on miettinyt, mikä tepsisi työvoimapulaan. Avoimet tehtävät olisi syytä saada täytettyä jo senkin vuoksi, ettei vajaus aiheuta ylimääräistä työkuormaa.
Saukon omatkin päivät tuppaavat venymään ja työkoneen ääressä tulee istuttua silloin tällöin myös iltaisin.
– Kalenterini on täynnä päällekkäisyyksiä. En voi mennä mukaan kaikkeen, mihin pyydetään. Joudun jatkuvasti priorisoimaan, rajaamaan ja delegoimaan, Saukko toteaa.
Työn rajaamista hän suosittelee myös oman vastuualueensa työntekijöille, jotta työstä palautumiselle ja levolle jää riittävästi aikaa.
– Työt sujuvat, koska osaan organisoida ja tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Hyvä johtaja ymmärtää myös, etteivät kaikki asiat kuulu hänelle.
Ovet auki
Päivi saukko työskentelee 1–2 päivää viikossa kotonaan Kuortaneella. Muulloin hänet löytää työhuoneestaan Alvar Aallon suunnittelemasta Seinäjoen virastotalosta.
– Vaikka työtehtävien puolesta pystyisin tekemään koko viikon etänä, pidän tärkeänä, että olen virastolla tavattavissa ja että oveni on auki.
Saukolla on mielestään hyvä tiimi. Se todennäköisesti kuitenkin hajoaa, kun hyvinvointialueet aloittavat.
– Olen kannustanut työntekijöitäni hakemaan hyvinvointialueella avautuvia itselle mielenkiintoisia tehtäviä.
Saukon “ykkösketjuun” kuuluu viisi ihmistä: aikuissosiaalityön, päihde- ja vammaispalveluiden, lastensuojelun sekä sosiaali- ja kriisipäivystyksen johtajat.
– Minulla on heihin tiivis yhteys. Tapaamme säännöllisesti, ja silloin keskustelemme ja reflektoimme paljon. Viisaus ei aina ole minun päässäni.
Pulmia johtoportaassa aiheuttaa muun muassa se, miten rahat saadaan riittämään ja palvelut järjestymään, sillä talouspaineet ovat Seinäjoella olleet jo vuosia kovat, Saukko sanoo.
Omasta jaksamisestaan hän huolehtii tarpeen tullen puhumalla.
– Minulla on hyvä esimies, jonka kanssa voin keskustella.
Lisäksi Saukko saa vertaistukea maakunnan muilta sosiaalipalvelujohtajilta.
– Olemme tehneet vuosia tiivistä yhteistyötä. Koen, että he ovat minun kollegojani. Voimme jakaa keskenämme myös työhön liittyviä kuormitustekijöitä.
Työn ydin löytyi vähitellen
Sosiaaliala ei ollut Päivi Saukolle mikään itsestäänselvyys.
– Uranvalintani oli melkoista hakuammuntaa, Saukko kertoo.
Hän päätyi liikuntalukion jälkeen opiskelemaan sosiaalikasvattajaksi Seinäjoen sosiaalialan oppilaitokseen, mutta opinnot eivät tuntuneet alkuunkaan omilta.
– Meillä oli opintojen alussa kolme harjoittelua päiväkodissa, ja ajattelin, että tämä ei ole minun juttuni.
Saukko harkitsi jo vakavasti kouluttautuvansa fysioterapeutiksi.
Hyvä johtaja ymmärtää, että kaikki asiat eivät kuulu hänelle.
Palaset kuitenkin loksahtivat kohdalleen, kun Saukko pääsi kahdeksi kuukaudeksi harjoitteluun Pohjolakotiin Muhokselle.
– Se oli ratkaisevaa. Pohjolakoti oli haasteellinen paikka ja ihan erilainen ympäristö kuin päiväkoti. Siellä löysin työn sosiaalisen ytimen, Saukko sanoo. Viimeinen harjoittelu Tampereen ensi- ja turvakodissa sinetöi sen, että Päivi Saukko tiesi sittenkin olevansa oikealla tiellä.
Kiinnostus yhteiskuntaa kohti vei eteenpäin
Valmistuttuaan sosiaalikasvattajaksi Päivi Saukko jatkoi heti opintojaan avoimessa yliopistossa. Hän ei tähdännyt esihenkilötehtäviin, yhteiskuntapolitiikka vain kiinnosti.
– Minua on aina kiinnostanut yhteiskunnalliset asiat, hän kertoo.
Hän suoritti maisteriopinnot lähes kokonaan avoimen yliopiston kautta. Vain pakollisten kurssien ajan Saukko oli kirjoilla Tampereen yliopistossa.
Saukko opiskeli työn ohessa yksitoista vuotta ja perusti samaan aikaan myös perheen. Arkipäivät hän työskenteli sosiaalityöntekijänä Alavuden kaupungilla ensin koulussa, sitten vastaanottokeskuksessa ja lopuksi lastensuojelussa.
– Kun sain YTM:n paperit, minulle tuli sellainen olo, että nyt voisin hakea jo jotain muutakin.
Kuin tilauksesta Peräseinäjoella avautui sosiaalijohtajan paikka.
– Peräseinäjoki oli oman mittapuuni mukaan sopivan kokoinen kunta, koska minulla ei ollut esihenkilökokemusta. He olivat kyllä rohkeita, kun siitä huolimatta valitsivat minut.
Kunta-ala oli Saukolle itsestäänselvyys, mutta esihenkilötehtävä ei niinkään.
– Kyllä se minua mietitytti, mutta Peräseinäjoella oli moderni, hyvä työyhteisö ja pitkäaikaisia, kokeneita työntekijöitä, joten sinne oli helppo mennä.
Omaa ajattelutapaa tarkasteltava
Pesti Peräseinäjoella jäi lopulta varsin lyhyeksi. Peräseinäjoesta tuli osa Seinäjoen kaupunkia kuntaliitoksen myötä vuonna 2005. Päivi Saukon työt siirtyivät Etelä-Pohjanmaan keskuskaupunkiin kuitenkin jo kaksi vuotta aikaisemmin.
– Täällä vapautui sosiaalityön päällikön tehtävä. Kun siirryin Seinäjoelle, mietin, miten saan kaiken tämän hallintaan.
Vaikka Saukon uusi tehtävänkuva olikin entistä suppeampi, hänen tulosalueellaan oli huomattavasti enemmän työntekijöitä kuin Peräseinäjoella.
– Koin tarvitsevani lisäkoulutusta ja työkaluja henkilöstöjohtamiseen ja suoritin työnohjaajakoulutuksen.
Vuonna 2014 Saukko sai valmiiksi sosiaali- ja terveysjohtamisen pd:n. Ammatillinen täydennyskoulutusohjelma käsitti 60 opintopistettä. Se tarjosi valtavasti uutta tietoa ja loi mahdollisuuksia vaihtaa näkökulmia kollegoiden kanssa, Saukko sanoo.
– Jos et kuule ja näe mitään uutta ja tule haastetuksi tiedollisesti, perspektiivisi kapenee. Minusta on tärkeää aina aika ajoin tutkailla omaa ajattelutapaa.
Parhaillaan Saukko suorittaa sote-painotteista tuotekehityksen ammattitutkintoa.
– On mielenkiintoista tehdä näkyväksi omaa työtä. Koulutukseen liittyvän kehittämistehtävän teen chat-pilotoinnista, joka käynnistyy meillä kevään aikana.
Asiakkaan tarpeet etusijalle
Kaikkiaan Päivi Saukko on vastannut sosiaalityön tulosalueesta Seinäjoella 15 vuotta. Työvuosia olisi enemmän, jos hän ei olisi välillä ollut neljä vuotta virkavapaalla.
– En kyllästynyt töihini, mutta minua alkoi ahdistaa se, että teimme kovalla vauhdilla sote-uudistusta, eikä minulla ollut aikaa perehtyä siihen riittävästi, Saukko muistelee.
Niinpä hän syksyllä 2016 siirtyi valmistelemaan sote-uudistusta Etelä-Pohjanmaalle. Asiantuntijatehtävissä vierähti lopulta neljä “erittäin hyödyllistä” vuotta.
– Pääsin kiinni maakunnalliseen tilannekuvaan. Siitä on ollut iso apu nyt, kun vien omaa organisaatiotani osaksi hyvinvointialuetta.
Joulukuussa 2020 Saukko palasi Seinäjoen kaupungin palvelukseen. Puoli vuotta myöhemmin eduskunta hyväksyä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen. Saukosta ratkaisu oli “oikeansuuntainen”.
– Olemme Etelä-Pohjanmaallakin monesti huomanneet, että jotkut palvelut voitaisiin tuottaa isommissa yksiköissä sen sijaan, että eri organisaatioissa askarrellaan samojen asioiden parissa.
Aluevaltuutetut aloittivat maaliskuussa työnsä 21 hyvinvointialueella. Sosiaalihuollon palvelut ovat monelle vieraampia kuin terveyspalvelut, Saukko sanoo.
– Valtuutetut eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja ja taloudellisesti merkittävä sosiaalihuollon tehtäväkenttä on. Toivon, että he kysyvät lisätietoa, kuten ovat tehneetkin.
Tulosaluejohtaja Päivi Saukko liputtaa lähipalveluiden puolesta ja toivoo, että sosiaalipalvelut saadaan uudistuksessa muotoiltua siten, etteivät ne ainakaan heikkene.
Saukko toivoo, että systeeminen toimintamalli yleistyisi lastensuojelussa ja että kokemusasiantuntijoita ja erilaisia asiakasraateja hyödynnettäisiin nykyistä paremmin.
– Me kaikki joudumme tarkastelemaan toimintatapojamme ja käytäntöjämme. Kaiken pitäisi aina lähteä asiakkaan omista tarpeista. Siinä meillä on vielä parannettavaa.
