Tamperelainen Silva Mölsä on sosionomi ja lukivaikeuden kokemusasiantuntija, joka haluaa tehdä maailmasta tasa-arvoisemman paikan. Kuva: Rami Marjamäki
Sosionomi Silva Mölsä oppii parhaiten kuuntelemalla, lukeminen ja kirjoittaminen sujuvat tahmeammin. Oppimisen vaikeuksia on jopa viidesosalla meistä. Erilaiset oppijat toivovat työnantajilta tukea ja ymmärrystä.
Silva Mölsän oppimisvaikeus huomattiin alakoulussa, kun hän ei oppinut lukemaan samaan tahtiin muiden kanssa. Tukiopetuksen avulla hän oppi, mutta lukeminen jäi työlääksi.
Erilaiselle oppijalle koulunkäynti voi olla piinaa ja jättää syvät haavat. Opettaja kysyi, vaikka Silva ei viitannut. Nosti hänet näin tikun nokkaan.
Välitunnilla Silva katseli naruhyppelyä sivusta, koska ei hahmotusvaikeuden vuoksi oppinut hyppimään kahdella narulla. Yläkoulussa tuki loppui kuin seinään. Silloin alkoi myös koulukiusaaminen.
Oppimisen vaikeus voi näkyä paitsi lukemisessa ja kirjoittamisessa, myös matematiikassa, kielissä, keskittymisessä tai vaikkapa digitaalisten välineiden käytössä. Oppimisvaikeus on usein perinnöllistä, mutta voi joskus johtua myös sairaudesta.
Hahmottamisen vaikeus voi näkyä esimerkiksi niin, ettei ihminen tahdo muistaa kumpi puoli on oikea, kumpi vasen, tai ei pysty arvioimaan kuinka nopeasti auto on kohdalla suojatietä ylittäessä. Silva Mölsä voi kuitenkin ajella autoa sujuvasti.
Oppimisvaikeus ei tarkoita tyhmyyttä, älyllistä vammaa tai sitä, ettei ihminen haluaisi oppia.
Historiantunnilla Mölsä loisti ja jopa korjasi usein opettajaa. Hän oli myös sinnikäs ja jaksoi päntätä esimerkiksi kieliä, vaikka sanat eivät jääneet päähän helposti.
– Olin opiskeluaikana kesätöissä Ruotsissa kotipalvelutyöntekijänä, ja puhuin ruotsia, hän kertoo.
Lukion Mölsä selvitti silkalla sisulla, vaikka hänelle suositeltiin ammattikoulua.
– Halusin näyttää, että pystyn siihen. Minun on ollut vaikea löytää vahvuuksiani, koska olen saanut niin paljon huonoa palautetta. Lukivaikeudesta huolimatta olen lukenut paljon kirjoja. Jos enemmän lukeminen olisi parannuskeino lukivaikeuteen, minulla ei pitäisi olla enää mitään ongelmia.
Jokainen lukivaikeus on erilainen
Lukion jälkeen Mölsä ei tiennyt, mitä tekisi. Hän otti yhteyttä Erilaisten oppijoiden liittoon ja pääsi kokemusasiantuntijaksi, joita tuolloin kuusi vuotta sitten kutsuttiin lukilähettiläiksi.
Mölsä kävi muun muassa kouluissa kertomassa oppimisvaikeuksista ja osallistui kansainväliselle erilaisten oppijoiden nuorten leirille Maltalla.
– Sain vertaistukea ja huomasin, että jokainen lukivaikeus on erilainen. Itseäni ei matematiikka sytytä, mutta esimerkiksi historian opiskeluun olen käyttänyt aivan liikaa aikaa. Tiedän erilaisia oppijoita, jotka ovat hyviä matematiikassa.
Sosionomiksi hän päätyi opiskelemaan puolivahingossa yritettyään ensin muutaman kerran Teatterikorkeakouluun ja historiaa opiskelemaan.
Oppimiseen vaikuttavat eniten tiedolliset valmiudet, motivaatio, temperamentti ja palaute.
Aiemmin puhuttiin erilaisista oppimistyyleistä. Sanottiin, että toisilla on valokuvamuisti, toiset oppivat liikkumalla, toiset eri yhdistelmillä. Se on kuitenkin osoittautunut myytiksi. Oppimiseen vaikuttavat eniten tiedolliset valmiudet, motivaatio, temperamentti ja saatu palaute.
Siitä ei kuitenkaan ole mitään haittaa, että keksii itselleen parhaiten sopivia tapoja oppia.
– Jokaisen erilaisen oppijan pitää löytää omat vahvuutensa. Minä opin kuuntelemalla ja lukemalla ääneen. Joskus keksin oppimateriaaleista melodioita.
Oppimisvaikeus kannattaa selvittää
Sosionomiopinnoissa Mölsää auttoi äänikirjapalvelu Celia, joka tarjoaa pääasiassa robottiäänellä luettua materiaalia laidasta laitaan. Palvelua ovat oikeutettuja käyttämään ilmaiseksi kaikki, joille lukeminen on lukivaikeuden, sairauden tai vamman vuoksi hankalaa.
– Nykyisin on onneksi myös paljon äänikirjoja saatavilla erilaisten sovellusten kautta.
Oppimisessa voi käyttää apuvälineinä erilaisia ladattavia sovelluksia tai vaikkapa keskittymistä tukevaa aktiivityynyä. Apuvälinekeskukset jakavat tietoa ja neuvontaa näistä.
Oppiakseen Mölsä tarvitsee sinnikkyyttä, motivaatiota ja kärsivällisyyttä. Erilaisten oppijoiden tulisi saada tukea myös ammattikorkeakouluissa ja työpaikoilla. Siihen velvoittaa yhdenvertaisuuslakikin.
Tietoyhteiskunnassa eläminen vaatii luku- ja kirjoitustaitoa. Pitää osata lukea ja kirjoittaa muun muassa sähköposteja ja sopimustekstejä sekä täyttää erilaisia lomakkeita. Sosionomina pitää kirjoittaa suunnitelmia ja raportteja sekä perehtyä niihin lukemalla.
Silva Mölsä selvitti sosionomiopintojensa lopputyössä kyselytutkimuksella lukivaikeuden psyykkisiä vaikutuksia: millaisia kokemuksia erilaisilla oppijoilla oli ollut koulussa, työelämässä ja muilla elämänalueilla.
– Niin moni on kuullut lauseen: ”susta ei tule mitään”. Se vaikuttaa itsetuntoon ja siitä tulee ulkopuolisuuden tunne. Tunnistan itsessäni samoja asioita. Olen kuitenkin jaksanut yrittää, moni ei jaksa käydä edes peruskoulua loppuun.
Moni kyselyyn vastannut kertoi häpeän tunteesta ja epäonnistumisen pelostaan. Ne voivat rajoittaa elämää rajusti. Vastaajat olivat myös joutuneet tekemään monin verroin enemmän töitä kuin ”normioppijat”, ja osa koki siksi uupumusta.
Ei siis ihme, että lukivaikeudet voivat syrjäyttää niin työelämästä kuin muustakin elämästä. Mölsää hätkähdytti, miten monella vangilla on taustallaan oppimisvaikeuksia.
– Oppimisvaikeus kannattaa selvittää, mutta diagnoosin ei saisi antaa lannistaa. Ihminen saattaa helposti ajatella olevansa esimerkiksi huono työntekijä, jos ei heti osaa jotakin juttua. Kannattaa olla armollinen itselleen.
Usein toistetaan mantraa: erilaisuus on rikkautta, mutta Silva Mölsä epäilee, näkyykö se aina käytännössä.
Riittämättömyyden tunne seuraa
Mölsälle on kertynyt työkokemusta monista eri työpaikoista: lastensuojelusta, vanhustyöstä, vammaispalveluista, te-toimistosta ja koulunuorisotyöstä.
Työelämän kovat vaatimukset turhauttavat häntä. Hän on empaattinen ja asiantunteva ammattilainen, joka tulee hyvin toimeen asiakkaiden kanssa.
– Olen huomannut, että esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsivien asiakkaideni on helpompi jutella kanssani, kun olen ollut avoin omien hankaluuksieni kanssa. En näe mitään pahaa siinä, että näytän olevani ihminen. Kuuntelen ja kohtelen ystävällisesti, olen oikeasti kiinnostunut heistä.
Silti hänelle on monesti tullut riittämättömyyden tunteita.
– Minulla on edelleen jonkin verran haasteita kirjoittamisessa ja lukemisessa. Pystyn siihen kuitenkin. Kuormitun helposti, mutta tuntuu, ettei esimerkiksi mielenterveysasioista kannata huudella meidän alallamme. Tuntuu, että pitäisi olla täydellinen.
Mölsä on näistä syistä harkinnut jopa alanvaihtoa. Vammaispalvelujen palveluohjaajan työstä hän piti, mutta harmillisesti pesti oli määräaikainen. Tällä hetkellä hän on lastensuojelussa keikkatyöläisenä.
Oppimisvaikeus ei tarkoita tyhmyyttä tai älyllistä vammaa.
Hänen unelmiensa työpaikalla työhön perehdytetään hyvin. Ei niin, että annetaan juuri ennen ensimmäistä työpäivää nippu papereita luettavaksi. Lisäksi siellä on hyvä työilmapiiri ja johtaminen. Ei niin, että työkavereille uusi työntekijä tulee aina yllätyksenä.
– Ainakin tiedän oppimisvaikeuksista nyt paljon. Joku siihen liittyvä yhdistystoiminta voisi kiinnostaa.
Pidetäänkö työpaikoilla riittävästi huolta osaajista? Mölsän mielestä ei.
– Työnantajilla on kovia vaatimuksia, mutta työnhakijana voin miettiä, miksi minun pitäisi tulla juuri teille töihin, hän pohtii ja miettii, onko sosiaalialalla varaa menettää näitä ammattilaisia.
Harva nimittäin tietää, että luovuus ja lukivaikeus kulkevat käsikädessä. Lukivaikeus oli muun muassa Steve Jobsilla ja Nikola Teslalla. Myös Agatha Christie, John Lennon ja Pablo Picasso olivat erilaisia oppijoita, samoin kuin hienon uran tehnyt suomalainen runoilija Arja Tiainen.
Erilaisuus on rikkautta. Se ei saisi jäädä korulauseeksi.
