Asiakasta ei pidä syyllistää eikä rangaista, vaan yhteistyössä tulee miettiä keinot kipulääkeongelman ratkaisemiseksi.
Yhdysvalloissa on meneillään yhä paheneva huumekriisi, jonka taustalla on opioidipohjaisten kipulääkkeiden yleistyminen. Voiko lääke- ja huumekriisi levitä myös meille?
Viime vuonna Yhdysvalloissa kuoli The New York Timesin mukaan yli 72 000 ihmistä huumeiden yliannostukseen. Myös Suomessa opioidipohjaisten kipulääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Emme kuitenkaan ole lähelläkään Yhdysvaltain tilannetta, sanoo A‑klinikka Oy:n johtava ylilääkäri ja Helsingin yliopiston päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoki.
– Euroopassa täytyy kuitenkin pysyä hereillä. Esimerkiksi Britanniassa tilanne on jo pahentunut, sanoo Simojoki.
Kelan mukaan noin puoli miljoonaa suomalaista käytti viime vuonna opioidipohjaisia lääkkeitä. Lääkkeitä käytetään kivun lievittämiseen esimerkiksi leikkausten jälkeen ja syöpäpotilailla. Opioidit jaotellaan heikkoihin, keskivahvoihin ja vahvoihin. Ne ovat tehokas apu, mutta aiheuttavat helposti riippuvuutta.
Yhdysvalloissa lääke- ja huumeongelman juuret juontavat 1990-luvulle, jolloin vahvoja opioideja alettiin määrätä kipuun entistä herkemmin. Suomessa lääkärit määräävät Simojoen mukaan varovaisesti vahvoja opioideja. Sen sijaan heikkoihin opioideihin kuuluvaa kodeiinia käytetään meillä pohjoismaisittain paljon.
– Tällä hetkellä meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, mihin kipulääkkeitä määrätään. Suomessa lääkärit eivät nimittäin tietojärjestelmästä johtuen liitä diagnoosia reseptin määräämiseen, toisin kuin monessa muussa maassa. Kun tilastot ja tutkimus aiheesta puuttuvat, kasvaa myös riski ongelmien lisääntymisestä.
Tilanteen muuttaminen vaatisi lakimuutoksen. Kun lääkäri joutuisi liittämään diagnoosin reseptin myöntämiseen, olisi helpompi seurata, mihin kipulääkkeitä määrätään.
– Asiakasta voitaisiin auttaa ajoissa ennen ongelmien syntymistä, Simojoki sanoo.
Heikkoja opioideja käytetään paljon väärin
Puoli miljoonaa kipulääkkeiden käyttäjää tarkoittaa sitä, että noin kymmenen prosenttia suomalaisista tuntee kipua – tai sitten ei. Simojoki pohtii, onko käsissämme iso kipuongelma vai määrätäänkö kipulääkkeitä kestämättömin perustein.
Tällä hetkellä meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, mihin kipulääkkeitä määrätään.
– On hyvä, ettei meillä määrätä vahvoja kipulääkkeitä kovin helposti. Lääkärit eivät kuitenkaan välttämättä hahmota sitä, että heikkoja opioideja käytetään tosi paljon väärin. Kodeiinipohjaiset lääkkeet ovat meillä keskeisiä lääkkeitä, joilla hoidetaan työssäkäyvien kipua, Simojoki sanoo.
Hän pitää oikeutettuna huolta kipulääkkeiden väärinkäytön lisääntymisestä.
Järjestelmä turvautuu herkästi lääkkeisiin
Simojoki pitää hoitojärjestelmää yhtenä syyllisenä ongelmiin. Mitä vähemmän kipuun tai muihin ongelmiin on tarjolla muuta apua, sen herkemmin turvaudutaan lääkkeisiin.
– Onko kyse siitä, ettei meillä ole tarjolla muuta kuin reseptiä? Kun on paljon kalliimpaa tarjota fysioterapiaa, psykologin palveluja tai muuta vastaavaa, niin työnnetäänkö käteen ennemmin resepti säästösyistä? Tätä kysymystä pitäisi pohtia, kun mietimme kipulääkkeiden käytön lisääntymistä.
Myös yhteiskunnan on Simojoen mukaan kannettava vastuu muutoksesta. Työelämän tehokkuusvaatimukset kasvavat koko ajan, mikä voi vaikuttaa siihen, ettei työntekijä tunne voivansa jäädä kunnon sairauslomalle esimerkiksi pienten jalkaleikkausten jälkeen. Lääkäriä saatetaan pyytää antamaan lääkettä, jotta voi mennä töihin.
”Olkapääni leikattiin muutama viikko sitten, mihin sain kipulääkkeeksi kodeiinia. Leikkauksen jälkeen tilanteeni seuranta siirtyi omalle terveysasemalle. Nyt eteen voisi tulla haasteita, jos kipu pitkittyisi. Terveyskeskusasemalla lääkäri todennäköisesti uusisi reseptini kiireessä, ehkä kerta toisensa jälkeen ehtimättä pysähtymään asiani äärelle.”
Opioidit vievät kivun lisäksi pois ahdistuneisuutta ja pelkoa. Ihminen voi huomata, että lääkkeet helpottavat stressiä ja tunne-elämän ongelmia. Lopulta lääkettä käytetään muuhun kuin alkuperäiseen syyhyn eli kipuun.
– Ihminen ei välttämättä heti tajua ongelmaa, onhan lääke lääkärin määräämä. Sitten yhtäkkiä hän havahtuu, että pillereitä menee monta päivässä. Hän yrittää vähentää, josta seuraa vieroitusoireita, kuten hikoilua, levottomuutta ja univaikeuksia. Ihminen pelästyy ja päättää jatkaa lääkkeiden käyttöä, Simojoki kuvaa.
Lääkekierre on valmis. Tähän on johtanut se, ettei lääkärillä ole ollut tarpeeksi aikaa perehtyä ja seurata asiakkaan tilannetta. Kiireessä lääkäri saattaa vain katsoa, onko potilaasta hoitojärjestelmässä merkintöjä. Jos ei, resepti helposti uusitaan.
– Kipulääkeongelmat näkyvät myös A‑klinikoilla. Jonain vuonna lähes puolet potilaistani oli sellaisia työssäkäyviä, joilla oli hallitsematon tai hoitamaton kipulääkeongelma, sanoo Kaarlo Simojoki. Kuva: Arto Viikari / Lehtikuva
Fyysinen riippuvuus ja addiktio erotettava toisistaan
Kipulääkkeisiin liittyy tyypillisesti fyysinen riippuvuus. Käyttäjän toleranssi lääkkeisiin on kasvanut, jolloin lääkkeiden vähentäminen aiheuttaa vieroitusoireita. Addiktiossa lääkkeistä on tullut elämän keskipiste, millään muulla ei ole väliä.
– Ihminen voi syyttää itseään päihdeongelmaiseksi, jos hänelle on syntynyt riippuvuus kipulääkkeisiin. Näin ei kuitenkaan ole, jos kyse on vain fyysisestä riippuvuudesta. Siitä ammattilaiset pystyvät auttamaan irti kohtuullisen kevyesti.
– Hoitojärjestelmän puolella saatetaan taas ajatella, että asiakas pitää saada erikoissairaanhoitoon tai A‑klinikalle. Fyysistä riippuvuutta pitäisi kuitenkin terveyskeskuslääkärin kyetä hoitamaan. Moniammatillista yhteistyötä tarvitaan vasta silloin, kun asiakkaalle on syntynyt addiktio, Simojoki sanoo.
Riippuvuus-sana herättää ristiriitaisia tunteita ja nostaa kynnystä ohjautua hoitoon. Leimautuminen huumeiden käyttäjäksi pelottaa. Ongelmakäytön ja riippuvuuden monimuotoisuus sekoittaa myös ammattilaisia ja heidän kykyään arvioida asiakkaalle sopivaa hoitoa.
Kun ihminen lopulta uskaltaa hakea apua, saatetaan häneltä vaatia vieroittautumista nopeasti.
– Tämä on kenelle tahansa ahdistava tilanne. Koska hoitojärjestelmä on ollut mukana tuottamassa ja ylläpitämässä riippuvuutta, on meillä eettinen velvoite huolehtia siitä, että ihminen saa asianmukaista hoitoa ja häntä tuetaan pääsemään riippuvuudesta. Häntä ei saa jättää yksin, Simojoki sanoo.
Lääkärin ja asiakkaan etsittävä yhdessä apua ongelmaan
Simojoen mukaan ihmisten olisi hyvä ymmärtää kipulääkkeisiin liittyvät riskit, mutta toisaalta nähdä myös sen, etteivät lääkkeet ole paha asia. Kipulääkkeet ajavat asiansa, kunhan niiden kanssa pysyy tarkkana.
Ihminen ei välttämättä heti tajua ongelmaa, onhan lääke lääkärin määräämä.
Lääkärin on avoimesti puhuttava asiakkaalle lääkkeiden riskeistä. Tavoitteena on, että asiakas uskaltaa sanoa lääkärille ajoissa, jos hän huomaa käyttävänsä lääkkeitä muuhun kuin kipuun.
– Mietitään yhdessä ratkaisua asiaan. Ei syyllistetä tai rangaista ketään. Tämän osaamisen ja ymmärryksen lisääminen olisi tärkeää.
Lääkärien Simojoki toivoo käyttävän aikaa asiakkaan ongelman arvioimiseen ja ohjaavan hänet tarvittaessa eteenpäin.
– Suurin haaste koko EU:n tasolla on se, että kipu- ja addiktiopuolen ammattilaiset eivät ole työskennelleet riittävän tiivisti yhdessä. Sitten kun ongelma on syntynyt, on kipupuoli nostanut kädet pystyyn. Päihdepuolelta taas sanotaan, ettei voida auttaa, kun emme ymmärrä kivusta mitään. Asiakas jää helposti tähän väliin, Simojoki sanoo.
– Olen tullut siihen lopputuloksen, että hoitojärjestelmämme suurin puute on kuitenkin aika. Sitä tarvittaisiin lisää.
