Perhehoitaja on kunnan armoilla

Virva Richter ja Mikko Suhonen työskentelevät kehitysvammaisten perhehoitajina Pieksämäellä. Riippuvuus kunnan toimeksiannoista tekee perhehoitajan tilanteesta käytännössä hyvin haavoittuvan. Elanto ja toimeentulo ovat suoraan riippuvaisia siitä, miten jouhevasti asiat kuntien kanssa onnistuvat.

Iloiset lapsen äänet kaikuvat entisen kyläkoulun korkeissa huoneissa. Ekaluokkalainen Kaisla ja 4‑vuotias Aino touhuavat perheen kahden kis-san kanssa. Raija Puranen keskeyttää pyykkien viikkaamisen hetkeksi ja rullaa tervehtimään pyörätuolilla.

Mikko Suhosen ja Virva Richterin perhe kasvoi rysäyksellä vuosi sitten syksyllä, kun kaksi yli kuusikymppistä kehitysvammaista naista muutti heidän luokseen asumaan. Ajatus perhehoitokodin perustamisessa oli kytenyt mielessä jo pitkään.

Pariskunta oli katsastellut tyhjilleen jääneitä kouluja ja asemarakennuksia Savon alueelta. Sopiva paikka löytyi Pieksämäen maaseudulta keväällä 2014.

– Kotona työskentely tuntui houkuttelevalta. Tykkään hoitotyöstä ja olen tottunut tekemään sitä, Suhonen kertoo.

Perhehoidon idea on, että hoitoon tulijat eivät ole asiakkaita vaan perheenjäseniä muiden joukossa.

Suhonen ja Richter ovat molemmat ammatiltaan lähihoitajia. Lisäksi Richterillä on sosiaalityön opinnot viimeistä harjoittelua vaille valmiina.

Murheet ja kotityöt jaetaan

Perhehoidon idea on, että hoitoon tulijat eivät ole asiakkaita vaan perheenjäseniä muiden joukossa. Arjessa jaetaan ilot ja surut. Jokainen saa tilaa olla ja elää oman persoonansa mukaisesti, kunhan se ei häiritse perheen yhteiselämää liikaa.

– Perhehoidossa on tärkeää, että kemiat kohtaavat hoitajan ja hoidettavan välillä. Tästä ei lähdetä työvuoron jälkeen kotiin rentoutumaan, vaan yhdessä ollaan koko ajan, Richter muistuttaa.

Aamuisin Reetta Hotin huoneesta saattaa kuulua jytä jo aamuseitsemältä. Raija Puranen puolestaan nukkuu mielellään yhdeksään asti.

Hotti on perheen kakkoskokki, joka myös raivaa astiat tiskikoneeseen ja pyyhkii pöydän. Hän käy musiikkipiirissä, silloin tällöin tanssimassa ja seurailee mielellään perheen kissojen touhuilua. Eläimet ovat rakkaita jo omasta lapsuudenkodista, joka sekin oli maalla.

Puranen vastaa pyykkien viikkauksesta ja lukee joskus kirjoja lapsille. Hän käy kerran viikossa työtoiminnassa ja askartelupiirissä sekä viihtyy dekkareiden parissa.

– Yritämme elää mahdollisimman tavallista perhe-elämää, johon eivät kroonikkorutiinit kuulu, Richter linjaa.

– Perheen nuorimmainen sanoo usein, että Reetta on hänen paras kaverinsa. Reetta ei koskaan sano, että jokin idea on huono, vaan niitä lähdetään riemulla toteuttamaan.

Perhehoitoliiton video Kodista kotiin esittelee perhehoitoa Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.

Kunto on kohentunut

Perhehoito sopii tilanteeseen, jossa hoidettava tarvitsee apua, mutta on silti omatoiminen ja pystyy liikkumaan itse. Se sopii erityisesti turvattomuutta ja yksinäisyyttä kokeville ihmisille, jotka kaipaavat sosiaalisia kontakteja.

– Kotihoidon piirissä on ihmisiä, joita kiidätetään vähän väliä ambulanssilla sairaalaan. Osa käynneistä jäisi varmasti pois, kun sama ihminen seuraa terveydentilaa ja huomaa muutokset ajoissa. Uskon, että perhehoito jopa vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta ja kustannuksia, Richter pohtii.

Arvio perustuu arjen kokemukseen. Molemmilla uusilla perheenjäsenillä paino on pudonnut jopa 20 kiloa ilman sen kummempia kuureja. Normaali kotiruoka ja aiempaa liikkuvampi elämäntapa ovat tehneet tehtävänsä. Myös lääkkeitä on pystytty purkamaan pois yhteistyössä lääkärin kanssa.

– Reetta jaksoi kävellä alkuvaiheessa ehkä 200 metriä. Nyt menee useita kilometrejä, kun lähdemme retkeilemään, Richter muistelee.

– Parasta on se, kun asukkaat ja omaiset arvostavat tekemäämme työtä. Esimerkiksi Raijan omaiset sanovat, että Raijalle oli lotto-voitto päästä meille asumaan.

Kuntayhteistyö rakentuu hitaasti

Lainsäädännöllisesti perhehoito lasketaan kunnan omaksi toiminnaksi. Perhehoitajat eivät ole palkkatyösuhteessa kuntaan, mutta yleensä he eivät liioin ole yrittäjiä. Hoitaja saa hoitopalkkion ja kulukurvauksen jokaisesta hoidettavasta. Jos työtä haluaa tehdä ainoana ammattinaan, hoidettavia täytyy olla useita samalla kertaa.

Jos ihminen tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa, hänen kuuluu päästä tehostetun palveluasumisen piiriin.

Riippuvuus kunnan toimeksiannoista tekee perhehoitajan tilanteesta käytännössä hyvin haavoittuvan. Elanto ja toimeentulo ovat suoraan riippuvaisia siitä, miten jouhevasti asiat kuntien kanssa onnistuvat.

Kun Suhonen ja Richter kävivät ensimmäisiä neuvotteluja, kaikki näytti valoisalta. Esimerkiksi Pieksämäen kaupungin edustajat kertoivat, että perhehoitoa on kaivattu ja kannustivat ottamaan useampia asukkaita.

Käytännössä asukkaita ei kuitenkaan ole Hotin ja Purasen lisäksi löytynyt, vaikka tilaa olisi yhteensä kuudelle.

Perhehoitajat törmäävät myös siihen, että kunnissa ei tunneta perhehoitoa ennestään kovin hyvin. Esimerkiksi välillä perhehoitoon saatetaan tarjota ihmisiä, jotka ovat jo liian heikkokuntoisia hyötyäkseen siitä.

– Jos ihminen tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa, hänen kuuluu päästä tehostetun palveluasumisen piiriin, Richter muistuttaa.

– Kuntien kannattaa etsiä tietoa ja asiantuntemusta esimerkiksi Perhehoitoliiton kautta, Suhonen rohkaisee.

Toimiva sijoitusprosessi

Virva Richter ja Mikko Suhonen painottavat keskinäisen vuoropuhelun merkitystä uuden asiakkaan sijoittamisessa.

Perhehoitajat arvostavat sitä, että kunnan työntekijät tulevat tutustumaan tiloihin ja hoitajien osaamiseen. Samalla selviää, millainen perhe on kyseessä ja millaisille ihmisille se voisi sopia.

Esimerkiksi Richterin ja Suhosen perheen vahvuus on liikkuva elämäntapa. Tällaiseen kotiin ei kannata sijoittaa ihmistä, joka ei liikuntakykynsä puolesta selviä retkille mukaan. Se rajoittaisi kaikkien elämää turhan paljon.

– Ihmisen taustoihin ja papereihin olisi tärkeää saada tutustua jo etukäteen. Perhe-hoitajan tulisi saada realistinen kuva ihmisten toimintakyvystä, Richter tähdentää.

– Ensimmäinen tapaaminen olisi hyvä olla ihmisen sen hetkisessä asuinpaikassa. Siinä nähdään puolin ja toisin, pelaavatko kemiat. Jos mahdollinen uusi asukas tulee suoraan meille, seurauksena voi olla pettymys, jos homma ei toimikaan, Suhonen kuvaa.

Hanna Moilanen

Diakonia-ammattikorkeakoulun selvityksen mukaan hoitopalkkioiden lakisääteinen minimi ei ole riittävä korvaustaso perhehoitajien kustannusten näkökulmasta. Kuntatalouden kannalta perhehoito näyttää kuitenkin olevan edullinen hoitomuoto palveluasumiseen tai sairaalahoitoon verrattuna. Selvityksen tulokset on julkaistu Ikäihmisten hyvinvointia rakentamassa -julkaisussa.