Papilio-ohjelmaan kuuluvat peikot kertovat tunteista: Nyyhku (Heulibold) surusta, Säikky (Bibberbold) pelosta, Äksy (Zornibold) vihasta ja kiukusta ja Hymy (Freudibold) ilosta. Lisää Papilio-ohjelmasta voi lukea lapsetensin.fi-sivuilta.
Saksassa kehitetty Papilio-menetelmä tukee tutkimusten mukaan 3−7‑vuotiaiden lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja ehkäisee erilaisia käyttäytymisen ongelmia.
Papilion toi Suomeen Iiris Björnberg Lapset ensin ry:stä. Vuonna 2015 menetelmään alettiin kouluttaa kahden jyväskyläläisen päiväkodin henkilöstöä. Nykyisin koulutuksen ovat saaneet noin kahdenkymmenen päiväkodin kasvattajat, ja pilottipäiväkoteja on Jyväskylän lisäksi Uudessakaupungissa ja Raumalla.
− Emme ole markkinoineet koulutusta, vaan tieto siitä on kulkenut suusta suuhun, Björnberg kertoo.
Koulutuksessa kasvattajat saavat konkreettisia keinoja lasten kannustamiseen. Kun kasvattaja esimerkiksi kehuu lapsen piirustusta, hänen pitää kertoa lapselle lisäksi, mikä siinä hänen mielestään on kaunista ja hyvää. Myönteistä puhetapaa opetellaan myös niissä tilanteissa, kun kielletään jotain: jos katolle ei saa mennä, keskustellaan lasten kanssa yhdessä siitä, miksi se ei ole sallittua.
Papiliossa lasta kutsutaan nimeltä myönteisessä yhteydessä, sillä lapsen identiteetti on hänen nimessään. Ei-toivottuun käytökseen puututtaessa ei mainita lapsen nimeä.
− Kun myönteinen ja kannustava puhetapa tulee osaksi arkea, se on hyvin voimaannuttavaa myös kasvattajalle, Björnberg huomauttaa.
Leluttomuus kasvattaa luovuutta
Tunnetaitojen harjoittelemiseksi on Papiliossa kolme toimintatapaa. Ensimmäinen on ”lelujen vapaapäivä”, jonka ydinajatuksena on Björnbergin mukaan muun muassa riippuvuuksien varhainen ehkäisy ja luovuuteen kannustaminen. Se opettaa lapsille myös, että aina ei saa kaikkea, mitä haluaa.
”Lelujen vapaapäivänä” jätetään kaikki päiväkodin lelut hyllyyn. Lapset saavat käyttää leikkeihinsä päiväkodista löytyviä peittoja, tyynyjä, kankaita, tuoleja ja myös paperia. ”Lelujen vapaapäivä” kannustaa lapsia ideoimaan yhdessä uudenlaisia leikkejä.
− Se lisää lasten keskinäistä vuorovaikutusta, kielellistä ilmaisua ja sosiaalisia taitoja.
Kun myönteinen ja kannustava puhetapa tulee osaksi arkea, se on hyvin voimaannuttavaa myös kasvattajalle.
Seuraava askel on ”Paula ja tunnepeikot”, jonka ”sisäänajo” kestää viisi viikkoa. Tarinan pääosissa ovat Paula-tyttö ja kullakin viikolla esiteltävä tunnepeikko: Nyyhky‑, Äksy- ja Säikky- sekä tarinan lopussa esiteltävä Hymy-peikko.
Peikkojen avulla lapset oppivat tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan kuten surua, kiukkua, pelkoa, iloa ja ilmaisemaan niitä sekä sanallisesti että sanattomasti. Lapset oppivat myös ymmärtämään toisten tunteita.
Suomalaista tutkimusta vaikuttavuudesta
Arjessa tunnepeikot kulkevat mukana esimerkiksi siten, että päiväkotiin tullessaan lapsi saa kiinnittää oman kuvansa sen hetkistä tunnetilaansa vastaavan peikon kohdalle. Kasvattajien kanssa keskustellaan myös siitä, missä kohdassa kehoa kukin tunne tuntuu.
− Tässä toimintatavassa rohkaistaan kasvattajiakin puhumaan tunteistaan, Björnberg sanoo.
Paula ja tunnepeikot ‑tarinat on koottu kirjaksi, joka sisältää myös lauluja ja kuunnelman sekä vinkkejä vanhemmille. Mats Lillrank Fröbelin Palikoista on auttanut kääntämään laulut saksasta suomeksi.
Kolmas toimintatapa on ”minun–sinun–meidän”-peli. Tässä pelissä lapset muodostavat noin viiden hengen ryhmiä, joissa keskustellaan erilaisista säännöistä ja opetellaan noudattamaan niitä. Kun joku ryhmä onnistuu käyttäytymään sovitusti, se saa päättää palkinnosta, jonka kaikki lapset saavat.
Jyväskylän yliopisto tutkii Papilio-ohjelman vaikuttavuutta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen professorin Marja-Leena Laakson mukaan Papiliosta on yksi väitöskirja tekeillä ja alustavia tutkimustuloksia on esitelty sekä kotimaisissa että kansainvälisissä seminaareissa ja konferensseissa.
Tunteiden sanottaminen tärkeää
Määrällisten tutkimusten päätulos on Laakson mukaan se, että suurin muutos on tapahtunut niiden lasten sosioemotionaalisissa taidoissa, joilla on eniten impulsiivisuutta ja haasteita oman toiminnan kontrollissa.
Laadullisten havaintojen mukaan ohjelma on otettu hyvin vastaan suomalaisissa päiväkodeissa varsin pienin modifikaatioin. Laakso kertoo, että kasvatusalalla kasvattajat ovat hyvin luovia, joten ohjelma elää monipuolisesti päiväkodin arjessa.
− Joillain jumppatuokioilla on esimerkiksi jokaiselle tunnepeikolle tehty pesä. Jos musiikin loppuessa lapsi on jonkun peikon pesän kohdalla, lapsi saa näyttää omalla kehollaan, miltä juuri siinä pesässä asuvan peikon tunne tuntuu.
Papiliosta on tekeillä yksi väitöskirja ja alustavia tutkimustuloksia on esitelty kotimaisissa ja kansainvälisissä seminaareissa.
Tutkimuksen mukaan peikot ovat tehneet helpommaksi jutella tunteista. Joillakin lapsilla on peikkojen kautta tullut esille ja käsittelyyn myös vaikeita asioita, joista kasvattajilla ei aiemmin ollut tietoa.
− On erittäin tärkeää, että lapsi oppii sanottamaan tunteitaan ja ilmaisemaan, mistä ne johtuvat ja mikä niihin auttaa.
Aikuiset mukaan leikkiin
Tutkimuksen mukaan ”lelujen vapaapäivänä” lasten leikit ovat pitkäkestoisempia ja pitkäjänteisempiä, ja lapset osallistuvat niihin isompina ryhminä. Tässä toiminnassa on myös paremmin tunnistettu lapsia, joilla on vaikeuksia mennä mukaan leikkiin tai käyttää mielikuvitusta.
− Kun samaan leikkiin tulee mukaan enemmän lapsia, vuorovaikutustaidot kehittyvät ja lasten turvallisuuden tunne vahvistuu, koska he oppivat paremmin tuntemaan toisiaan ja toimimaan yhdessä.
”Lelujen vapaapäivänä” leikeissä tarvitaan usein aikuisen mukana olemista. Kasvattajilla oli Laakson mukaan aluksi vaikeuksia hahmottaa tässä omaa rooliaan.
− Lapset toivovat, että aikuiset ottavat leikeissä aktiivisen roolin. Kun aikuiset heittäytyvät mukaan leikkiin, se tuottaa arvokkaita yhteisiä kokemuksia.
”Minun, sinun, meidän” ‑peli auttaa lapsia muistamaan sääntöjä. Pelin avulla on saatu joitakin ongelmallisia tilanteita, kuten ruokailuun siirtymistä, sujumaan paremmin. Pelissä täytyy itse kunkin muistaa sääntö ja toimia sen mukaan, mutta on huolehdittava myös kaverista, että hänkin muistaa sen.
− Peli auttaa ymmärtämään, että kun toisella asiat menevät hyvin, silloin menee minullakin, ja se tuo iloa meille kaikille, Marja-Leena Laakso sanoo.
