Sananvapaudella viitataan yksilön vapauksiin, kansalaisoikeuksiin tai demokraattisen yhteiskunnan arvoihin. Sananvapauden taustalla on kuitenkin hyvin erilaisia yhteyksiä riippuen siitä, missä siitä puhutaan.
Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus. Sillä puolustetaan kaikkia muita oikeuksia. Ilman sananvapautta me emme voisi hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja yhteiskunnallisista ongelmista. Mutta sanaa voidaan käyttää myös oikeuksien loukkaamiseen. Yksityisyyden suojaa, syrjinnän kieltoa tai ihmisarvoa loukkaavat ilmaisut eivät kuulu sananvapauden piiriin. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että mitä tahansa saa sanoa. Sananvapauteen kuuluu vastuu. Jokaisen kunnia ja yksityiselämä on turvattu myös perustuslaissa. Kun kysymys on sananvapauden ja yksityiselämän välisestä konfliktista, oikeuksia joudutaan punnitsemaan: kumpi oikeus on vahvempi, kun otetaan huomioon olosuhteet? Lisäksi sananvapautta voidaan rajata myös suhteessa työelämän sääntöihin ja yritysten ja organisaatioiden oikeuksiin, jolloin sananvapaus ei koske asioita, jotka ovat salassa pidettäviksi luokiteltuja.
Ilman sananvapautta me emme voisi hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja yhteiskunnallisista ongelmista.
Talentian ammattieettisessä oppaassa on todettu, että sosiaalialan ammattihenkilön osallistuminen julkiseen keskusteluun on suotavaa. Tiedottaessaan ihmisten elinolosuhteista ja sosiaalisista ongelmista ammattihenkilö harkitsee etukäteen, mitä mahdollisia vaikutuksia tietojen antamisella on asianomaisten ihmisten ja yhteisöjen elämään. Ammattietiikan, lojaliteettivelvollisuuden ja sananvapauden suhde perustuu kokonaisarviointiin, jossa on otettava huomioon asian yhteiskunnallinen painoarvo, ammattihenkilön asema ja hänen tehtäviensä luonne. Sananvapauden käytöllä perusoikeutena vahvistetaan asiakkaan oikeuksien toteutumista ja ammattieettinen velvollisuus voi toteutua asiakkaan puolesta puhumisena esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa ammattihenkilö joutuu työnsä yhteydessä kohtaamaan toisille näkymätöntä rakenteellista eriarvoisuutta tai epäeettistä päätöksentekoa.
Ilmoitusvelvollisuus tukee sananvapautta
Vuosikymmenessä suhtautuminen sananvapauden käyttöön on muuttunut myönteisemmäksi. Perinteisen vaikuttamiskeinon ”kirjoitan tästä epäkohdasta yleisönosastoon” rinnalle on saatu uusia kanavia ammattihenkilölain ammattieettisten velvollisuuksien (2016) ja uuden sosiaalihuoltolain ilmoitusvelvollisuuden (2015) myötä. Muutosta tukee se, että sosiaalihuoltolaki turvaa epäkohdista ilmoittavan ammattihenkilön ja työyhteisön aseman kieltämällä vastatoimet ilmoittajaa kohtaan. Tarve ”julkisiin paljastuksiin” vaikuttamiskeinona on muuttunut toissijaiseksi.
Sosiaalipalvelujen yksityistyminen on tuonut sananvapauden käyttöön uusia elementtejä. Jopa työsopimuksessa on lainvastaisesti saatettu rajoittaa sananvapautta perusoikeutena. Sananvapauden käytön on ilmeisesti ajateltu vaarantavan liiketoiminnan mainetta ja vaikuttavan heikentävästi toimintaan markkinoilla. Yksittäinen ammattihenkilö joutuu toimimaan omilla työmarkkinoillaan, ja joskus jännite asiakkaiden tarpeisiin liittyvien sosiaalialan arvojen, ammattieettisten velvoitteiden ja työnantajaan kohdistuvan lojaliteettivelvoitteen välillä voi muodostua kohtuuttomaksi. Totuuden puhumisen ja ammattieettisten velvoitteiden noudattamisen hinta voi olla kova. On realistista pohtia asetelmaa kussakin yksittäistilanteessa ja ennen kaikkea työyhteisön ammattieettisenä linjauksena.
Totuuden puhumisen ja ammattieettisten velvoitteiden noudattamisen hinta voi olla kova.
Myös sosiaalihuollon ammattihenkilönä toimivan yrityksen johtoa ja esimiehiä koskettavat sosiaalihuoltolain, asiakaslain ja ammattihenkilölain velvoitteet toiminnan eettisyydestä ja asianmukaisuudesta. Ammattijärjestöön usein jäseniltä tulleina esimerkkeinä ovat yksityisten päiväkotien henkilöstön jatkuvan alimitoituksen ylläpitäminen, lapsen tarpeiden mukaisen lakisääteisen palvelun puutteellinen toteutuminen lapsiperheiden palveluissa tai laadun heikkous sijaishuollon palveluissa.
Juridinen ja eettinen kokonaisvastuu hämärtyy, kun palvelujen laadun ensisijainen lainmukainen kokonaisvastuu on tilaajalla eli kunnalla ja kaupungilla, kun varsinaisen työn toteuttajalle eli tuottajalle jää omavalvonta. Kuinka piilossa ja turvassa avoimelta arvioinnilta palveluja voi tuottaa? Omavalvontasuunnitelmissa tulisi sopia näkyvästi vastuista epäkohtien käsittelyprosessissa ja työntekijöiden oikeudesta tuoda epäkohtia julki. Vastuun osalta tarvitaan myös uutta lainsäädäntöä, joka suojaa ilmoittajan aseman.
Sananvapauden käytöstä muistettavaa
- Sananvapauden käyttöön ei sosiaalialalla voida suhtautua samoin kuin muilla ammattialoilla. Sosiaalialalla on sisäänrakennettu koko ajan läsnä oleva eettinen velvollisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuusnäkökulma vaikuttaa epäkohtiin.
- Sosiaalialalla on rakenteelliseen sosiaalityöhön liittyvä lainsäädännöllinen velvoite kertoa julkisesti syrjivistä ja eriarvoistavista mekanismeista sekä vaikuttaa sortavaan politiikkaan ja päättäjiin.
- Sosiaalialalla on yhteiskuntareformistinen velvoite muuttaa eriarvoistavia käytäntöjä.
- Sananvapaus ei ole vain työntekijän ja johdon työsopimusrelaatio, vaan sillä on yleisempi yhteiskunnallinen merkitys.
- Sananvapauden kieltoa ei voi antaa etukäteen. Ei ole lainsäädäntöä, jolla työantaja voisi rajoittaa sananvapautta etukäteen
- Vaientaminen tapahtuu suhteiden hierarkioiden ja hallinnan keinoilla. Sitä toteutetaan kontrolloimalla tiedonkulkua ja keskustelukanavia, harhauttamalla ja viivästyttämällä epäkohtien ratkaisemista, häpäisemällä ja mitätöimällä epäkohtien paljastajaa, pelottelemalla seurauksista ja rankaisemalla epäkohdan paljastamispyrkimyksistä (Laura Tiitinen, 2019).
- Viranomaistoiminta on julkista, ellei tietoja ole erikseen laissa säädetty salassa pidettäviksi.
- Työntekijän tai työyhteisön julkinen kritiikki ei saa perustua väärään tietoon. Mikäli syntyy eriäviä näkemyksiä tiedon paikkansapitävyydestä, ne arvioidaan tuomioistuimessa jälkikäteen.
- Tiedolla tulee olla yleistä hyötyä palveleva tarkoitus, sananvapautta ei saa käyttää henkilökohtaisen hyödyn, loukkauksen tai koston välineenä.
- Työntekijät ja työyhteisöt saavat kritisoida julkisesti mitoituksia ja palveluihin liittyviä puutteita omalla nimellään. Työpaikalla epäkohdat on käsiteltävä ensisijaisesti sisäisesti ilmoitusvelvollisuuteen perustuvana menettelynä. Mikäli tilanteeseen ei saada korjausta, on oikeus ilmoittaa asiasta aluehallintovirastolle (Kts. tarkemmin ilmoitusvelvollisuusmenettely)
- Epäasialliseen kohteluun ja työpaikan ilmapiiriin liittyviin ongelmiin on käytössä lain mukainen työsuojeluilmoitus, josta seuraa työsuojelun viranomaisvalvonta.
- Työyhteisön ammattieettinen vastuu ja avoin keskustelukulttuuri on ensisijainen.
- Työpaikkatasolla on pohdittava, onko kyseessä ensisijaisesti palvelun laatuun liittyvä vai työsuojelulainsäädäntöön liittyvä epäkohta (henkilöstön mitoitus, kuormitus, epäasiallinen kohtelu, vaarojen arviointi, työsuojelun organisointi).
Alpo Heikkinen
erityisasiantuntija
Ammattieettisen lautakunnan asiantuntijasihteeri
Talentia
