Marja Marttila on Talentian erityisasiantuntija, joka suhtautuu muutoksiin mahdollisuuksina, keskittyy ongelmien sijaan ratkaisuihin, ja löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää.
Sosiaaliturvan uudistus tulee tarpeeseen.
Suomalaista sosiaaliturvaa on rakennettu vuosikymmenten saatossa pala kerrallaan kunkin aikakauden tarpeita täyttämään.
Palapeli pysyy kasassa, jos elämäntilanne on vakaa, mutta elämänkaareen kuuluvia muutoksia monimutkainen järjestelmä huomioi huonosti. Sosiaaliturvan uudistus tulee siis tarpeeseen.
Tarvitsemme ihmisen näköistä sosiaaliturvaa, joka on selkeää, vaihtelevat elämäntilanteet joustavasti huomioivaa sekä ennakoitavaa. Monimutkaisen muokkaaminen yksikertaiseksi ei kuitenkaan ole helppoa.
Kun puhutaan sosiaaliturvasta, keskitytään usein etuuksiin. Mutta sosiaaliturva on muutakin kuin rahaa.
Rahalla ei ratkaista riippuvuuskäyttäytymistä tai yksinäisyyttä. Raha ei suojaa perheväkivallalta, eikä lapsen kaltoinkohtelulta.
Raha ei tarjoa turvaa kriisitilanteisiin, osattomuuden kokemukseen tai ikääntymisestä aiheutuvaan tuen tarpeeseen. Etuudet turvaavat toimeentuloa, mutta toimiakseen yhteiskunnan turvaverkko tarvitsee myös palveluita.
Sosiaalialan korkeakoulutetut asiantuntijat varmistavat lakisääteisten sosiaalipalveluiden saatavuuden ja tekevät vaativaa työtä niin yksilöiden, perheiden, yhteisöjen kuin rakenteidenkin tasolla.
Ja työtä riittää. Pohditaanpa vaikkapa työntekoon perustuvaa järjestelmäämme. Työ on ensisijaista toimeentuloa turvaaviin etuuksiin nähden ja etuuksien saamisen ehtona on tavoite kokoaikaisesta työllistymisestä. Vaikka sanktion uhalla. Mutta entäpä, jos ihmisen ensisijainen ongelma onkin muu kuin työttömyys? Esimerkiksi riittämätön fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky.
Sosiaaliturva on muutakin kuin rahaa.
Työllisyyspolitiikan tulisi olla kannustavaa, mutta keppiin perustuvana siitä tulee lannistavaa. Sanktioilla ja velvollisuuksilla ei työllisyyspolkuja rakenneta; porkkanana toimii oikeus osallisuuteen ja yksilöllisiin palveluihin.
Sosiaalialan ammattilaiset ymmärtävät, että joissain tilanteissa tavoite palkkatyöstä on liian kaukainen. Silloin hyvinvointia, yhteiskunnallista osallistumista ja yhteisöön kiinnittymistä rakennetaan palveluilla; esimerkiksi päivä- tai työtoiminnassa. Arki itsessään on arvokas.
Sosiaaliturvauudistus jättää tilaa poliittiselle harkinnalle, joka näkyy tehtävissä arvovalinnoissa. Uudistuksessa toivoisi parannettavan erityisesti heikoimmassa asemassa olevien oikeuksia riittävään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Asiakkaan hyvinvointia voi olla turvaamassa monta toimijaa, mutta myönteisiä muutoksia ei saada aikaan toimimalla toisistaan erillään ja omista lähtökohdista käsin.
Etuudet ja palvelut vaativat parempaa yhteensovittamista, niiden toteuttajien välistä yhteistyötä sekä asiakkaiden yksilöllisistä lähtökohdista ja tarpeista käsin rakentuvia yhteisiä tavoitteita. Sosiaaliturvauudistuksessa tuleekin purkaa lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä, jotka vaikeuttavat eri ammattilaisten välistä yhteistyötä.
Vain yhteistyöllä varmistetaan, ettei kukaan tipu yhteiskunnan turvaverkon läpi.
