Pelit – aikuissosiaalityön käyttämätön mahdollisuus
3.11.2017
Peleissa aikuinen saa heittäytyä ja olla luova. Leikki on tapa toimia ja ajatella. Asiakastyössä se voidaan nähdä uskalluksena hypätä ja kokeilla jotain uutta. Kuva: Katja Tähjä
Jokainen sosiaalialan ammattilainen tuntee tilanteen, kun asiakkaan kanssa ei oikein päästä eteenpäin. Tunnelma voi olla hieman jähmettynyt. Asiakas pälyilee käsiään ja vilkuilee kelloa, eikä kumpikaan saa sanottua niitä oikeita sanoja.
Lasten kanssa on jo pitkään käytetty erilaisia toiminnallisia menetelmiä. On leikitty, pelattu ja kuviteltu. Aikuisten kanssa sen sijaan usein vain puhutaan. Ainakin vielä.
– Monella muulla alalla pelillisyyttä on paljon enemmän kuin sosiaalialalla, sanoo sosiaalityöntekijä, erikoissuunnittelija Tytti Hytti.
Hän kehittää aikuissosiaalityöhön soveltuvia pelillisyyden ja leikillisyyden menetelmiä pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccassa osana valtakunnallista Pro Sos -hanketta.
– Itse ajattelen, että pelillisyydessä sosiaalityössä olisi mahdollisuus asiakkaan mukaan ottamiseen. Jos sosiaalityöntekijäkin olisi pelaaja, voitaisiin rikkoa viranomaisroolia ja käsitellä asioita yhdessä tutkailemalla, Tytti Hytti sanoo.
Peli antaa keskustelulle turvallisen muodon ja tietyt sovitut rakenteet.
Peli antaa keskustelulle turvallisen muodon ja tietyt sovitut rakenteet. Kaikille ei ole helppoa puhua henkilökohtaisista asioistaan, saati sitten ongelmistaan. Sopivan pelin avulla ne nousevat kuitenkin esille luonnostaan. Toiminnallisuus luo puitteet keskustelulle.
– Pelaaminen on monelle tuttua ja luonnollista. Lisäksi on olemassa eritasoisia pelejä, joista osaan pääsee mukaan helposti. Kaikki eivät ole virkkaajia tai ruuanlaittajia. Pelaaminen on sellaista, mihin on helpompaa ihmisten päästä mukaan, sanoo erikoissuunnittelija Pekko Kähkönen, joka toimii Tytti Hytin kehittäjätyöparina Soccassa.
Peli ja leikki kietoutuvat yhteen
Aikuissosiaalityön asiakkaaksi ei tulla ilman ongelmia, ja tavallisesti ne ovat kietoutuneet isoksi vyyhdeksi, jota yksin on hankala selvittää. Myös peleissä ratkotaan ongelmia, mutta siinä ohella kehittyvät ongelmanratkaisutaidotkin.
Lisäksi pelaaminen ruokkii leikillistä asennoitumistapaa ja voimavarakeskeistä ajattelua. Leikillisyys puolestaan on tutkimuksessa liitetty esimerkiksi ahdistuksesta ja masennuksesta toipumiseen ja luovaan ongelman ratkaisuun.
– Peleissä ollaan kuitenkin aktiivisia osallistujia. Pelaaminen vaatii luovuutta ja heittäytymistä. Sosiaalityöntekijä voi esimerkiksi Afrikan tähden kautta käydä läpi, mitkä ovat asiakkaan elämän rosvot ja timantit tai mistä hän on lähtenyt ja mihin hän menossa. Monissa peleissä on elämästä tuttua symboliikkaa ja tarinallisuutta, Tytti Hytti sanoo.
Pelissä voi turvallisesti kokeilla erilaisia mahdollisuuksia. Pelin ”taikapiiri” magic circle irrottaa pelaajan toiseen todellisuuteen, jossa on omat, pelissä sovitut säännöt.
Tässä suhteessa pelillisyys eroaa leikillisyydestä. Leikki on yleensä vapaampaa ja luovempaa, kun taas peleissä on selkeät säännöt, joita kaikki noudattavat. Peleillä on myös selkeä alku ja loppu, mutta leikillä ei.
– Mielestäni pelillisyys ja leikillisyys kuitenkin liittyvät toisiinsa läheisesti, sanoo Mirka Oinonen, joka työskentelee pelaamisen kokemusasiantuntijana Pekan ja Tytin kollegana.
Lisäksi hankkeessa työskentelee osallisuuden ja yhteistutkijuuden kokemusasiantuntijana Yontale Gebrenegus.
– Toisaalta tutkimustraditiot ovat olleet hyvin erilliset, sillä pelejä on tutkittu erityisesti mediatutkimuksessa ja leikillisyyttä varhaiskasvatuksessa, sanoo Oinonen.
Pelaaminen ruokkii leikillistä asennoitumistapaa ja voimavarakeskeistä ajattelua.
Leikillisyydestä tulee helposti mieleen leikki, mutta sen voi nähdä myös laajemmin.
– Leikki on tapa toimia ja ajatella. Asiakastyössä se voidaan nähdä uskalluksena hypätä ja kokeilla jotain uutta, sanoo Pekko Kähkönen.
Leikki antaa myös työntekijöille. Se voi tuoda asiakasprosessiin uutta tulokulmaa ja toisenlaiset näkökulmat voivat vähitellen parantaa palvelujen laatua.
– Pelistä voi tulla esiin ihan muita kysymyksiä kuin mitä työntekijä olisi osannut kysyä, kertoo Hytti.
Jos asiakkaalla on peliongelma?
Aikuissosiaalityössä on asiakkaita, joille itsessään pelaaminen on ongelma. Heidän aikansa saattaa kulua suurelta osin digipelien parissa. Kannattaako tämän ryhmän kanssa hyödyntää pelillisiä menetelmiä?
– Tässä tilanteessa asiakas voi olla pelaamisessa asiantuntija. Pelaaminen voi ihan itsessään olla väline pelaamisesta keskusteluun, sanoo Tytti Hytti.
Se antaa työntekijälle tilaisuuden oppia, jos hänellä ei vielä ole riittävästi tietoa peleistä tai pelaamisesta. Työntekijän ennakkoluuloton suhtautuminen helpottaa samalla asiakkaan tilannetta.
– Jos menet paljon pelaavana sosiaalityöntekijän luokse, pelaamista ei tarvitse tällöin piilotella. Se ei ole kauhea demoni, joka pitää poistaa. Tärkeää on työntekijän ymmärryksen ja tiedon lisääminen, jotta voidaan keskittyä varsinaisiin ongelmiin eikä siihen yhteen harrastukseen, joka ihmisellä on, Mirka Oinonen sanoo
Sosped säätiön Digipelirajat’on ‑hankkeen tutkimuskatsauksen mukaan digipelaajista noin 8–12 prosenttia on ongelmallisesti digipelaavia tai digipeliriippuvaisia. Usein ongelma voi kuitenkin alun perin olla aiheutunut jostain muusta kuin itse pelaamisesta. Esimerkiksi yksinäisyyteen ja viiteryhmästä syrjäytymiseen saatetaan hakea apua peleistä. Toisaalta yksinäisellä voi olla pelimaailmassa oma sosiaalinen verkostonsa.
– Pelaaminen ei välttämättä ole tällaisen pelaajan kohdalla se, mistä sosiaalityöntekijän kannattaa aloittaa ja sanoa, että ”nyt sulla on tämä ongelma ja kerron, miten se korjataan.” Ennemmin voi lähestyä asiaa niin, että pyytää asiakasta kertomaan pelaamisesta, sanoo Tytti Hytti.
Sopiiko se kaikille?
Leikilliset ja pelilliset menetelmät saattavat joskus herättää aikuisissa vastustusta.
– Jos leikki vain repäistään kontekstistaan miettimättä, mitä sillä tehdään, tulee monella aikuisella vastareaktio, sanoo Pekko Kähkönen.
On mietittävä tarkkaan, millainen peli sopii mihinkin tilanteeseen.
– Pelejä ei voida käyttää jokaisen asiakkaan kanssa ilman harkintaa, vaan pitää aina miettiä, päästäänkö asiakkaan kanssa pelillisen menetelmän avulla paremmin juttuun, Mirka Oinonen jatkaa.
Ketään ei pidä pakottaa pelaamaan tai leikkimään, mutta moni saattaa kuitenkin kokeilun jälkeen innostua.
Työskentelyn pitää olla kunnioittavaa ja ihmisten on saatava itse päättää, mihin he haluavat osallistua. Ketään ei saa pakottaa ja olennaista on salliva ja rohkaiseva asenne, joka kannustaa kokeilemaan.
– Pelillisyyttä ei kuitenkaan voi ottaa kaikkeen sosiaalityöhön mukaan. Esimerkiksi kriisitilanteisiin se ei sovellu, Tytti Hytti sanoo.
Milloin pelillisiä menetelmiä oikein kannattaisi käyttää?
– Esimerkiksi kun asiakkuus alkaa uutena tai joku tulee pitkän ajan jälkeen uudelleen asiakkaaksi, pitää tehdä palvelutarpeen arvioin ti ja selvittää, mistä on kyse. Voisiko siinä elämäntilanteen selvityksessä eri osa-alueissa pelillisyyttä jotenkin hyödyntää, Hytti kysyy.
Hankkeessa yksi mahdollisuus onkin kehittää pelillinen menetelmä, jonka avulla voidaan käydä läpi asiakkaan elämäntarinaa. Se sopisi hyvin arviointiin, jossa käydään läpi elämän eri osa-alueita.
– Arvioinnin lisäksi hyötypeleillä voi olla käyttöä muutostyössä niin yksilön kuin ryhmien kanssa. Tärkeää on myös kohtaaminen ja vuorovaikutus. Jotta ihminen lähtee puhu maan omista asioistaan, voivat leikilliset ja pelilliset menetelmät toimia jäänmurtajina ja auttaa luottamuksen luomisessa, Tytti Hytti sanoo.
Johdon tukea ja täydennyskoulutusta tarvitaan
Perustoimeentulotuen Kela-siirron jälkeen aikuissosiaalityön toimeentulotukikeskeisyys on vähentynyt. Samaan aikaan pelillisyys on digitalisaation myötä lisääntynyt toimintaympäristöissämme. Yhä useampi ihminen tarkkailee esimerkiksi omaa kehoaan ja elämäntapojaan erilaisten aktiivisuusrannekkeiden ja mobiiliappien kautta. Miltä aikuissosiaalityön tulevaisuus näyttää pelien osalta?
– Menetelmä on varmaankin nouseva, mutta se ei ehkä ole vielä kaikille se omin tapa tehdä sosiaalityötä, sanoo Tytti Hytti.
Mahdollisuudet pelillisyyteen riippuvat myös siitä, miten aikuissosiaalityö on kunnissa organisoitu. Menetelmän hyödyntämiseen tarvitaan täydennyskoulutusta ja johdon tukea. Usein vaaditaan muutosta toimintakulttuuriin. Työntekijöiden pitää kokea, että tuki on olemassa ja pelillisyyteen kannustetaan. Ryhmätyöllä voidaan luoda lisää mahdollisuuksia menetelmän käytölle.
– Esimerkiksi yhteistutkijuus on yksi sosiaalityön piiristä lähtenyt ryhmätyön muoto, jota voidaan käyttää vaikuttamiseen ja rakenteelliseen sosiaalityöhön. Yhteistutkijuudessa asiakkaat otetaan mukaan kehittämään palveluja ja tuodaan heidän äänensä esiin ryhmä muotoisesti, Tytti Hytti kertoo.
Kehittämishankkeen tärkeänä tehtävänä on tehdä vaikuttamistyötä, jotta pelillisiä menetelmiä rohkaistuttaisiin kokeilemaan. Toimintakulttuurin muutos on avainasemassa. Asiakastyössä on annettava itselleen lupa löytää itsestään leikillinen puoli.
– Avainjuttu on siinä, että mitä vaan, vaikka Uno-kortteja, voi käyttää asiakkaan kanssa. Se vaatii vain heittäytymistä ja ajattelua boksin ulkopuolelta, sanoo Pekko Kähkönen.
Kaisa Yliruokanen
Pro Sos ‑hanke on Euroopan sosiaalirahaston 1.8.2016–31.12.2018 ajalle rahoittama kahdeksan osahankkeen kokonaisuus, jolla vahvistetaan asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa sosiaalityötä maakunnissa. Hankkeessa on mukana 7 sosiaalialan osaamiskeskusta, 95 kuntaa, Kuntaliitto ja Jyväskylän yliopisto/Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Pelillisyys ja leikillisyys aikuissosiaalityössä ‑osahankkeessa kehitetään leikillisyyden ja pelillisyyden elementtejä hyödyntävä sosiaalisen kuntoutuksen toimintamalli.
Ruokakaupassa My Monopolyn pelin hinta on noin 40 euroa. Sen lisäksi kuluja voi tulla valokuvien tekemisestä. Kuva: Kaisa Yliruokanen
Asumistaitoja Monopolin parissa
Vapaan elämän asioita voi harjoitella myös pelaamalla. Joskus se saattaa olla luentoa parempi vaihtoehto.
Asumisen monopoli syntyi eräänä aamuna kolme vuotta sitten, kun Kriminaalihuollon tukisäätiön Kritsin asumispalvelukoordinaattori Mia Juselius oli aamulla pitämässä luentoa asumisesta lyhytaikaisvangeille Sininauhasäätiön Miikka Rautiaisen kanssa.
– Kuusi vankia kahdeksan hengen ryhmästä iski päänsä pöytään luennollamme. He eivät olleet kauhean innokkaita. Se oli todellinen pohjanoteeraus, sanoo Mia Juselius.
My Monopoly sopii oman alueen palvelujärjestelmän oppimiseen, päihdetyöhön ja nuorten kanssa työskentelyyn.
Juselius alkoi silloisen kouluttajaparinsa kanssa miettiä, miten koulutusta saisi elävöitettyä ja pidettyä ihmiset hereillä.
– Lyhytaikaisilla vangeilla on usein oppimisvaikeuksia, eivätkä asiat mene perille luennoimalla. Näiden vankien elämä on monesti ollut myös aika risaista, he saattavat olla huonossa kunnossa eikä heillä välttämättä ole ollut päihteetöntä aikaa siviilissä vuosikymmeniin. He ovet tippuneet kaikesta. Näistä lähtökohdista syntyi idea pelistä.
Räätälöity My Monopoly
Mia Juselius on koulutukseltaan sosionomi (AMK) ja on ohjannut vankeja asuntoasiaoissa jo 12 vuotta. Kriminaalihuollon tukisäätiön asumispalveluohjaus on tarkoitettu asunnottomille tai epävakaissa oloissa asuville vapautumassa oleville vangeille.
Työssä rakennetaan toimivia polkuja vankilasta vapauteen yhteistyössä vankilan, vangin ja kotikunnan tai muu asumista tarjoavan yhteistyötahon välillä.
Vankila on hyvä keino pysäyttää mahdollisesti jo pitkään jatkunut ongelmakierre. Lyhytaikaisvangit ovat usein vankilassa ollessaan paremmassa kunnossa kuin ovat olleet vuosikymmeniin. Vankilassa he ovat selvinpäin ja tavoitettavissa. Siviilissä heitä ei tavoiteta kovin helposti.
Monelle vangille asumisen asiat eivät ole tuttuja eikä heillä esimerkiksi ole tietoa siitä, miten toimia, jos naapuri valittaa tai sähköt lakkaavat toimimasta maksamattoman lasku vuoksi. Ennen Mia Juselius käsitteli näitä asioita luennoimalla, nyt hän pelaa vankien kanssa vankeja varten tehdyllä monopolilla.
– Monopoli valikoitui peliksi, koska se sopii niin hyvin aiheeseen kiinteistöjen vuoksi. Monet vangeista ovat myös pelanneet monopolia. Ehkä se johtuu siitä, että useimmilla on lastensuojelulaitostaustaa ja siellä on pelattu sitä, Mia Juselius kertoo.
Asumispalveluohjauksessa käytetty monopoli on rakennettu asumiseen teemaan sopivaksi My Monopoly -pelistä. My Monopolia myydään vähittäiskaupoissa ja internetissä, ja sen voi itse rakentaa teeman mukaan sopivaksi. Asumisen monopoli on tehty käytettäväksi pääkaupunkiseudulla, ja sitä pelaamalla vangit oppivat tuntemaan myös tukipalveluverkostoa, kuten velkaneuvontaa ja Kelan palveluita, asumisen käytännön asioiden lisäksi.
Vankien mieleen
Peli on yritetty pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja siitä on pidetty kovasti. Kukaan vielä ole antanut kielteistä palautetta.
– Itse toimin pelissä kysyjänä ja tuomarina. Tarkoituksena on pelata huumorilla ja rennolla meiningillä. Raha on pelissä mukana ja sitä kerätään. Yksi vangeista on aina rahastonhoitaja ja jo siitä syntyy heti alussa keskustelua, Mia Juselius kertoo.
Peliä pelataan 2–5 hengen joukkueissa, joten kenenkään ei tarvitse vastata kysymyksiin yksin. Asiat käydään läpi yhdessä keskustellen ja usein pelin myötä on päästy puhumaan myös sellaisista henkilökohtaisista asioista, joihin ei luennolla olisi päästy.
– Tämä on parempi tapa kuin luento ja uskon, että näin asiat jäävät hyvin mieleen. Peli myös rakentaa iloa ja luottamusta ja vaikuttaa ryhmädynamiikkaan. Uskon, että pelaaminen on lyömässä läpi kuntouttavaa toimintaa tarjoavissa palveluissa.
Kaisa Yliruokanen
Pelivinkkejä aikuissosiaalityöhön
Bingo-pelit erilaisiin keskusteluteemoihin Perinteinen bingo sopii käytettäväksi monenlaisten keskustelun apuvälineeksi ja bingon voi itse muokata tarpeen mukaiseksi. Esimerkkinä kohtaamisbingo.
Game of life ‑lautapeli Jopa ruokakaupoista saatavissa oleva peli, jossa pyritään elämään unelmien elämä. Pelissä pääsee muun muassa päättämään, jatkaako opintoja vai ei.
Kepeli-peli maahanmuuttajien kotouttamiseen Kepeli – Kotoutumista kehollisilla ja pelillisillä menetelmillä ‑hanke kehittää maahanmuuttajaryhmien ohjaajille toiminnallisia harjoitteita, joilla voidaan vahvistaa maahanmuuttajien yhteiskuntatietoutta, hyvinvointia ja suomen kieltä.
Motivaattori-sovellus alkoholinkäytön tarkkailuun Helsingin Diakonissalaitoksen, Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksen ja Ehyt ry:n yhdessä kehittämä sovellus, jonka avulla voi seurata omaa alkoholinkäyttöään.
Nestori Nurjamieli ‑lautapeli mielen hyvinvoinnin tukemiseen Mielenterveysseuran kehittämä peli rohkaisee (ikä)ihmisiä liikkumaan ja synnyttää oivalluksia siitä, miten pienillä teoilla voi vaikuttaa omaan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Lähteet: Tytti Hytin, Pekko Kähkösen ja Mirka Oinosen haastattelun lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Hypermediaprofessori Frans Mäyrän luentoa 10.3.2017 Pelillisyys ja leikillisyys uudenlaisen vuorovaikutuksen mahdollistajana sosiaalityössä ‑seminaarissa sekä Leikillisyys ja pelillisyys ‑hankkeessa tehtyä kirjallisuuskatsausta.
