Emmi Takala ja Asta Rossi kertovat, että sosiaalialan yritys voi olla sekä kannattava että eettinen. Kuva: Jyrki Komulainen
Yrittäjyys sosiaalialalla vaatii epävarmuuden sietokykyä mutta antaa paljon. Hyvinvointialueiden tulo tuo mukanaan lisää liikkuvia osia.
Matka Karkkilan Uuskylässä sijaitsevaan nuorisokoti Villa Dorotheaan kulkee läpi kauniin Länsi-Uusimaalaisen maalaismaiseman. Turun moottoritien hulinat vaihtuvat mutkaiseen kylätiehen, jonka reunalla seisoo keltainen mansardikattoinen Villa Dorothea.
Nuorisokodin yrittäjät, sosionomi (YAMK) Emmi Takala ja sosionomi (AMK) Asta Rossi tulevat ovelle vastaan ja toivottavat tervetulleiksi. Vanhan puutalon eteisessä lojuvat kengät ja harrastusvälineet kertovat, että talossa asuu nuoria.
Nuorisokodin yrittäjiksi he päätyivät sattumalta. Tuttu alan toimija vinkkasi, että kiinteistö oli tulossa myyntiin. Aivan aloittelijoita yrittäjinä Takala ja Rossi eivät olleet. He ovat toimineet Pornaisissa sijaitsevan perhekodin yrittäjinä jo vuodesta 2012. Kun pankki näytti yrityksen laajennukseen tarvittavalle lainalle vihreää valoa, homma oli selvä.
Toiminta lähti heti käyntiin, kun edellisen toimijan työntekijät ja nuoret siirtyivät heille. Sattumalla oli sormensa pelissä myös yrittäjyyden alkutaipaleella.
– Olimme perhekodissa töissä, kun sen omistajat ehdottivat meille yrittäjiksi siirtymistä. Teimme Astan kirjanpitäjänä työskentelevän enon ja äidin avulla pikaiset kannattavuuslaskelmat, ja totesimme, että tällä pystyy elämään.
Paljon selvitettäviä asioita
Yritystoiminta alkoi Takalalla ja Rossilla aikoinaan googlailemalla mikä yritysmuoto heille sopisi parhaiten.
Sosiaalialalla palvelutuottajana toimivalla täytyy olla y‑tunnus, kevytyrittäjyys ei tule kysymykseen. Osakeyhtiön, säätiön tai osuuskunnan lisäksi sosiaalialalla voi toimia yksityisenä elinkeinoharjoittajana eli niin sanotusti toiminimellä.
Takala ja Rossi perustivat osakeyhtiön. Muitakin selvitettäviä asioita oli paljon.
Meillä on työntekijöiden toimeentulo ja hyvinvointi vastuullamme.
Ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja tuottavan yrittäjän on saatava toiminnalleen lupa joko aluehallintoviranomaiselta tai Valvirasta. Toimintayksikön vastuuhenkilöllä täytyy olla soveltuva korkeakoulututkinto, alan tuntemusta ja johtamistaitoa.
Ennen luvan myöntöä Avi tekee tarkastuksen toimipaikkaan. Yrittäjä vastaa myös lupiin liittyvästä valvonnasta, raportoinnista ja palvelun laadusta.
Asiakashankinta ja markkinointi Takalan ja Rossin toimintayksiköihin hoituu lastensuojelun palveluhakua tuottavien Lasteri-tietokannan ja Socfinder-palvelun kautta. Kilpailutusten kautta solmitut puitesopimukset ovat voimassa kerrallaan neljä vuotta.
Työnantajuus velvoittaa
Villa Dorothean perustaminen toi yrittäjyyteen ison muutoksen.
– Aikaisemmin olimme yrittäjinä vastuussa vain omasta toimeentulostamme. Nyt meillä on seitsemän työntekijän toimeentulo ja hyvinvointi vastuullamme, Asta Rossi kertoo.
Työnantajuus tuo paljon virallisia velvoitteita talousjohtamisesta henkilöstöhallintoon. Tilinpäätöksiä ja budjetteja oli opeteltava lukemaan eri tavalla kuin perhekotiyrittäjinä. Oppia yrityksen pyörittämiseen Takala ja Rossi hakivat suorittamalla yritysjohtamisen erityisammattitutkinnon.
Työnjako heidän välillänsä on selvä. Rossi vastaa Villa Dorotheasta ja tekee puolikkaan työajan viikosta hallintoa, Takala työskentelee täysipäiväisesti asiakastyössä ja on perhekodin vanhempien tukena tarvittaessa.
– Teemme arjessa kaikkea mitä työntekijämmekin. Emme halua, että meidän nuoremme eivät tiedä kuka paikan omistaa, Takala kertoo.
Ajattelutapa on sosiaalialan yrittäjyyttä käsittelevän Eevaleena Zhenin gradun mukaan hyvin tyypillistä. Iso osa sosiaalialan yrittäjistä keskittyy Zhenin mukaan asiakastyöhön, eikä koe yrittäjän identiteettiä omakseen.
Villa Dorothean 7‑paikkaisessa nuorisokodissa on tilaa yli 400 neliötä. Alimmassa kerroksessa sijaitsee itsenäistymisasunto yhdelle nuorelle.
Vaikeudet eivät saa hetkauttaa
Toimitilat ovat yksi sosiaalialan palveluntuottajien suurimmista investoinneista. Laki määrittelee tarkasti toimitilojen vaatimukset. Yhteyttä on pidettävä niin terveystarkastajaan, palo- ja työsuojeluviranomaisiin kuin rakennusvalvontaankin.
Erityisen isot vaatimukset tiloille on päiväkodin perustamisessa. Silloin pitää huomioida muiden vaatimusten lisäksi esimerkiksi päiväkotialueen maaperän laatu, lähialueiden liikenteen ja teollisuuden päästöt, melurajat ja leikkivälineiden turvallisuus.
Tällä hetkellä yksityisen päiväkodin perustamiseen riittää ilmoitus aville. Ensin on neuvoteltava kaupungin kanssa, onko alueella tarvetta uudelle päiväkodille. Runsaat vaatimukset eivät pelottaneet lapualaista varhaiskasvatusyrittäjää Annika Peuralaa.
– Kaupunki tarjosi tontin ostettavaksi ja rakennutin päiväkodin vuonna 2014.
Annika Peurala pitää tärkeänä, että lapsille on pihalla puuhaa. Pihalla kasvatetaan myös omia marjapuita ja pensaita. Viime syksynä lapset saivat maistaa ensimmäisen kerran oman pihan marjoja. Peuralan kanssa hiekkalaatikolla Johannes Voltti ja Vilho Vierinen sekä terapiakoira Demis. Kuva: Charlotta Saari
Yritystoimintaa varten otettu iso laina hirvitti. Riskiä Peurala pienensi rakentamalla päiväkodin omakotitalon pohjille. Jos yritys ei menestyisi, voisi talossa asua itse, tai myydä omakotitalokäyttöön.
Huoli on ollut turha. Liikunta- ja luomupainotteisen päiväkoti Mimiliin paikat ovat koko ajan täynnä. Markkinointi hoituu suusta suuhun ‑menetelmällä ja somen kautta.
Oma päiväkoti oli Peuralan nuoruuden unelma. Yritystoimintaa hän oli harjoitellut pitämällä verkkokauppaa.
Vaikeinta on epävarmuuden sietäminen.
Peuralalla on tällä hetkellä 7 työntekijää, ja hän toimii itse päiväkodin johtajana tehden myös asiakastyötä. Koulutukseltaan hän on sosionomi (AMK).
Mimiliissä on paikka 47 lapselle, jotka tulevat kaupungin tarjoaman palvelusetelin kautta.
Peurala on erittäin tyytyväinen omaan uraansa yrittäjänä.
– Minulla on monipuolinen työhistoria. Olen työskennellyt myös ulkomailla ja nautin siitä, että voin kehittää toimintaa kaiken sen kokemuksen kautta mitä olen hankkinut.
Edes pula pätevistä opettajista ja varhaiskasvatuksen sosionomien hankala tilanne ei lannista.
– Olen luottavaisella mielellä, että sekin tilanne muuttuu. Kun uskoo itseensä, ja taitoja on monipuolisesti, niin pienet vaikeudet ei hetkauta, Peurala painottaa.
Omaa asiantuntijuutta selviää vähemmällä byrokratialla
Suomessa toimi työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraportin mukaan vuonna 2020 yhteensä 3 161 sosiaalialan yritystä. Sosiaalihuollon laitospalveluita tarjoavia yrityksiä oli 981 ja avopalveluita tuotti 2 180 yritystä. Ne työllistivät yli 50 000 henkeä.
Yli 90 prosenttia yrityksistä on pieniä mikroyrityksiä, jotka työllistävät 1–4 henkeä. Pienyrittäjiä ovat erityisesti he, jotka myyvät omaa asiantuntijuuttaan. He selviävät pienemmällä byrokratialla ja taloudellisella panostuksella.
Yksi heistä on hankasalmelainen Anne Hämäläinen. YAMK-sosionomiksi kouluttautunut Hämäläinen on tehnyt pitkän uran ehkäisevän huumetyön ja nuorisotyön parissa.
Anne Hämäläinen kutsuu yritystään työn mummolaksi. Mielikuvat mummolasta luovat hänen mielestään turvaa, rauhaa ja lempeyttä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Vanhempainvapaan aikana hän kouluttautui työnohjaajaksi, ja tarjoaa nyt yksityisenä elinkeinoharjoittajana yrityksensä Metsolannen kautta työnohjausta ja koulutuksia.
Hämäläisen missio on auttaa ihmisiä tekemään työstään sekä henkisesti, taloudellisesti että ajankäytöllisesti kannattavaa. Hämäläisellä on asiakkaina paljon sosiaalialan yrittäjiä.
– Pyrin tietoisesti pois siitä narratiivista, että yrittäjä on koko ajan töissä, eikä tienaa tarpeeksi. Haluaisin, että yrittäjyyttä pidetään yhtenä tapana tehdä töitä.
Hämäläinen rajaa tiukasti myös oman työaikansa.
– Teen pääsääntöisesti töitä klo 9–16.30 ja viikonlopuista olen todella mustasukkainen. Kesällä pidän kuusi viikkoa kesälomaa.
Vaikka lainsäädännön vaatimuksia ei omaa asiantuntijuuttaan myyvällä paljon ole, on verotus- ja vakuutusasioihin silti perehdyttävä, ja harkittava esimerkiksi, miten hoitaa oma työterveyshuolto.
Yrittäjän on huolehdittava itse sosiaaliturvansa tasosta YEL-vakuutuksen avulla. Eläkkeen ja päivärahojen määrä riippuu minkä tasoista vakuutusta itselleen maksaa. Yrittäjän on itse vakuutettava itsensä työtapaturmien ja sairauksien varalta. Yrittäjäkassaan kuuluva voi saada ansiosidonnaista työttömyysturvaa, mutta se edellyttää yrittäjätoiminnan lopettamista.
Jokaisen yrittäjäksi ryhtyvän on mietittävä tarkkaan oman toimeentulon turvaaminen yrityksen aloitusvaiheessa.
Anne Hämäläinen sai oman yritystoimintansa aloittamiseen starttirahaa, joka on peruspäivärahan suuruinen avustus 6–12 kuukaudelle. Sen myöntäminen edellyttää liiketoimintasuunnitelmaa ja realistista kannattavuuslaskentaa.
– Olen vasta yrittäjätaipaleeni alussa mutta näyttää siltä, että tällä on todella mahdollista elää.
Omalla ammattitaidolla pärjää
Omaa, hyvin tarkkaan rajattua asiantuntijuutta myyvät myös Paula Järnbäck ja Susanna Salmi. He ovat molemmat koulutukseltaan sosiaalityöntekijöitä, joilla on pitkä työkokemus oppilashuoltotyöstä.
Kaksikon perustama Omakiertotie Oy tarjoaa palveluita koulupudokkaille.
Heidän tavallinen työaamunsa alkaa aikaisin, kun he herättelevät nuoria puhelimitse ennen tapaamista. Useimmat nuoret eivät pysty lähtemään itsenäisesti kouluun. Silloin Järnbäck ja Salmi hyppäävät autoon, ja vievät nuoren itse.
– Aamut ovat kiireistä aikaa, kun kiidämme paikasta toiseen. Yleensä kyllä jo viesti, että olen kohta siellä sinun luonasi, saa nuoren liikkeelle, Järnback nauraa.
Salmi ja Järnbäck tapaavat koulusta poissaolevia nuoria päivittäin. Iso osa työskentelyä on psykososiaalisen tuen antaminen ja luottamuksen rakentaminen nuoreen. Osan työajasta vie verkostopalaverit yhteistyökumppaneiden kanssa, sekä asiakastyöhön liittyvä kirjaaminen.
Paula Järnbäck ja Susanna Salmi kertovat olevansa aidosti ylpeitä, että ovat saaneet rakennettua yhteisestä yrityksestä juuri sellaisen kuin halusivat. He myös nauttivat siitä, että saavat yrittäjinä tehdä työnsä juuri niin hyvin kuin haluavat. Kuva: Annika Rauhala
Palvelun heiltä ostaa kaupungit ja kunnat, joissain harvoissa tapauksissa nuorten vanhemmat.
Yrittäjiksi kaksikko ajautui pitkän harkinnan jälkeen.
– Ystävystyimme kun työskentelimme Vantaalla kuraattoreina. Meitä turhautti se, kuinka vähän pystyimme näiden nuorten eteen tekemään. Yhtenä iltana Paula totesi, että ei se muu auta kuin perustaa palvelu itse, Salmi kertoo viiden vuoden takaisista tunnelmista.
Palvelun tuottamiseen ei tarvinnut lupaa, pelkkä ilmoitus aviin riitti. Isoja investointeja ei tehty, koska tarvetta toimitiloille ei ole. Tietokone, puhelin ja kulkuvälineet riittivät. Isoin työ oli markkinointi.
– Syötiin popcornia ja pinaattilettuja, ja lähetettiin satoja, satoja sähköposteja eri paikkoihin, Järnbäck nauraa.
Sinnikäs markkinointi tuotti tulosta, ja asiakkaita on riittänyt.
Alkuajan toimeentulo hoitui Salmen opintovapaan ja Järnbäckin omien säästöjen turvin. Kilpailutuksiin osallistuminen on silti edelleen konstikasta.
– Koko ajan on oltava skarppina ja seurattava Hilma-palvelua mihin avoimet kilpailutukset ilmoitetaan, Järnback kertoo.
Hankaluuksia on tuottanut myös hinnoittelu.
– Meidän palveluumme ei sovi tuntihinnoittelu. Me emme voi kulkea kello kaulassa, ja sanoa nuorelle, että nyt meidän aikamme loppuu. Siksi meillä on käytössä viikkohinta, Salmi kertoo.
Epävarmuutta on pakko sietää
Kaikkea ei yrittäjän tarvitse tehdä itse. Ulkoistaa kannattaa erityisesti kirjanpito, taloushallinto ja muut erityisosaamista vaativat tehtävät. Apua saa ja kannattaa hakea, muistuttaa Anne Hämäläinen.
– Olen juuri hakenut paikallisesta yrittäjäjärjestöstä itselleni yrityskummin mentoriksi. Minulla on myös kaksi omaa työnohjaajaa.
Kaikkea ei yrittäjän tarvitse tehdä yksin.
Vaikeinta yrittäjyydessä on kaikkien mielestä epävarmuuden sietäminen.
– Minulle yrittäjän identiteetin syntyminen oli prosessi, jota kipuilin pitkään. Mietin jatkuvasti, onko syksyksi enää töitä, ja miten kaikki menee, Susanna Salmi kertoo.
Samaa mieltä on Villa Dorothean Emmi Takala.
– Sitä on vain pakko oppia sietämään.
Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat
Sosiaalialan yrittäjät ovat muita yrittäjiä enemmän riippuvaisia julkisen sektorin ostopalveluista ja maksusitoumuksista, koska palvelun ostajat ovat enimmäkseen julkisia tahoja.
Yhteiskunnalliset muutokset kuten soteuudistus vaikuttavat nopeasti yrittäjien toimintaedellytyksiin.
Uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa mainitaan, että hyvinvointialueella on oltava ”riittävä oma palvelutuotanto”, mutta työnjaosta yksityisen ja julkisen puolen välillä ei määrätä tarkemmin. Sen päättää jokainen aluevaltuusto itse.
– Me emme vielä esimerkiksi tiedä siirtyvätkö nykyiset puitesopimukset hyvinvointialueille, Asta Rossi kertoo.
Parasta yrittäjyydestä kaikkien mielestä on oma vapaus. Ja mahdollisuus tehdä laadukasta, omien arvojen mukaista työtä.
Kukaan ei myönnä katuneensa yrittäjäksi ryhtymistä.
– En vaihtaisi enää palkkatyöhön. Mutta silloin kun toinen meistä on lomalla, lapset oireilevat ja putket talossa vuotaa, niin silloin saattaa tulla mieleen, että pitäisikö tehdä jotain muuta, Emmi Takala nauraa.
Hyvinvointialueet aloittavat. Mikä muuttuu yrittäjien näkökulmasta?
Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta on valmistumassa erillislaki. Laki tulee voimaan 1.1.2024. Mikä tulee muuttumaan lupa- ja ilmoitusasioissa Etelä-Suomen aluehallintoviraston sote-palvelujen tuottajien palvelujen päällikkö Mikko Floréen? – Vastikään lausuntokierroksella olleen lain myötä luvat ja ilmoitukset poistuisivat, ja rekisteröityminen yhteiseen rekisteriin riittäisi. Samalla kun luvat poistuvat, omavalvonta tehostuu.
Miten uusi laki muuttaa yksityisten palvelutuottajien rekisteröintiä, Etelä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja Maija Gartman? – Jatkossa rekisteröinti perustunee entistä enemmän luottamukseen. Pääosin riittäisi, että palveluntuottaja ilmoittaa vaadittavien asiakirjojen olevan olemassa, joskin viranomainen voisi jatkossakin tarvittaessa pyytää palveluntuottajaa toimittamaan tarkempia tietoja tai asiakirjoja toimintaedellytysten varmistamiseksi. Minkälaisessa mittakaavassa ennakkotarkastuksia tullaan jatkossa tekemään, on vielä jossain määrin epäselvää.
Yksityisten sijaishuollon toimijoiden verkoston VaLaSu ry:n puheenjohtaja Sanna Lundgren: Miten uusi laki tulee vaikuttamaan? – Pidän omavalvonnan laajentamista hyvänä asiana. Se vapauttaa resursseja valvonnasta ohjaustyöhön. Toivon, että omavalvonnasta ei tehdä liian raskasta.
Hyvinvointialueilla palvelut ostaa kuntien sijaan hyvinvointialueet. Miten tämä vaikuttaa pienten palveluntuottajien toimintaan Terveys- ja sosiaalialan yrittäjät TESO ry:n puheenjohtaja Pekka Riihimäki? – Kun siirrytään isompiin kokonaisuuksiin kasvavat sopimukset helposti niin suuriksi, että pienten yrittäjien on vaikea lähteä kilpailutuksiin mukaan. Se voi pahimmassa tapauksessa syödä pienten yritysten elinkelpoisuutta.
Mitä mieltä on Sanna Lundgren? – Aluevaltuustot tekevät nyt päätöksiä palveluntuotannosta kovalla kiireellä. On riskinä, että he tekevät päätöksiä, jotka osoittautuvat kalliiksi. Kustannusrakenteet eivät ole läpinäkyviä. Kaikkialla ei ole olemassa tutkimusta siitä mikä on julkisen ja yksityisen palvelutuotannon hinta. Esimerkiksi Kuusikkokuntien uusimmasta raportista kävi ilmi, että Helsinkiä lukuun ottamatta, yksityinen sijaishuolto oli kunnallisia palveluja halvempaa.
Sinustako yrittäjä?
Perustietoa yritystoiminnan käynnistämisestä löytyy suomi.fi/yrityksille ‑sivustolta. Henkilökohtaista neuvontaa ja sparrausta saa Uusyrityskeskuksista sekä TE-toimistoista. Ely-keskukset tarjoavat rahoitusta, konsultointia ja koulutuspalveluita.
Myös yrittäjä voi kuulua Talentiaan
Yrittäjäksi ryhtynyt talentialainen voi jatkaa jäsenyyttään yrittäjäjäsenyytenä. Työttömyyskassajäsenyys Erko-kassasta kannattaa vaihtaa yrittäjien työttömyyskassaan kolmen kuukauden sisällä yrittäjäksi ryhtymisestä.
Talentian yrittäjäjäsenet kuuluvat korkeakoulutettujen yrittäjäjärjestö AKY:hyn. Se edistää korkeakoulutettujen yrittäjien toimintaedellytyksiä ja järjestää tapahtumia ja koulutuksia.
