Sijaishuollon haasteet osa 3
Talentia Oulun seutu ry:n selvityksessä työntekijöiden huolet omasta jaksamisesta kietoutuvat huoleen lapsista ja nuorista. Moni laitoksessa työskentelevä kertoi, että lastensuojelulain muutos vei heiltä työkaluja. Avohuollon sosiaalityössä korostuvat resurssiongelmat.
Talentia Oulun seutu ry:n vaikuttamisryhmä sai syksyn aikana monia yhteydenottoja lastensuojelun kentältä, eritoten laitoksista. Pyydettiin tukea työoloihin ja jaksamiseen. Saadakseen kuvan ongelmien laajuudesta työryhmä teki kyselyn, johon vastasi noin sata lastensuojelutyötä tekevää jäsentä.
Vaikuttamistyöryhmän puheenjohtaja Tuula Kivistö-Pyhtilä, joka itsekin työskentelee sijaishuollon sosiaalityössä, kokosi loppuvuodesta ryhmän kanssa raporttia kyselyn tuloksista.
Työolosuhteet näkyvät asiakkaiden elämässä
– Ammattiliiton pitää ensisijaisesti tukea jäsenten työhyvinvointia, mutta työntekijöiden työolosuhteet näkyvät myös asiakkaiden elämässä ja mahdollisuuksissa saada riittävää tukea, Tuula Kivistö-Pyhtilä painottaa.
Ongelmia yhdistäväksi perussyyksi kyselyssä nousee resurssien puute, joka vaivaa etenkin sosiaalityötä, mutta näkyy myös avohuollon sosiaaliohjauksessa ja sijaishuoltoyksiköissä.
Puolet kyselyyn vastanneista sosiaalityöntekijöistä ilmoittaa, että heillä on 41–50 asiakasta, neljänneksellä jopa yli 50 asiakasta.
– Sosiaalityöntekijöiden ylikuormituksesta seuraa, ettei riittävää työskentelysuhdetta synny lasten ja perheiden kanssa. Tämä taas näkyy työskentelyn vaikuttavuudessa, kuvaa Kivistö-Pyhtilä.
Avovastauksissa sosiaalityöntekijät kertovat kierteestä, jossa suunnitelmallinen sosiaalityö on minimissä eikä perustyöhön ehditä paneutua, kun aika menee akuuteissa tilanteissa. Sosiaalityöntekijät kokevat, etteivät pysty työskentelemään siten, kuin lastensuojelulaki edellyttää.
Turvattomuus ja voimattomuus ahdistavat
Sijaishuollon laitoksissa kaivataan enemmän ohjaajia työvuoroihin. Menot nuorten kanssa täytyy suunnitella tarkasti ja usein niitä joudutaan karsimaan, jotta yksikköön jäävät ohjaajat pystyisivät tekemään työnsä turvallisesti. Työparia kaivataan etenkin yövuoroissa, joissa yksinolo aiheuttaa turvattomuutta.
Erityisenä laitoshuollon huolena nousee esille lastensuojelulain muutos, jonka koetaan vieneen työkalut, kun rajoittamistoimenpiteitä täsmennettiin laissa. Hämmennystä herättää, että valvovalla viranomaisella on erilaisia näkemyksiä rajoittamistoimenpiteiden soveltamisesta
– Kentällä on jouduttu jonkinlaiseen jumiin, toteaa Kivistö-Pyhtilä.
Keinottomuutta koetaan erityisesti niiden nuorten kanssa, joilla on vakavia mielenterveys- ja päihdeongelmia.
– Keinottomuuden kokemus laitoksissa voi johtaa yleiseen jännittyneisyyteen ja turvattomuuteen, eikä kuntouttava työote mahdollistu, arvioi Kivistö-Pyhtilä.
Työskentelyltä putoaa ikä pohja, jos nuori ei ole vastaanottavainen puheelle, eikä ole halukas keskustelemaan.
Joissakin vastauksissa kerrotaan myös, että kaikkien työntekijöiden motiivi tehdä työtä lain mukaisesti ei ole kohdillaan.
Arvostus auttaisi
Asteikolla 1–10 sosiaalityöntekijät antoivat työhyvinvoinnin arvosanaksi 5,8, avohuollon sosiaaliohjaajat 7,5 ja sijaishuollon sosiaaliohjaajat 8. Sijaishuollossa arvioissa oli suuri hajonta, ja sieltä löytyi myös alhaisin arvosana 1. Tuula Kivistö-Pyhtilä arvioi, että hajonta kuvaa sitä, että työyhteisöt käyttävät hyvin eri tavoin yhteisön keinoja hallita työtä ja parantaa työhyvinvointia.
Työntekijöillä on myös näkemyksiä siitä, mitä pitäisi muuttaa.
Sosiaalityöntekijöiden ykkösvaatimus on asiakasmäärän pienentäminen. Seuraavana tulevat tarve työparille ja työyhteisön tuelle.
Avohuollon sosiaaliohjaajat toivat esille myös lastensuojelutyön arvostuksen työhyvinvointia lisäävänä tekijänä.
Laitoshuollossa työskentelevien ensisijainen muutostoive oli lastensuojelulain muutos niin, että se antaisi paremmin mahdollisuuden puuttua haastavan nuoren toimintaan. Moni toi esille sen, että on haastavaa, kun sama laki koskee taaperoa ja 17-vuotiasta. Toive konkretisoitui ehdotukseen, että olisi erillinen laki vaativille nuorille.
Kaikkien ammattiryhmien vastauksissa kaivattiin esihenkilöiden tukea ja sitä, ettei työntekijöiden esille tuomia epäkohtia vähäteltäisi.
Vastaajat toivat esille myös kouluttautumisen tärkeyden ja toivoivat enemmän koulutusta. Työntekijät tunnistavat lastensuojelutyön vaativuuden ja tarpeen vahvistaa osaamistaan. Toimivia menetelmiä on kehitetty ja niitä halutaan hyödyntää.
Talentia Oulun seutu ry:n vaikuttamisryhmä aikoo viedä selvityksen tuloksia poliittisten päättäjien tietoon ja levittää tietoa myös paikallisessa mediassa. Myös Talentian toivotaan miettivän, mitä lastensuojelutyötä tekevien työhyvinvoinnin eteen voisi tehdä. Vaikuttamisryhmässä työskentelevät Tuula Kivistö-Pyhtilän lisäksi Janika Harju, Minna Kaltio, Sanna Laine, Einari Parikka, Juha Pirttikangas, Raili Salmela ja Anne Seppälä.
Kristiina Koskiluoma
