Kari Matela on Talentian alueasiamies, joka harrastaa salibandya ja lukee vanhoja uutisia. Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Politiikka on arvoperäistä toimintaa, vaikka päätöksiä usein perustellaan välttämättömyydellä. Tietoisesti valittu tärkeysjärjestys on kuitenkin politiikan pohjimmainen suunnannäyttäjä. Ei ole pakko, jos ei tahdo.
Esimerkiksi käy Puola, jossa kiireisin ja suuritöisin itäblokin hajoamista seurannut operaatio oli katujen nimikylttien vaihtaminen. Neuvostoliittoon viittaavat kadunnimet vaihdettiin uusiin, jotta rahvas tuntisi elävänsä kansallis- eikä vasallivaltiossa. Muutostöistä aiheutui muutaman vuoden mittainen sekamelska muun muassa siksi, että nimet vaihdettiin ennen kuin uusia karttoja oli ehditty piirtää.
Eikä touhu ilmaistakaan ollut. Jotkut olivat sitä mieltä, että kylttikuormien kuskaaminen ei ollut ihan kiireellisin asia, mutta parlamentissa nimiasia nousi ylitse kaiken muun. Ja kun kadunnimihanke oli saatu hoidetuksi, seuraavana tärkeysjärjestyksessä oli vuorossa neuvostoaikaisten patsaiden siirto. Urakka on yhä kesken, koska kukaan ei halua patsaita tontilleen.
Nykyään Puola on kunnostautunut muun muassa viittaamalla kintaalla itsekin hyväksymilleen kansainvälisille sopimuksille ja pitämällä tärkeänä sitä, että saa tehdä hölmöilynsä ilman EU:n ohjausta.
Puolalainen tärkeysjärjestys voi tuntua kummalliselta, mutta osataan sitä täällä Itämeren pohjoisrannallakin.
Yksilön- ja yrittämisen vapaudella perusteltiin muun muassa alkoholilain uudistusta, ja kansalaisten kehittyneen harkintakyvyn uskottiin pitävän haitat hallittavina. Toiveikkuus voi olla hyve, mutta yhteiskuntasuunnittelua ei yleensä rakenneta historiallisten yllätysten varaan.
Jokainen järkevä ihminen osaa hallita alkoholinkäyttönsä, mutta kokonaishaittojen vähentämiseen tarvittaisiin viiden kuudesosan määräenemmistö.
Kansalaisia, joiden harkintaan alkoholiasiassa luotetaan vahvasti, pitää kuitenkin työttömyysetuuksien edellytyksenä suorastaan pakottaa hakemaan töitä tilanteessa, jossa ammattitaitoa tai työkykyä vastaavia töitä ei ole tarjolla. Työttömästä metsurista ei yhdessä yössä kouluteta koodaria tai lähihoitajaa. Voisi kuvitella, että kansa, joka kykenee kääntämään alkoholitottumuksensa, osaa hakea tarjolle tulevia töitä ilman pakkoa.
Rajoitukset voivat toisinaan olla aikansa eläneitä tai syntyessään susia.
Esimerkiksi anniskelu on edelleen kiellettyä henkilölle, jolla kapakkaan tullessaan on ilmeinen päihtymistarkoitus. Toisaalta kaikilla yhteiskunnilla on vain yksi keino hillitä ongelmia, ja tuo keino on haittojen kehityskulun rajoittaminen.
Jälkikäteen langetettavat rangaistukset voivat joskus vastata niin kutsuttua yleistä oikeustajua, mutta niiden tehokkuudesta ongelmien lievittämisessä ei ole näyttöä.
Kahvitauoilla voi vaikka miettiä sitä, että kahvinjuonnista saattoi 1700-luvulla joutua vankilaan. Sanktiolla ei tosin ollut merkitystä, koska valtaväestön mielestä kahvi oli pahaa, mutta kalliin makuista.
