Ensimmäisen viiden kuukauden aikana Tukiverkko-hankkeessa on käyty yli 70 henkilökohtaista neuvontakeskustelua päihteidenkäyttöön liittyen, kertoo hankkeen työntekijä Juha Sedergren. Kuva: Jyrki Komulainen
Suomen päihdekauppa on siirtynyt verkkoon. Se vaatii uusia toimintatapoja myös päihdetyöltä.
Tämä on mahtavaa, tähän saakka olen joutunut miettimään päihteidenkäytön lopettamista ihan yksin.
Tällaista palautetta päihdetyöntekijä Juha Sedergren saa ajoittain ja se motivoi työssä eteenpäin, vaikka hän ei tapaakaan asiakkaitaan juuri koskaan kasvotusten.
Sedergren työskentelee päihdetyöhön erikoistuneen Tukikohta ry:n Tukiverkko-hankkeessa, jossa annetaan sosiaaliohjausta ja palveluneuvontaa Tor-verkossa asioiville päihteitä käyttäville ihmisille. Työ tapahtuu pääosin Tor-verkon keskustelukanavilla, joskin asiakkailla on halutessaan mahdollisuus myös tavata hankkeen työntekijöitä kasvotusten.
– Olen tehnyt haittoja vähentävää päihdetyötä noin 15 vuotta, Sedergren kertoo.
Viimeisen noin kuuden vuoden aikana päihdekenttä on muuttunut suuresti, kun päihteiden myynti on siirtynyt verkkoon.
– Tor-verkossa ihmiset eivät ole tunnistettavissa ja päihteillä on nyt maanlaajuinen levikki. Kuka tahansa voi tilata päihteitä kotiinsa missä päin Suomea hyvänsä, Sedergren selittää.
Hyvis ja pahis Tor-verkko
– On tärkeää ymmärtää, että Tor-verkko ei ole rikollinen verkko, sanoo Tor-verkkoa tutkinut kirjailija ja yliopettaja Ari Haasio. Hän on erikoistunut tutkimaan nimenomaan verkkorikollisuutta ja Tor-verkkoa sekä tiedon jakamista verkossa.
Moni on kuullut Tor-verkosta, mutta usealla ei ole tarkkaa käsitystä, mikä se oikeastaan on. Oppikirjaselitys on, että Tor on ilmainen avoimen lähdekoodin ohjelma.
Tor-verkko on selain, joka reitittää liikenteen eri tavoin kuin muut verkot ja suojaa käyttäjänsä yksityisyyttä.
Käytännössä asia menee näin: tietokoneelle voi ladata Tor-selaimen, joka käyttää Tor-verkkoa. Selain toimii kuten muutkin selaimet, esimerkiksi Chrome tai Safari, ja sen saa sovelluskaupasta. Tor-verkko kuitenkin reitittää liikenteen eri tavoin kuin muut verkot ja tällä tavoin suojaa käyttäjänsä yksityisyyttä. Tor on lyhenne sanoista The Onion Router: sipulivertaus kuvastaa tekniikkaa, jolla Tor pitää datan salassa.
Alunperin Tor-verkon kehitystyö alkoi 1990-luvulla Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden suojaamiseksi. Tor-projektia johdetaan tällä hetkellä Tor Project ‑järjestön kautta Yhdysvalloista.
Globaalilla tasolla Tor-verkolla on tärkeä rooli sananvapaudessa ja informaation välittämisessä.
– Valtioissa, joissa esimerkiksi ei ole demokratiaa, Tor-verkkoa käytetään poliittiseen keskusteluun. Suomessa tälle ei luonnollisesti ole tarvetta, Haasio kertoo.
Suomessa Tor-verkko on ollut julkisuudessa voimakkaasti esillä siellä tehdyn päihdekaupan myötä 2010-luvulta alkaen. Suomessa siellä tehdään päihdekauppaa vuosittain arviolta muutaman miljoonan euron arvosta.
Tor-verkon keskustelupalstoilla päihdekauppa on hyvinkin avointa, vaikka ilmoittajien anonymiteetti on suojattu. Päihteet ja raha vaihtavat omistajaansa joko kasvotusten, postin tai geokätkön avulla. Kaupasta sopimiseen käytetään usein Wickr-kommunikaatiosovellusta, joka sekin mahdollistaa anonymiteetin.
Neuvoja ja apua saa anonyymisti.
– Tor-verkon ansiosta huumekauppa on levittäytynyt koko Suomeen. Enää ei voida ajatella missään, että eihän täällä maaseudulla ole päihteitä – ja tämä on tapahtunut vain kymmenessä vuodessa. Alaikäiselle voi olla käytännössä hankalampaa hankkia pullo olutta ja aski tupakkaa kuin huumeita, kertoo Haasio.
– Tor-verkko mahdollistaa myös päihteidenkäytön lieveilmiöitä: verkossa käydään muun muassa varastetun tavaran kauppaa sekä myydään seksiä vastineeksi päihteistä, Haasio sanoo.
Tärkeä osa päihdetyötä on olla läsnä siellä, missä asiakkaatkin ovat. Tähän periaatteeseen etsivä ja jalkautuva päihdetyö on nojannut. Tällä hetkellä oleellista päihdetyölle onkin olla paikalla myös Tor-verkossa.
Anonyymia päihdetyötä
A‑klinikkasäätiön Verkko-vinkki hanke aloitti Tor-verkossa tehtävän terveysneuvontatyön vuonna 2018. Juha Sedergren oli tuolloin Verkko-vinkki hankkeen projektikoordinaattori. Tukiverkko-hankkeen toiminta taas painottuu palveluohjaukseen ja sosiaalineuvontaan. Oleellista hankkeessa on se, että päihdetyöntekijät ”jalkautuvat” päihteidenkäyttäjien keskustelutiloihin.
– Me ymmärrämme, että olemme vieraita heidän alueellaan ja nöyrästi pyydämme lupaa olla paikalla, Sedergren kertoo.
– Tässä työssä vahvistuu se, että asiakas on toiminnan subjekti, ei kohde.
Pääsääntöisesti päihdetyöntekijät on otettu keskustelualueilla hyvillä mielin vastaan.
Tärkeä osa päihdetyötä on olla läsnä siellä, missä asiakkaatkin ovat.
– Asiakaspalaute on ollut oikeastaan ykskantaan se, että mahtavaa että olemme paikalla. Päihteidenkäyttäjille on iso asia se, että he voivat anonyymisti kysyä neuvoa ja apua siinä asiassa, joka on ajankohtaista heille emmekä edes yritä tunnistaa heitä, Sedergren kertoo.
Työntekijältä tämä vaatii uudenlaista asennetta työhön. Nimenomaan asiakassuhteen luominen ja luottamuksen rakentaminen on monelle päihdetyöntekijälle työn motivoivin osa-alue. Sähköisessä auttamistyössä työntekijä ei kuitenkaan välttämättä koskaan tapaa asiakastaan.
– Koen, että tälläkin tavoin asiakkaaseen on mahdollista rakentaa suhde ja oppia tuntemaan ihmisiä. Onhan se tämän työn hedelmä, joka auttaa jaksamaan, Sedergren kertoo.
– Kaikessa sähköisessä auttamistyössä on kuitenkin haasteena anonymiteetti. Asiakas voi lopettaa keskustelun koska vain, eikä meille jää mitään käsitystä siitä, mitä hänelle on tapahtunut.
Ensimmäisen viiden kuukauden aikana Tukiverkko-hankkeessa on käyty yli 70 henkilökohtaista neuvontakeskustelua päihteidenkäyttöön liittyen.
– Tämä on oikeastaan kulkenut ihan käsikirjoituksen mukaan, Sedergren naurahtaa.
Tulevaisuudessa Tukiverkko-hanke haluaa rekrytoida Tor-verkosta toimintaan mukaan kokemusasiantuntijoita sekä jalkautua myös sote-alan työntekijöiden pariin.
– Yksi hankkeemme tavoitteesta on lisätä tietoa päihdekentän muutoksesta, jotta työntekijät ymmärtäisivät tämän ilmiön ja voisivat ottaa sen haltuun, Sedergren sanoo.
