Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen oli pettynyt, kun hallitus ei koronaviruspandemian poikkeusoloissa ryhtynyt toimiin lapsivaikutusten arvioimiseksi. Kiireeseen ei voi aina vedota. Päätöksiä lasten hyvinvointiin vaikuttavista koulujen sulkemisesta ja avaamisesta tehtiin pitkin kevättä.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta (2020) todetaan, että poikkeusolojen aikaiset rajoitukset ja niiden jälkeiset toimet voivat merkittävästi vaikuttaa lasten oikeuksien toteutumiseen. Erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten tilanne voi vaarantua merkittävästi.
Koulujen siirryttyä etäopetukseen julkisuudessa puhuttiin lapsista, joita koulu ei onnistunut tavoittamaan. Varattomien perheiden lasten ravitsemustilanteesta oltiin huolissaan, kun kouluruokailun turvaama päivittäinen ateria jäi heiltä puuttumaan. Myös päihde- ja mielenterveysongelmaisten perheiden lapsien hätä saattoi jäädä piiloon.
Valmiuslaki otettin käyttöön ilman vaikutusarviointeja. Hallituksen esityksessä vedottiin kiireeseen, mitä Pekkarinen pitää tuossa vaiheessa vielä perusteltuna. Ministeriöissä ja valiokunnissa pyrittiin arvioimaan seurauksia olemassa olevan tiedon varassa.
– Mutta ajan kuluessa olisi ollut mahdollisuus organisoitua ja ryhtyä pitemmällä tähtäimellä arvioimaan lapsivaikutuksia.
Valmistelun yhteydessä ei kuultu yhtäkään lapsiryhmää. Sen sijaan kuultiin etujärjestöjä.
Kun opetus- ja kulttuuriministeriössä säädettiin kesän alussa etäopetuksesta syksyn osalta, lausuntokierrokselle tulleessa hallituksen esityksessä oli kyllä arvioitu vaikutuksia lapsiin, mutta valmistelun yhteydessä ei ollut kuultu yhtäkään lapsiryhmää. Sen sijaan oli kuultu etujärjestöjä.
– Pidän ihmeellisenä, että lasten arkeen näin keskeisesti liittyvissä hankkeissa ei lapsia eikä nuoria ole kuultu. Se on oireellista, Pekkarinen oudoksuu.
Lapsivaikutusten arvioinnilla tarkoitetaan erilaisten päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä tehtävää lapsiin kohdistuvien vaikutusten ennakointia ja seurantaa.
– Lapsivaikutusten arviointiin ei osoiteta riittäviä henkilöresursseja tai osaamista. Mikäli se olisi lakisääteinen velvoite, erilaisten instituutioiden olisi pakko resursoida sitä paremmin.
Osataanko ajatella päätöksen vaikutuksia lapsiin?
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan teemme jatkuvasti päätöksiä, joiden vaikutuksia lapsiin emme osaa edes ajatella. Kun kunnissa suunnitellaan joukkoliikennehankkeita, niitä valmistellessa pohditaan hyvin vähän niistä aiheutuvia lapsivaikutuksia.
– Hankkeiden toteuduttua saatetaankin huomata, että lapset eivät pääsekään harrastuksiinsa tai lapsiperheet pakevat seudulta tai syntyvys siellä romahtaa, Pekkarinen kuvailee ongelmaa.
Jos kaavoituksen yhteydessä tehtäisiin lapsivaikutusten arviointi jo ennakkoon, niin säästyisimme ikäviltä yllätyksiltä. Turussa luovuttiin viime vuonna joukkoliikenteen maksujen korotuksesta, kun arvioinnin kautta tuli ilmi, että korotus olisi ollut kohtuuton lasten ja nuorten arjen kannalta.
– Pienet muutokset voivat vaikuttaa kielteisesti lapsiväestöön. Näiden suorien vaikutusten lisäksi meillä on paljon epäsuoria vaikutuksia, jotka vaikuttavat välillisesti lapsiin vanhempien arjen kautta.
Epäsuorat vaikutukset liittyvät usein työelämään. Kyse voi olla esimerkiksi erilaisista perhevapaista, sairauspoissaoloista, työajan ja loma-aikojen järjestelyistä.
Lapsistrategiasta napakka raami
– Koronapandemia osoitti, että meidän olisi helpompi koordinoida lapsipolitiikkaa ja arvioida lapsivaikutuksia, jos meillä olisi kansallinen napakka raami, Pekkarinen sanoo.
YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli jo vuonna 2011 Suomea laatimaan lapsistrategian lapsen oikeuksien toimeenpanoa varten. Hallitus käynnisti yli kaksi vuotta sitten kansallisen lapsistrategian valmistelun. Oikeusperustainen pohjatyö aloitettiin viime vuoden lopulla. Nykyinen hallitus asetti keväällä parlamentaarisen komitean valmistelemaan strategiaa.
Asiakasraadit, lapsiparlamentit, nuorisovaltuustot ja oppilaskunnat ovat tärkeitä muotoja osallistua lapsivaikutusten arviointiin.
Lapsen oikeuksien sopimus ratifioitiin Suomessa jo vuonna 1991. Lapsen oikeuksien komitean mukaan suomalaisessa lainsäädännössä lapsen etuun ei viitata kattavasti, sitä ei ymmärretä riittävästi eikä sitä oteta huomioon päätöksenteossa. Lapsen edun arvioimiseksi on kehitetty menetelmiä erilaisten päätösten lapsivaikutusten arviointiin.
– Arviointia ei kuitenkaan toteuteta johdonmukaisesti. Lainvalmistelussa se jätetään valtaosin kokonaan tekemättä tai se tehdään ylimalkaisesti, Pekkarinen toteaa.
Arviointien puutteellisuudesta ovat toistuvasti huomauttaneet niin lapsiasiavaltuutettu kuin lapsi- ja perhejärjestötkin. Pekkarisen mielestä tekeillä oleva lapsistrategiaa tulisi valmistella rinnakkain hallitusohjelmaan sisältyvien sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen sekä sosiaaliturvan uudistuksen kanssa.
– Kun palveluja uudistetaan, niin lapsiperheethän ovat niiden suurimpia käyttäjäryhmiä. Sosiaaliturvauudistus taas koskettaa etenkin pienituloisia ja vähävaraisia lapsiperheitä.
Lapsia ja nuoria tulisi ottaa enemmän mukaan vaikutusten arviointiin. Näin meneteltiin esimerkiksi varhaiskasvatuslakia valmisteltaessa. Tärkeitä ovat myös edustuksellisen osallistumisen muodot kuten asiakasraadit, lapsiparlamentit, nuorisovaltuustot ja oppilaskunnat.
– Haavoittuvaisessa asemassa olevat lapset ja nuoret pääsevät harvoin lausumaan mielipiteitään. On jalkauduttava ja kohdattava heitä heidän omissa arkisissa ympäristöissään. Lapsia ja nuoria voi huomioida myös seuraamalla heille luonteenomaisia areenoita, nettiä, somea ja pelimaailmaa.
Markku Tasala
