– En halua kaunistella ongelmia. Korjaamme tilanteen niin, että Paraisten perheyksikkö tunnetaan tulevaisuudessa edistyksellisenä työyhteisönä ja haluttavana työpaikkana, Sami Salmivirta sanoo. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Paraisten kaupungin perhepalveluiden yksikkö on nyt rekrytoinut kolme uutta sosiaalityöntekijää. Koko kevään lastensuojelua on hoidettu vajaamiehityksellä ja ostopalveluiden turvin. Avi on pitänyt vaikeata tilannetta työsuojelun näkökulmasta laittomana.
Varsinais-Suomessa sijaitsevan Paraisten kaupungin perheyksikössä lastensuojelutyötä tehneet kaikki neljä sosiaalityöntekijää irtisanoutuivat viime syksyn ja kuluvan kevään aikana, muun muassa johtamiseen ja työkulttuuriin liittyneiden ongelmien vuoksi. Viimeisimpänä irtisanoutunut perui myöhemmin eroilmoituksensa.
Perheyksikön päällikkönä aloitti huhtikuun alussa valtiotieteiden maisteri Sami Salmivirta virkaa aiemmin hoitaneen henkilön jäätyä eläkkeelle. Salmivirta on toiminut aiemmin kahdesti esimiehenä, viimeksi Hämeenlinnassa johtavana sosiaalityöntekijänä.
– Tiesin, mihin olen tulossa ja mikä minua odotti. Paraisilla tilanne on pitkään ollut haastava, jonka vuoksi tekemätöntä sosiaalityötä on paljon, sanoo Salmivirta.
Ostopalveluina oli yksikköön hankittu kaksi sosiaalityöntekijää, joiden työskentelystä kertyi viikossa yhden työntekijän työpanos. He eivät kuitenkaan voineet tehdä päätöksiä.
– Kielteinen julkisuus on varmasti heikentänyt luottamusta toimintaamme kohtaan, myös alan ammattilaisten parissa. Asiakkaat ovat oikeutetusti olleet turhautuneita ja pettyneitä työntekijöiden vaihtuessa, Salmivirta myöntää.
Keväällä jo toistamiseen järjestetty työntekijöiden hakukierros tuotti tulosta. Kahta lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja yhtä perhepalveluiden sosiaalityöntekijän virkaa haki 13 pätevää ammattilaista. Sosiaaliohjaajan toimeen jätettiin 20 hakemusta.
Kielteinen julkisuus on varmasti heikentänyt luottamusta toimintaamme kohtaan.
Toukokuun puolivälissä virkoihin valittiin hakijoista kolme. He ovat työskennelleet aiemmin yksityisellä tai julkisella sektorilla. Jokaisella on työkokemusta vähintään 15 vuotta erilaisista sosiaalityön tehtävistä.
Lounais-Suomen aluehallintovirasto oli valvontatarkastuksessaan valitellut perheyksikön työntekijöiden ja silloisen päällikön vähäistä kokemusta lastensuojelutyöstä, joten uusien työntekijöiden vahva työkokemus ilahdutti Salmivirtaa.
Paraisten kaupunki korotti keväällä kahdesti lastensuojelun sosiaalityöntekijän palkkaa, ensin 3 500 euroon ja sitten 3 650 euroon kuukaudessa. Lisäksi luvattiin maksaa sitouttamispalkkiota 1 800 euroa vuodessa ensi vuoden loppuun saakka.
– Palkka on Varsinais-Suomen korkein ja sijoittuu koko maassakin kärkipäähän. Sitouttamispalkkiot ja muut palkanlisät ovat alalla yleistyneet henkilökunnan vaihtuvuuden vähentämiseksi, Salmivirta selittää.
Aluehallintovirasto huomautti
Paraisten perheyksiköstä irtisanoutuivat ensimmäiset neljä lastensuojelun työntekijää lyhyen ajan sisällä kaksi vuotta sitten. Eronneet työtekijät kantelivat Lounais-Suomen aluehallintovirastolle useista epäkohdista työssään.
Heidän kirjeessään aville kerrottiin huonosta työkulttuurista, epäpätevästä työnjohdosta sekä asiakkaiden lainvastaisesta ja epäeettisestä kohtelusta. Sen jälkeen avi otti Paraisten kaupungin lastensuojelun valvontaansa.
Paraisten sosiaali- ja terveyslautakunta toimitti aviin useampia selvityksiä. Avi antoi viime kesänä niiden pohjalta huomautuksen sosiaali- ja terveyslautakunnalle siitä, että lastensuojelulain mukaiset päätökset on tehtävä kaikissa tilanteissa lain edellyttämällä tavalla. Kaksi lainvastaista huostaanottopäätöstä mainittiin.
Aville kerrottiin huonosta työkulttuurista, epäpätevästä työnjohdosta, asiakkaiden lainvastaisesta ja epäeettisestä kohtelusta.
Paraisten sosiaali- ja terveysjohtaja Paula Sundqvist on pääosin samaa mieltä avin päätöksen sisällöstä. Hän muistuttaa, että päätöksessä otettiin kantaa vuoden 2013 aikana tehtyihin lastensuojelupäätöksiin. Vaaditut lastensuojelun prosessikuvaukset ovat valmistuneet viime vuoden aikana.
– Henkilöstö on osallistunut kirjaamiskoulutukseen parantaakseen asiakassuunnitelmien laatua. Valvontaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Asiakkaan kuulemisesta on tehty erilliset ohjeet henkilöstölle, luettelee Sundqvist ongelmien ratkaisemiseksi tehtyjä toimenpiteitä.
Ongelmana heikko johtajuus
Paraisten kaupungin Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön (JUKO) pääluottamusmiehet AnnikaNorrgård ja Matti Karplund ovat työskennelleet sosiaalitoimen ongelmien kanssa jo kahden vuoden ajan.
Annika Norrgård ja Matti Karplund toivovat uusien rekrytointien tuovan kaivattuja muutoksia perheyksikön toimintaan ja työrauhaa lastensuojelutyöhön. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Perheyksikön ristiriidoissa on ollut pääluottamusmiesten mielestä yksi yhteinen nimittäjä: heikko johtajuus. Sitä koskevia yhteydenottoja he ovat saaneet myös muiden sektoreiden työntekijöiltä.
Karplund ja Norrgård laativat kaksi vuotta sitten johtajuusongelmaa käsittelevän kirjelmän. Se tuotiin esille Paraisten kaupungin yhteistyötoimikunnassa, joka on työnantajan ja henkilöstön edustajien yhteistoimintaelin.
– Tuohon kirjelmään suhtauduttiin silloin vähättelevästi, mutta jo kahden vuoden kuluttua olimme jälleen samassa tilanteessa.
Norrgårdin mielestä työnantajan noudattama neuvottelukulttuuri on ollut pulmallinen. Vaikka käytiin asiallisia keskusteluja ja saatiin johdolta lupauksiakin, neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet toimenpiteisiin.
Kukaan ei ottanut vastuuta
Paraisten perheyksikön lastensuojeluun lähes puolitoista vuotta sitten palkatulla sosiaalityöntekijällä, jota hänen henkilöllisyytensä suojaamiseksi kutsutaan tässä jutussa Eevaksi, oli vähäisesti kokemusta lastensuojelutyöstä. Hän mainitsi puutteensa työhaastattelussa ja ilmoitti tarvitsevansa tukea.
– Olin tietoinen Paraisten tilanteesta, mutta minun annettiin ymmärtää, että korjauksia oli tehty, kertoo Paraisilta viime syksynä irtisanoutunut Eeva.
Viime vuoden syksynä nuorelle sosiaalityöntekijälle alkoi paljastua työyhteisön ongelmien laajuus ja pysyvä luonne. Johdon suhtautuminen aluehallintoviraston huomautukseen oli vähättelevä.
– Vaikka pyysin näyttämään lausuntoa, sitä ei näytetty. Näin en voinut ottaa huomioon sitä työssäni ja korjata mahdollisesti tekemiäni virheitä.
Eeva ei saanut koko työsuhteensa aikana selvyyttä siihen, mikä oli kunkin työntekijän vastuualue. Paperilla yksiköllä oli kaksi esimiestä, mutta työyhteisössä oli myös piilojohtajuutta, mikä aiheutti kaoottisia työtilanteita.
– Työt vaihtuivat jatkuvasti. Päätöksiä teki kuka milloinkin. Kaikki halusivat valtaa, mutta kukaan ei vastuuta. Loppujen lopuksi se oli aina sosiaalityöntekijä, joka kantoi kaiken vastuun.
Eeva uskoo ongelmien johtuneen osittain siitä, ettei silloisella yksikönpäälliköllä ollut kokemusta lastensuojelusta. Hän oli tullut työhönsä koulutoimen puolelta.
En saanut koko työsuhteeni aikana selvyyttä siihen, mikä oli kunkin työntekijän vastuualue.
Eeva kertoo suurimmaksi syyksi omaan irtisanoutumiseensa juridisen tuen puuttumisen työssään. Lainopillista ohjausta varten Paraisille oli hankittu ostopalvelu, joka vastasi työntekijöiden kysymyksiin salatun sähköpostiyhteyden ja puhelimen kautta.
– Olin tekemässä työurani ensimmäisiä huostaanottopäätöksiä. Vaikeissa kysymyksissä tarvitaan kasvokkaista työskentelyä ja pohdintaa. Emme saaneet lainopillista apua edes hallinto-oikeuskäsittelyyn. Meitä vastassa oli kuitenkin juristi.
Perheyksikön laiton tilanne
Paraisten lastensuojelun sosiaalityöntekijät tiesivät sosiaalihuoltolaissa henkilöstölle säädetystä velvoitteesta ilmoittaa havaituista epäkohdista. Eeva kertoo heidän olleen epävarmoja siitä, millaisista asioista tulisi ilmoittaa ja missä vaiheessa.
– Koimme ammatillisesti vaikeaksi sen, että tiesimme yksikkömme toiminnan vaarantavan asiakasturvallisuuden, mutta emme sitä, miten asiassa edetä. Pelkäsimme myös, millä tavalla johto tulee ilmoitukseen suhtautumaan.
Eeva kertoo heidän yrittäneen tuloksetta ratkoa ongelmia sisäisesti ottamalla niitä puheeksi johdon kanssa. Hän päätti lopulta irtisanoutua viime syksynä, koska ei katsonut enää voivansa tehdä työtään eettisesti kestävällä tavalla.
Oletimme tietysti, että Paraisilla otetaan onkeensa antamastamme huomautuksesta.
Samana syksynä oli aviin alkanut jälleen virrata epäkohtailmoituksia ja kanteluita. Lounais-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon ylitarkastajan Tiina Ronkamon mukaan nämä tiedot yhdistettyinä uutiseen työntekijöiden uusista irtisanoutumisista olivat vakava merkki.
– Oletimme tietysti, että he ottavat onkeensa antamastamme huomautuksesta. Nyt paljastuikin, ettei käytäntöjä ollut siellä muutettu ohjeistamallamme tavalla.
Avi päätti tehdä valvontatarkastuksen Paraisille viime joulukuussa. Tarkastuksesta laadittu avin muistio on kovasanaista tekstiä. Asiakkaiden tilanteiden sanottiin polkevan paikoillaan, koska sosiaalityöntekijät vaihtuivat jatkuvasti ja pitkäjänteistä työtä ei ollut mahdollista tehdä. ”Työ näyttäytyy syöksymiseltä kriisin ratkaisemisesta seuraavaan kriisiin.”
Yksikön esimiesten tai kollegoiden tuen todettiin olevan riittämätöntä, koska heiltä puuttui substanssiosaamista, mitä ostopalveluna hankittu sähköpostikonsultaatio ei korvannut.
Virasto ilmoitti seuraavansa Paraisten perheyksikön lastensuojelutyön toimintatapojen korjaustoimia. Tarvittaessa asia otetaan uudestaan vireille ja harkitaan määräyksen antamista sekä kunnan velvoittamista noudattamaan määräystä sakon uhalla.
Paraisten perheyksikköön oli tehty jo marraskuussa ensimmäinen, työsuojeluun kohdistunut avin valvontatarkastus. Tarkastuskertomuksessa kerrottiin työpaikalla kärsittävän erityisesti henkilöstöresurssipulasta johtuvasta psykososiaalisesta kuormituksesta. Tilannetta pidettiin selkeästi laittomana.
Työnantajalle annettiin kehotus välittömästi ratkaista työpaikalla vallitseva laiton tilanne ja ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin vahingollisten kuormitustekijöiden poistamiseksi. Työyhteisössä esiintyi myös häirintää tai epäasiallista kohtelua.
Esimiesten katsottava peiliin
Sosiaali- ja terveysjohtaja Paula Sundqvistin mielestä lastensuojelun toimiva johto on ottanut onkeensa avin ohjeistuksen, mutta ”kehittämistyö ei ole näkynyt henkilöstölle riittävän selkeästi”.
– Jokaisen esimiehen on katsottava peiliin ja pohdittava, mitä olisi voinut tehdä toisin, Sundqvist sanoo.
Hänen mielestään johtamiseen kyllä kiinnitettiin huomiota. Erilaisilla toimenpiteillä ei kuitenkaan pystytty vaikuttamaan työyhteisön ilmapiiriin riittävästi.
Uusilla sosiaalityöntekijöillä on pitkä kokemus työssään.
– Paraisten lastensuojelun tulokset ovat olleet vuosien ajan hyviä eri mittareilla mitattuna. Sijoitettujen lasten ja asiakkaiden määrä on ollut alle valtakunnallisen keskitason, mutta viime vuonna lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi jyrkästi.
Paraisten kaupunki myönsi perheyksiköiden ongelmien olemassaolon työpaikkailmoituksessaan keväällä luvaten, että asiat tehdään tulevaisuudessa paremmin kuin aikaisemmin. Miten se oikein tapahtuu?
Sami Salmivirran mukaan kehittämällä omaa Paraisten sosiaalityön mallia systeemisen ajattelun pohjalta. Hän kertoo itse tuntevansa riittävällä tasolla lastensuojelulain ja muun lainsäädännön. Uusilla sosiaalityöntekijöillä on pitkä kokemus lakien soveltamisesta työssään.
Aluehallintovirasto velvoitti perheyksikköä tarttumaan jatkuvaan ylitöiden teettämiseen. Salmivirta uskoo sen onnistuvan työskentelytapoja ja käytäntöjä muokkaamalla. Paraisilla on kuitenkin pitkään jatkuneen vajaamiehityksen takia niin paljon kasaantunutta työtä, että tilanteesta ei ainakaan aluksi selvitä normaalin työajan puitteissa.
