Heidi Poikonen tekee väitöskirjaa päihdehuollon asiakkaan perusoikeuksien
toteutumisesta. Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus huolestuttavat tutkijaa. Kuva: Pentti Potkonen
Tutkija Heidi Poikonen pistäisi päihdehuoltolain uusiksi, mutta ei näe perusteita päihdeäitien pakkohoidolle.
Päihdeasiakas pääsee kynnyksen yli, mutta jää tuulikaappiin pyörimään. Näin eräs Heidi Poikosen haastattelema ammattilainen kuvasi päihdeasiakkaan asemaa palvelujärjestelmässä. – Kynnys palvelujen piiriin voi olla matala, mutta jatko eteenpäin on ongelma. Hoidot ovat usein liian lyhyitä ja katkonaisia. Asiakkaan lakisääteiset oikeudet eivät toteudu, Poikonen tiivistää.
Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteiden laitoksella työskentelevä Poikonen tekee väitöskirjaa asiakkaan oikeudellisesta asemasta päihdehuollossa. Innostus päihdeteemaan syntyi jo silloin, kun Poikonen työskenteli sosiaalityöntekijänä. Hän haki lukemaan hallinto-oikeutta ja teki gradunsa päihdeäitien pakkohoidosta.
– Gradussa tulin siihen johtopäätökseen, että olisi hyvin vaikeaa säätää lakia, jossa tahdonvastainen hoito olisi mahdollista, Poikonen summaa.
Keskustelu pakkohoitolaista ryöpsähtää esiin julkisuudessa säännöllisesti. Poikosen mukaan lain perusteet tiivistyvät siihen, onko löydettävissä hyväksyttävää syytä äidin itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä sikiöllä ei ole itsenäistä oikeusasemaa, toisin sanoen sikiö nauti täyttä perusoikeussuojaa. – Vaikka sikiö joutuu vaaraan äidin käytöksen vuoksi, lainsäädännöllisesti ei voi katsoa, että kahden yksilön perusoikeudet olisivat vastakkain. Norja on harvoja maita, joka on säätänyt lain tahdonvastaisesta hoidosta.
Päihdeäideille eivät sovellu samat palvelut kuin jollekin toiselle päihdekuntoutujalle.
– Meillä ei ole riittävästi kiistatonta tutkimustietoa siitä, miten huumeet vaikuttavat sikiöön. Lainvalmistelutyön pohjana pitäisi aina olla riittävästi tutkittua tietoa, Poikonen muistuttaa.
Palvelun on vastattava asiakkaan tarvetta
Suurimmat pakkohoitolain ongelmat ovat Poikosen mielestä kuitenkin käytännöllisiä. Tutkimusten mukaan päihteiden käyttöön pitäisi puuttua jo raskauden varhaisessa vaiheessa. Miten tavoitetaan äidit, jotka eivät välttämättä edes itse tiedä olevansa raskaana?
Itsekin sosiaalityöntekijänä toiminut Poikonen ymmärtää ammattilaisen tuskan tilanteessa, jossa vastaanotolle tulee raskaana oleva päihteiden käyttäjä. – Voi tuntua raastavalta, jos ei pysty tekemään mitään. Oikeudellisesta näkökulmasta ei kuitenkaan voida edes harkita tahdonvastaisen hoidon mahdollistamista, jos vapaaehtoista hoitoakaan ei ole riittävästi saatavilla.
Poikonen muistuttaa myös asiakkaan kohtaamisen ja siitä syntyvän ensivaikutelman tärkeydestä. Jos asiakkaalle tulee heti alkuun tunne torjunnasta tai paheksunnasta, hän ei välttämättä tule toista kertaa. – Myös neuvoloissa olisi hyvä olla esillä tietoa päihdeasioista. Asia pitäisi myös pystyä ottamaan puheeksi rohkeasti, mutta tuomitsematta, Poikonen evästää.
Väitöskirjassaan Poikonen käy läpi olemassa olevaa lainsäädäntöä. Lisäksi hän on haastatellut laajasti päihdealan ammattilaisia päihdepalvelujen arjesta. Haastatteluista Poikonen on saanut vaikutelman, että kunnat hoitavat päihdeasioita valitettavan usein minimitasolla. Tutkija muistuttaa, että jos palvelut eivät vastaa asiakkaiden tarvetta, ne eivät silloin liioin ole sitä, mitä laki vaatii.
Päihdelain saisi laittaa uusiksi. Sen pitäisi olla nykyistä tarkempi.
Päihdehuoltolaki uusiksi
Jos Heidi Poikonen saisi päättää, hän pistäisi päihdehuoltolain päivitykseen. Laki saisi olla nykyistä tarkempi. Hyviä ideoita lakivalmistelun pohjalle kannattaisi kysyä päihdealan järjestöiltä ja muilta alan asiantuntijoilta. – Päihdehuoltolaki oli hyvin moderni, kun se luotiin 1980-luvulla. Laki vaikuttaa kuitenkin olevan niin ympäripyöreä, että se soveltuu kaikkiin aikakausiin.
Ympäripyöreydestä seuraa tulkinnanvaraisuus. Kuntien talouspaineissa päihdehuoltolakia on helpompi kiertää kuin esimerkiksi lastensuojelulakia. Tämä kostautuu. Päihteiden käytön kustannukset eivät kirjaudu pelkästään päihdepalvelujen momentille, vaan ne heijastuvat esimerkiksi lastensuojeluun ja terveydenhoitoon.
Poikonen muistuttaa, ettei sosiaalialan ammattilaisen kannata pelätä lainsäädäntöä. Laki on työväline, joka kertoo, miten voi toimia ja mitä ei saa tehdä. Se antaa ammattilaiselle toimivallan ja rajat. Sosiaalihuoltolakiin tuli vuoden 2015 alussa pykälä, joka varmistaa raskaana oleville subjektiivisen oikeuden saada välittömästi
Päihdeäideilla on subjektiivinen oikeus saada välittömästi hoitoa.
Poikonen kertoo, miten hän on etsinyt päihdeasioista vastaavia työntekijöitä kuntien nettisivuilta tutkimustaan varten. Usein yhteystietoja ei löydy eikä esimerkiksi kunnan puhelinvaihteesta osata ohjata eteenpäin. – Jos minun on tutkijana vaikeaa löytää yhteystietoja, palveluja tarvitsevalle asiakkaalle se voi olla vielä haastavampaa.
