Päihde- ja mielenterveyspalveluja koskeva lainsäädäntö on uudistusten edessä. Talentian erityisasiantuntija Marja Marttila ja Helsingin päihdepalveluiden päällikkö Pia Pulkkinen kertovat, miksi ovat huolissaan hallituksen esityksestä.
Sosiaali- ja terveysministeriön suunnitelma on, että mielenterveys- ja päihdepalveluista säädetään jatkossa ensisijaisesti sosiaalihuoltolaissa ja terveydenhuoltolaissa.
Ainoastaan tahdosta riippumatonta hoitoa ja valtion mielisairaaloita koskeva sääntely jäisi mielenterveys- ja päihdehuoltolakeihin.
Ministeriö kertoo, että uudistuksen tavoitteena on parantaa mielenterveys‑, päihde- ja riippuvuuspalvelujen saatavuutta, laatua ja tarpeen mukaisuutta sekä vahvistaa asiakkaan oikeuksia saada yhdenvertaisesti tarvitsemiaan palveluja kaikissa ikäryhmissä.
Tavoitteena on myös selkeyttää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutoimintaa, jotta kehittämistyön jatkamiselle olisi hyvät edellytykset tulevilla hallituskausilla.
– Tavoite sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittamisesta on itsessään tarkoituksenmukainen, koska esimerkiksi päihteidenkäyttäjillä on usein tarvetta sekä lääketieteelliselle hoidolle että sosiaalihuollon palveluille, sanoo Talentian erityisasiantuntija Marja Marttila.
Hän on kuitenkin huolissaan siitä, että toteutuessaan lakiuudistus sysäisi mielenterveys- ja päihdepalvelujen toteutusta liian vahvasti terveydenhuollon vastuulle.
– Vaarana on, etteivät hyvinvointialueet tarjoa mielenterveys- ja päihdepalveluja sosiaalihuollon palveluina ollenkaan, jos siihen ei ole velvoitetta laissa, Marttila sanoo.
Yleisillä palveluilla ei voi korvata päihdetyön erityispalveluita
Päihdetyötä ja mielenterveystyötä ei Marttilan mukaan tule poistaa lakisääteisistä sosiaalipalveluista, kuten nyt on kaavailtu. Ne tulisi hänen mukaansa säilyttää omina pykälinään sosiaalihuoltolaissa vastaavalla tavalla kuin niitä esitetään nyt sisällytettäväksi terveydenhuoltolakiin.
– Päihdetyön osalta muutos rajoittaisi sosiaalialan ammattilaisten mahdollisuuksia ohjata asiakkaita päihdehoitoon ja tehdä päihdehoidon päätöksiä. Tällöin päihdetyön erityispalveluiden, kuten esimerkiksi sosiaalisena kuntoutuksena toteutettavan päihdehuollon laitoskuntoutuksen, kuntouttavien päihteettömien asumispalveluiden, lääkkeettömien näyttöön perustuvien menetelmien sekä psykososiaalisen tuen saaminen vaarantuisi.
Päihdehäiriö on ongelmallinen sanamuoto.
Näitä asiakas tarvitsee Marttilan mukaan elämänhallinnan ja elämäntilanteen kohentamiseen, toimintakyvyn ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen sekä riippuvuudesta seuranneiden ongelmien ja niiden taustatekijöiden vähentämiseen.
– Yleisillä sosiaalipalveluilla ei voi korvata päihdetyön erityispalveluita, hän lisää.
Samoilla linjoilla on Helsingin kaupungin päihdepalvelujen päällikkö Pia Pulkkinen.
– Lakiesityksessä ehdotetaan, että vain kaksi erityistä päihdetyön palvelua velvoitetaan järjestämään, anonyymi päivätoiminta ja anonyymi tilapäinen asuminen. Tarjonta kaventuisi todella paljon tämänhetkisistä erityispalveluista, hän sanoo.
Marttila huomauttaa, että anonyymia majoittamista ei voi turvallisuussyistä edes toteuttaa.
– Mahdollisissa rikosepäilytilanteissa on välttämätöntä tietää, ketkä tiloissa ovat majoittuneet. Nimetön asiointi johtaisi myös tarveharkinnan poistumiseen, hän sanoo.
Kyse yhteisöllisestä ongelmasta
Pia Pulkkisen mukaan päihdeongelman medikalisaation, eli lääketieteellistymisen, suurin ongelma on, että päihdeongelma nähdään ainoastaan yksilön sairautena. Hänen mukaansa päihderiippuvuus on sairauden lisäksi sosiaalinen ongelma, jonka sekä terveyden- että sosiaalihuollon ammattilainen voi tunnistaa.
– Päihdeongelma on sairautenakin sellainen, että se ei synny itsestään, vaan vaatii toistoja päihteiden käytössä. Sitä taas edesauttaa päihteiden käyttöön kannustava kulttuuri ja yhteisön paine.
Sosiaalitieteellisestä näkökulmasta kyse on yhteisöllisestä ongelmasta, jota edistää tietynlaiset sosiaaliset olosuhteet. Tutkimukset osoittavat, että sekä päihteiden käyttöön myönteisesti suhtautuva ympäristö että sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle jääminen lisäävät päihdeongelman riskiä. Esimerkiksi nuori ihminen saattaa hakea päihteiden käytöllä lohtua, seuraa tai jännitystä.
– Jos päihdeongelmaa tarkastellaan yksipuolisesti sairauden näkökulmasta, niin silloin hoitoon pääsyä määritellään kliinisillä mittareilla ja arviointilomakkeilla. Tähän asti on ollut mahdollista päästä hoitoon myös sosiaalisten olosuhteiden perusteella, Pulkkinen sanoo.
Päihdehäiriö onkin hänen mukaansa suunnitteilla olevassa lainsäädännössä ongelmallinen sanamuoto, sillä se viittaa diagnoosiin. Parempi sanamuoto sosiaalietuuksien kannalta olisi päihdeongelma.
– Ehdotetaan, että kuntoutusrahaa voisi saada nimenomaan päihdehäiriöstä toipumiseen. Edellyttääkö kuntoutusrahan myöntäminen esimerkiksi laitoskuntoutusta varten siinä tapauksessa lääkärin diagnoosin, Pulkkinen pohtii.
Sosiaalihuollossa diagnoosia ei tarvita, ja asiakkaan asema on muutenkin erilainen kuin terveydenhuollossa. Pulkkinen huomauttaa, että asiakkaan oikeusturva romahtaa huomattavasti, mikäli kuntoutuspalvelut liitetään pelkästään terveydenhuoltoon.
– Silloin asiakas ei saisi enää muutoksenhakukelpoista päätöstä asiasta. Mikäli päätöksenteko tulkitaan jatkossa terveydenhuollon tehtäväksi, niin kyseessä on hoitopäätös eikä viranomaispäätös.
Se tarkoittaa, että asiakkaalla ei olisi enää mitään suoraa keinoa valittaa lopputuloksesta.
Lisäksi Pulkkinen on huolissaan, kuinka käy perhekuntoutukselle. Sosiaalihuollon puolella on tyypillistä, että työskentelyn piiriin otetaan mukaan myös läheiset.
– Kuntoutuksessahan käy myös perheitä, joissa vain toisella vanhemmalla on riippuvuus. Jos kuntoutusraha vaatii diagnoosin, ei koko perhe voisi jatkossa osallistua kuntoutukseen, hän sanoo.
Hukkaan heitettyä asiantuntijuutta
Tällä hetkellä Helsingissä päihdehoitoon pääsee matalalla kynnyksellä terveydenhuollon hoidon tarpeen arvioinnin ja sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin kautta, mutta myös saapumalla paikan päälle päihdepalveluihin tai varaamalla ajan.
– Mikäli lakiuudistus menee läpi, jatkossa palveluihin pääsisi ainoastaan yhdestä suppilosta terveydenhuollon kautta. Tämä aiheuttaa väkisinkin pullonkaulaefektin palveluihin, Pulkkinen sanoo.
Samalla asiantuntijuutta heitettäisiin turhaan hukkaan.
– Ammattilaisten kannalta tuntuu epäarvostavalta, että sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja, joka on tehnyt arviointeja viimeiset 20 vuotta, ei yhtäkkiä enää voisikaan tehdä työtä, Pulkkinen sanoo.
Yleisillä sosiaalipalveluilla ei voi korvata päihdetyön erityispalveluita.
Myös Marja Marttila uskoo, että mikäli sosiaalialan ammattilaisilta viedään lakisääteiset toimintamahdollisuudet sekä työvälineet mielenterveys- ja päihdetyöhön, työstä tulee eettisesti erittäin kuormittavaa.
– Tämä tulee heijastumaan ammattilaisten työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin.
Laki ei myöskään mitenkään takaa terveydenhuollon palvelujen saatavuutta. Jo tälläkin hetkellä sosiaalihuolto paikkaa monin paikoin terveydenhuollon palveluiden puutetta.
Yhteisösosiaalityöllä erityinen merkitys
Lakiesityksessä ehdotetaan, että mielenterveys- ja päihdepalveluita järjestettäisiin tarvittaessa sosiaali- ja terveysalojen yhteisesti toteuttamina palveluina.
Palvelujen monimuotoisuutta lisättäisiin ministeriön mukaan tarjoamalla liikkuvia ja potilaan kotiin vietäviä palveluita. Lisäksi vahvistettaisiin yhteisösosiaalityötä ja etsivää työtä.
Marttilan mielestä yhteisösosiaalityön tuominen vahvemmin lakiin on tarpeellista. Yhteisösosiaalityöllä on erityinen merkitys niiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvoinnille, joiden tilanteeseen lähiyhteisö olennaisesti vaikuttaa. Mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden tavoittaminen, avun tarpeen tunnistaminen sekä tarvittaviin palveluihin ohjaaminen vaatii jalkautumista alueelle, tiloihin ja tilaisuuksiin, hän sanoo.
Yhteisösosiaalityöllä on myös vahva yhteys rakenteelliseen sosiaalityöhön. Yksilökeskeinen lähestymistapa ei puutu sosiaalisten ongelmien juurisyihin, mutta ihmiset ja yhteisöt voivat toiminnallaan muuttaa epätasa-arvoa tuottavia rakenteita.
Lakiesitys ei Marttilan mukaan kuitenkaan tuo esiin sitä, kuinka moniammatillinen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö varmistetaan. Se vaatisi lakisääteiset rakenteet ja velvoitteet.
Paljon korjattavaa siis olisi.
– Toivon, että lakiehdotukseen tehdään vielä muutoksia ennen kuin se menee eduskunnan käsittelyyn, Pia Pulkkinen sanoo.
Ella Rantanen
Lue myös Talentian tiedote 3.10.2022: Mielenterveystyö ja päihdetyö säilyvät lakisääteisinä palveluina
