Pidä kiinni toivosta, se kannattelee ja suojaa elämää

Toivo on psykologisen pääoman elementti, joka vaikuttaa työssä jaksamiseen ja siihen sitoutumiseen. Jari Kylmä tutkii toivoa ja sen dynamiikkaa.

Tutkija Jari Kylmän mukaan toivoa täytyy ja kannattaa tutkia, koska toivo on ihmisen elämän
perusvoimavara ja suojaava tekijä, joka auttaa ihmistä suuntamaan katseensa eteenpäin. Toivo antaa ihmiselle vahvan luottamuksen tunteen, että hän selviää koettelemuksista.

− Toivo on aina olemassa ihmisen elämässä, vaikka sitä ei vaikeuksien keskellä huomaisikaan,
Kylmä muistuttaa.

Epätoivo voi olla läsnä silloin, kun ihminen joutuu koettelemusten eteen. Epätoivossa ihminen kadottaa tulevaisuuden perspektiivin. Mutta usein epätoivoon liittyy myös pyrkimys takaisin toivoon. Hän saattaa kokea, että ei ole mitään syytä jatkaa elämää.

Toivottomuus on ikään kuin piste, jossa ihminen on pohjalla.

Kylmä kertoo, että erilaisissa tutkimuksissa on todettu, että toivottomuuden ulottuvuuksilla saattaa
olla yhteyttä fyysiseenkin sairastavuuteen. Pitkään jatkunut toivottomuus liittyy myös itsemurhiin.
Toivo ei liity vain ääritunteisiin vaan jokapäiväiseen elämään, ja toivon vahvistaminen on terveyden edistämistä.

Toivosta on tehty paljon tutkimuksia erityisesti terveystieteissä, mutta toivoa on lisäksi tutkittu johtamistieteissä ja psykologiassa. Toivon ja toivottomuuden mittaamiseenkin on kehitetty eri tieteiden alalla omat mittarinsa.
− Toivo on työhyvinvoinnin kannalta merkittävä.

Toivo syntyy vuorovaikutuksessa

Jos työntekijä kohtaa työssään asiakkaan toivottomuuden, hänen ei kannata yrittää kääntää sitä suoraan toivoksi, vaan hänen on otettava se ensin vastaan ja kyseltävä siitä. On tärkeää, että asiakas pystyy sanoittamaan tai muuten kuvaamaan omaa toivottomuuttaan. Kun toivottomuudelle ja ahdistukselle on annettu riittävästi tilaa ja niitä on käsitelty, pystytään löytämään tilaa myös myönteisille asioille.

− Tässä rakennetaan samalla luottamusta asiakassuhteessa. Joskus voi vaatia useitakin tapaamisia,
ennen kuin asiakas pystyy puhumaan toivottomuudestaan.

Kylmä korostaa, että toivo tai toiveikkuus ei ole tahdonalainen asia.

Asiakasta ei kannata yrittää ”taivutella” näkemään toivoa.

− Kannattaa mieluummin sanoa, että vaikka tilanne näyttää toivottamalta, teemme yhdessä kaikkemme löytääksemme ratkaisun siihen.

On tärkeää saada ihminen kokemaan, että häntä ei jätetä yksin. Kun hän näkee tilanteensa toivottomana, on työntekijän kannettava toivoa hänen puolestaan. Työntekijä voi yrittää helpottaa asiakkaan oloa selvittämällä hänelle esimerkiksi erilaisia etuuksia tai muita konkreettisia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.

− Toivo syntyy nimenomaan vuorovaikutuksessa, Kylmä painottaa.

Asiakkaalta voi kysyä, mistä hän on yleensä saanut toivoa ja mitä se hänelle kaiken kaikkiaan merkitsee. Esimerkiksi monilla masentuneilla henkilöillä on taustalla aikaisempia masennusepisodeja. Silloin kannattaa asiakkaan kanssa pohtia, mitä aikaisemmin tapahtui, kun toipuminen alkoi.
− Joskus kun tätä kysytään, ihminen saattaa löytää elämästään sellaisia asioita, joita kannattaa nykyisessäkin tilanteessa alkaa vahvistaa.

Koeteltu toivo

Jotkut toivosta kirjoittaneet näkevät, että toivo syntyy tilanteessa, kun ihminen on vaarassa menettää toivon, eli toivottomuuden hetkellä.

− Se on mielestäni aika toivoton ajatus, koska jos ei ole ollut jonkinlaista suhdetta toivoon ennen koettelemuksia, on sitä aika vaikea siinä tilanteessa löytää, Kylmä huomauttaa.
Työntekijän kyky ottaa vastaan asiakkaan toivottomuus riippuu paljon siitä, millä tavoin hän on omassa elämässään joutunut ja kyennyt kokemaan toivottomuutta. Työnohjaus ja työtovereiden kanssa asian jakaminen auttavat kohtaamaan asiakkaiden toivottomuutta.

Jotta työntekijä voisi vahvistaa asiakkaan toivoa, hänellä täytyy itsellään olla sitä. Tutkimusten mukaan toivoa vahvistavat muun muassa henkilökohtaisen elämän antamat voimavarat. Toivon dynamiikassa ihmissuhteilla on erittäin suuri sija. Suhde voi olla jokin
muu: suhde Jumalaan, korkeampaan voimaan, uskomusjärjestelmään tai suhde ylipäänsä johonkin.

Myös työyhteisön ihmissuhteet ovat oleellisia. On tärkeää, että työssä voidaan oikeasti jakaa asioita ja keskustella ongelmakohdista. Koulutus lisää valmiuksia toimia haastavissa tilanteissa.

Kylmä korostaa työyhteisön johtamisen merkitystä. On tärkeää, että johtaja kohtaa empaattisesti ja arvostavasti työntekijät. Työhön annetuilla resursseilla viestitään, kuinka työtä arvostetaan ja onko se yhteiskunnallisesti tärkeää.

− Jos ei anneta resursseja, se vie toivoa. Toivo on osittain ihmisen elämänkokemuksen myötä rakentuva voima. Kun toivo on joutunut jossakin vaiheessa uhatuksi, mutta ihminen on selvinnyt vaikeuksista ja kyennyt jatkamaan elämäänsä, on toivo saanut vahvistusta. Tällöin puhutaan koetellusta toivosta.
− En usko, että kärsimys jalostaa ihmistä, mutta siitä selviäminen voi vahvistaa toivoa, Jari Kylmä sanoo.