− Aikuisen tulisi muokata omaa asennettaan suotuisaksi lapsen ehdotuksille. Tästä lapsille tulee tunne, että he ovat asian ”omistajia” ja ovat keksineet kyseisen idean, Leena Turja sanoo. Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Osallisuudessa pyritään yhdenvertaisuuteen, jossa jokaiselle lapselle löytyy tapa tulla kuulluksi. Osallisuus vahvistaa lapsen oppimismotivaatiota. Lapsi oppii yhteistyössä ja osana omaa yhteisöään.
Lasten osallisuuteen varhaiskasvatuksessa suhtaudutaan kaksijakoisesti. Toisaalta lapset nähdään aktiivisina toimijoina, joille pitäisi suoda mahdollisuus osallistua itseään koskevien asioiden suunnitteluun. Toisaalta ajatellaan, että tämän päivän lapsilta vaaditaan jo nyt liikaa itsenäisyyttä ja vastuunkantoa, kun heille pitäisi asettaa rajoja ja vahvistaa aikuisen kasvatusvastuuta.
Kasvatustieteiden tohtori Leena Turja muistuttaa, että uusi varhaiskasvatuslaki edellyttää, että vanhemmat ja lapset otetaan mukaan varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin, ja että myös lasten on päästävä mukaan toiminnan toteuttamiseen.
Lain vaatimukset on merkitty esiopetuksen opetussuunnitelman ja varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteisiin, ja ne ovat kuntia ja varhaiskasvatuksen järjestäjiä velvoittavia. Niiden pohjalta laaditaan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat.
− On varmaan vielä paljon tekemistä siinä, kuinka osallisuutta tulkitaan ja toteutetaan käytännössä, Turja pohtii.
Osallisuuden pedagogiikan taustalla on muun muassa lasten oikeuksien sopimus, jossa korostetaan lasten oikeutta tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa. Osallisuutta tukevalla kulttuurilla pyritään kasvattamaan lapsista demokraattisia kansalaisia, ja siksi lapset opettelevat jo päiväkodissa kykyjä toimia yhteisössä.
Osallisuus on yhdenvertaista
Leena Turja työskentelee Jyväskylän yliopistossa yliopistonlehtorina. Hän on kouluttanut varhaiskasvatuksen työntekijöitä lasten kuulemisesta ja osallisuudesta jo yli kymmenen vuotta. Koulutuksissa on tullut esiin monenlaisia käsityksiä osallisuudesta, sillä ammattilaisetkin ovat monessa eri vaiheessa sen ymmärtämisessä ja käytännön toteuttamisessa.
Joidenkin mielestä osallisuutta on se, että lapsi osallistuu johonkin valmiiksi suunniteltuun toimintaan tai että suunnittelussa otetaan huomioon lasten toivomukset.
Osallisuuden pedagogiikan taustalla on muun muassa lasten oikeuksien sopimus.
− Sekin on ihan hyvä lähtökohta, kun ajatellaan nuorempia lapsia, tai jos lapsella on vaikeuksia sosiaalisella tai kognitiivisella puolella. Mutta se on vain yksi lähtökohta, sanoo Turja.
Aiemmin puhuttiin lapsilähtöisyydestä. Se saattoi tarkoittaa, että lapsia havainnoidaan, minkä pohjalta heille tehdään sopivaa toimintaa.
− Mutta siinä lapsi ei välttämättä tule tietoiseksi siitä, että hän tulee kuulluksi puhumattakaan siitä, että hän olisi mukana päätöksenteossa.
Joskus Turjan mukaan kuulee myös sellaisia harhakäsityksiä, että osallisuus on yksittäisten lasten toiveiden toteuttamista, mitä se ei ole. Osallisuudessa on kyse siitä, että aikuiset ja lapset tekevät yhdessä kaikkia tyydyttäviä päätöksiä.
Osallisuudessa pyritään yhdenvertaisuuteen. Jokaiselle lapselle tulisi löytyä sopiva tapa tulla kuulluksi ja toimia erilaisissa pienryhmissä tai tulla mukaan jonkun toisen aloittamaan puuhaan. Osallisuus perustuu vapaaehtoisuuteen, ja siinä otetaan huomioon lapsen ikä ja kehitystaso.
Osallisuus vaatii joustavuutta
Osallisuuspedagogiikan ensimmäisiä perusedellytyksiä on Turjan mielestä luottamuksen rakentaminen itseen ja muihin, sillä muuten kukaan ei uskalla ilmaista itseään.
Lasten on voitava luotaa itseensä ja ympäristöönsä samoin kuin kasvattajien on luotettava itseensä ja lapsiin toimijoina.
Osallisuustoiminnassa aikuisen on oltava valmis luopumaan etukäteissuunnitelmistaan ja miettimään toimintatapoja yhdessä lasten kanssa. Tämä aiheuttaa usein epävarmuutta, koska ei voida olla varmoja lopputuloksesta.
Toinen perusedellytys on löytää kommunikaatiotapa myös ihan nuorimpien lasten tai esimerkiksi sellaisten lasten kanssa, joilla on kommunikaatiovaikeuksia tai jotka eivät muista tai hahmota mitä on sanottu.
Jotkut ideat voivat lähteä liikkeelle lasten ihmettelystä.
On tärkeää löytää sopiva keino kertoa vaikkapa kuvilla se, mihin heidän on mahdollista vaikuttaa, jotta he voivat esittää relevantteja toiveita ja ehdotuksia.
Olennaista on, että lapsilla on riittävästi tietoa toiminnan ehdoista ja tavoitteista ja että he voivat vaikuttaa käytössä oleviin materiaalisiin resursseihin. Lapset saattavat esimerkiksi itse keksiä paremman ratkaisun jonkin tilan järjestämiseksi.
Joskus jotkin tilat tai välineet voivat olla kirjoittamattomien sääntöjen perusteella vain jommankumman sukupuolen käytössä, kuten vaikkapa legohuone, jossa leikkivät useimmiten pojat. Näiden näkymättömien raja-aitojen ylittäminen voi olla vaikeaa lapsille ilman aikuisten apua.
Usein lasten esittämien suunnitelmien toteutusmahdollisuuksista saatetaan joutua neuvottelemaan, sillä lapsilla voi olla hyvinkin lennokkaita ideoita.
− Silloin opetellaan yhdessä arvokasta neuvottelutaitoa. Pitää antaa riittävästi aikaa sille, että löydetään kaikkia tyydyttävä vaihtoehto, jota arvioidaan ja testataan käytännön toiminnassa.
Osallisuus toteuttaa itseohjautuvuutta
Lapset otetaan mukaan suunnitteluprosessiin ja toimintaan monella eri tavalla. He saavat esimerkiksi valita leikkinsä tai leikkipaikkansa tai vaikuttaa siihen, mitkä ovat kuukauden leikit. Ryhmästä voidaan valita viikon tai päivän henkilö, joka saa omalla vuorollaan suunnitella jonkin toiminnan. Näin lapset oppivat myös kärsivällisyyttä odottaa omaa vuoroaan.
Jotkut ideat voivat lähteä liikkeelle lasten ihmettelystä. Siitä voidaan aloittaa tutkimusprojekti, johon voidaan upottaa monenlaisia tärkeitä kasvatuksellisia tavoitteita.
Eräässä 2−3-vuotiaiden ryhmässä huomattiin, kuinka lapset kokoontuivat tiettyjen tavaroiden äärelle, joita he siirsivät haluamaansa paikkaan. Tavaroiden annettiin jäädä siihen, mihin he järjestivät ne, ja tilasta poistettiin ne tavarat, jotka sillä hetkellä eivät olleet kiinnostavia.
On tärkeää olla herkkä havainnoinnille ja tulkitsemiselle, mitä pieni lapsi tarkoittaa jollain toiminnallaan.
Toisessa ryhmässä lapset kiipeilivät paikoissa, joissa tuli vaaratilanteita. Niinpä heille rakennettiin turvallisia kiipeilypaikkoja, ja lapsista tuli nopeasti taitavia kiipeilijöitä.
− On tärkeää olla herkkä havainnoinnille ja tulkitsemiselle, mitä pieni lapsi tarkoittaa jollain toiminnallaan, Turja muistuttaa.
Turja kertoo, että koulutustilanteissa on noussut esiin se, kuinka tärkeää aikuisen on muokata omaa asennettaan suotuisaksi lapsen ehdotuksille. Monta kertaa lasten ideat realisoituvat neuvotellen toteuttamisen kokoisiksi. Tästä lapsille tulee tunne, että he ovat asian ”omistajia” ja ovat keksineet kyseisen idean.
Joissakin päiväkodeissa pidetään lasten kokouksia, joissa suunnitellaan alkanutta viikkoa, tai viikon lopussa muistellaan dokumenttien avulla, mitä kuluneella viikolla on tapahtunut. Dokumentointiin on tärkeää liittää esimerkiksi valokuvia, videoita, lasten piirroksia tai retkiltä tuotuja esineitä.
− Näin lapset pääsevät mukaan arviointiin ja jakamaan kokemuksia.
Turja muistuttaa, että sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan lapsi oppii yhteistyössä ja osana omaa yhteisöään. Oppiminen on yksilöllistä, mutta osallisuus tuo esiin kunkin yksilölliset lähtökohdat, joista voidaan lähteä oppimaan yhdessä rinnakkain.
Osallisuudessa lapsi saa kokea yhteen kuuluvuutta ja että tulee hyväksytyksi. Siinä toteutuu itseohjautuvuuden periaate, sillä lapselle on tärkeää kokea, että hän on vapaa ainakin jossain määrin päättämään omasta tekemisestään.
− Sisäinen motivaatio oppia nousee, kun tietää tekevänsä jotain, minkä itse on keksinyt.
