Perusteos vainon uhrien auttajille

Kun lähisuhdeväkivalta ei pääty eroon, vaan jatkuu eron jälkeisenä eriasteisena uhkailuna, on sillä vakavat seuraukset vainotun aikuisen elämään, mutta myös lapsiin.

Eron jälkeinen vaino on pitkään ollut ilkeä ilmiö, johon ei oikein ole osattu tarttua ja uhrit ovat joutuneet selviytymään yksin.

Valosta vainoon ‑teoksen esipuheessa kerrotaan ”Ellasta”, joka pakeni väkivaltaista ex-puolisoaan paikkakunnalta toiselle jälkiään häivyttäen. Ella pyysi apua, kertoi tarinansa, mutta palvelujärjestelmässä kertomuksiin ei suhtauduttu vakavasti. Seuraukset olivat kohtalokkaat. Useiden vuosien pakoilun jälkeen entinen puoliso löysi Ellan ja surmasi hänet.

Seuraukset Ellan kohtalosta muistuttavat Vilja Eerikan tapausta. Jos Vilja Eerika herätti huomaamaan lastensuojelutyön kipupisteet ja kehittämisen paikat, Ellan kohtalo aloitti prosessin eron jälkeisen väkivaltaisen vainon kohteeksi joutuneiden auttamiseksi ja lainsäädännön uudistamiseksi.

Vainoaminen kriminalisoitiin Suomessa vuonna 2014. Itä-Suomen syyttäjäviraston erikoissyyttäjä Pia Mäenpää kertoo kirjan artikkelissa, että lain voimassaolon jälkeen rikosilmoituksia vainosta on tehty vähintään kolminkertaisesti odotuksiin nähden. Vuonna 2014 ilmoituksia oli 656, vuonna 2015 niitä oli 680 ja vuoden 2016 kesäkuun loppuun mennessä 364 ilmoitusta.

Vainosta valoon ‑teos on kattava ja monipuolinen kokonaisuus eron jälkeisen vainon tunnistamiseen, katkaisuun ja uhrien tukeen. Teos auttaa ymmärtämään vainon merkitystä eri osapuolten näkökulmasta, jotta uhreja voitaisiin auttaa. Kirjan kustansi Ensi- ja turvakotien liitto, ja se on osa laajaa Varjo-hanketta.

Kirjan ensimmäisessä osassa valotetaan vainoa yhteiskunnallis-ammatillisena kysymyksenä. Toinen osa keskittyy siihen, miten vaino vaikuttaa eri osapuoliin − perheen lapsiin, vainottujen läheisiin. Tässä osassa Marjo Oinonen kirjoittaa, kuinka vainon kohteeksi voi joutua myös auttavat ammattilaiset.

Ammatillisia interventioita ‑osassa kerrotaan keinoista työtapojen kehittämiseksi. Miten arvioida vainon riskiä ja miten lapsen ja vanhempien kanssa voi työskennellä? Kirjoittajat myös esittelevät Lontoossa kehitetyn hoitomallin vainoajien kanssa työskentelyyn. Sitä soveltamalla tekijöiden on mahdollista muuttaa käytöstään. Tällainen työ on myös edellytys uhrin tehokkaalle auttamiselle. Tämä lähtökohta on hyvin sosiaalityöllinen.

Helena Jaakkola

Merja Laitinen, Jaana Kinnunen ja Riitta Hannus (toim.): Varjosta valoon. Eron jälkeisen vainon tunnistaminen, katkaisu ja uhrien selviytymisen tukeminen. Ensi- ja turvakotien liitto 2017.