Sosionomista sosiaalityöntekijäksi
Ylempi AMK ei ole ainoa sosionomien jatkokoulutusväylä. Heille on tarjolla kolme polkua pätevöityä sosiaalityöntekijäksi. Suorin … Lue lisää
Yksityisten varhaiskasvatusta tarjoavien yksiköiden omavalvonta on ollut lakisääteistä vuodesta 2011 lähtien. Yksityisille sosiaalipalveluyksiköille annettu määräys 1/2014 kertoo omavalvontasuunnitelman laatimisesta.
– Omavalvontasuunnitelma on turvallisuus– ja laatutyön perusta, toteaa Valviran ylijohtaja Markus Henriksson. Omavalvonta koskee yhtä lailla työntekijää, tuottajaa ja palvelun järjestäjää.
Jokaisella työntekijällä on eettinen ja lakisääteinen vastuu tarkkailla turvallisuutta ja laatua työyhteisössään ja kertoa esimiehelle, jos jokin huoli herää.
Palvelun tuottajalla on velvollisuus tehdä omavalvontasuunnitelma ja toteuttaa sitä. Suunnitelma on myös oltava esillä, jotta vanhemmat ovat siitä tietoisia.
Kunnalla palvelun järjestäjänä on velvollisuus valvoa, että palvelun tuottajien kanssa tehtyjä sopimuksia noudatetaan. Kunnalla on myös velvollisuus käsitellä palvelua koskevat reklamaatiot.
Henriksson muistuttaa, että omavalvonta on jatkuvaa toimintaa. Omavalvontasuunnitelman toteutumista tulee seurata ja päivittää säännöllisesti.
Valvira suosittelee, että omavalvontasuunnitelmat tehtäisiin myös julkisille varhaiskasvatuspalveluille, mutta lakisääteistä velvoitetta tähän ei ole.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä velvoite tehdä omavalvontasuunnitelma ulottuu julkisiin palveluihin yhtä lailla kuin yksityisiin. Kun varhaiskasvatus siirtyi hallinnollisesti opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen, jäi tämä laajennus tekemättä.
– Yhdenvertaisuuden nojalla tämä olisi ollut tarpeen varhaiskasvatuspalveluissakin. Otimme asian esille varhaiskasvatuslakia uudistettaessa, mutta se ei edennyt, pahoittelee lakimies Riitta Husso Valvirasta.
Asia on opetus- ja kulttuuriministeriön ja opetushallituksen toimivallassa, eikä siellä ole suunnitteilla lainmuutosprosessia tältä osin, toteaa erityisasiantuntija Mervi Eskelinen OKM:stä.
Omavalvontasuunnitelma on mainio työkalu, kun sijaisia ja uusia työntekijöitä perehdytetään talon tavoille.
– Edellyttäen, että omavalvontasuunnitelma on laadittu realistisena kuvauksena tavoista, joilla päiväkodissa toimitaan, miten lasten ja työntekijöiden turvallisuus luodaan, mitä laatu on ja miten poikkeamat käsitellään, Riitta Husso muistuttaa.
Suunnitelma tulee laatia yhdessä esimiehen ja työntekijöiden kanssa.
– Omavalvontasuunnitelma ei ole laatupäällikön työn tulos. Tavoitteena on paitsi tuottaa laadukkaat ja kaikille turvalliset palvelut, myös kehittää keskustelukulttuuria ja osallisuutta.
On hyvä käsitellä yhdessä sitä, miten esimies voi kannustaa tuomaan riskit esille ja tekemään muutoksia ja kehittämisehdotuksia.
– Tärkeää on myös luoda ilmapiiri, jossa vanhemmat ja työntekijät – myös määräaikaiset – uskaltavat tuoda epäkohtia esille.
Vanhemmille omavalvontasuunnitelma on palvelulupaus. Suunnitelmia voidaan käyttää vertailuun, kun vanhemmat valitsevat varhaiskasvatuspaikkaa lapsilleen.
Omavalvontasuunnitelmassa kerrotaan yksikön arvoista, pedagogisista linjoista ja ideologiasta, varhaiskasvatuksen sisällöstä ja henkilöstöstä, jonka voimin palvelu annetaan.
Turvallisuuskulttuuri on sitä, että etukäteen yhdessä pohditaan, mitä asiakasturvallisuus omassa yksikössä tarkoittaa. Riskit tulee kartoittaa ja sopia, miten tiedot riskitilanteista dokumentoidaan ja käsitellään, ja miten korjaustoimenpiteet tehdään.
On tärkeää varmistaa, että jokainen toimii yhdessä sovitulla tavalla.
– Kyse ei ole yksittäisten työntekijöiden tekemistä virheistä tai vaaratilanteista. Turvallisuus on organisaation ominaisuus, joka luodaan päivittäisessä työssä, Husso korostaa.
On tärkeää luoda ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat tuoda epäkohtia esille.
Turvallisuustyön pohjana on jokaisen kyky ja tahto ymmärtää riskejä, toimia turvallisesti ja korjata vaaroja.
Turvallisuuteen liittyviä asioita, joista omavalvontasuunnitelmassa kannattaa olla maininnat, ovat esimerkiksi lapsen luovuttaminen yksiköstä, onnettomuustilanteet, äkillinen sairastuminen, lapsen katoaminen, retket, häiriötilanteet, hygienia ja asiakastietojen käsittely.
Turvallisuuskulttuuriin kuuluu myös sopia, miten työnantaja vastaa työntekijöiden turvallisuudesta.
Varhaiskasvatuksen fyysinen ja psyykkinen oppimisympäristö kuuluu myös käsitellä omavalvontasuunnitelmassa. Riitta Husso painottaa psyykkisen ympäristön merkitystä ja erityisesti sitä, miten kiusaaminen tunnistetaan ja miten siihen puututaan.
– On syytä yhdessä puhua siitä, miten työntekijöitä kannustetaan lasta kunnioittavaan toimintatapaan. Epäasiallisen kohtelun havaitseminen on tärkeää, oli sitten kyse lasten välisestä, lapsen ja työntekijän välisestä tai työntekijöiden välisestä vuorovaikutuksesta.
– Hyvä vuorovaikutus vanhempien kanssa ehkäisee myös muistutuksia ja kanteluita.
Varhaiskasvatuspalveluista tulee varsin vähän kanteluita viranomaisten käsiteltäväksi.
Aluehallintovirastoissa tehtiin kantelujen ja valvonnan seurauksena vuosina 2017–2018 yhteensä 180 valvontapäätöstä. Ne koskivat toimintapaikkojen turvallisuutta, tiloja ja olosuhteita sekä yleisesti varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyviä asioita.
Valvontapäätöksiä tehtiin myös tyytymättömyydestä lapsen ja perheen saamaan kohteluun, henkilökunnan epäasiallisesta käytöksestä, ruokailun järjestämisestä sekä puutteellisesta tiedonkulusta perheen ja toimintayksikön välillä.
Varhaiskasvatuksen valvontaa tehtiin tai ohjausta annettiin erityisesti henkilöstön määrästä suhteessa lasten lukumäärään, ryhmäkoosta ja henkilöstön kelpoisuusvaatimusten noudattamisesta.
Varhaiskasvatuksen valvontaohjelmassa vuosille 2020–2022 korostuu ennakoiva ohjaus ja neuvonta. Ohjelmassa hahmotellaan myös uusi valvonnan työnjako ja painopisteet. Aluehallintovirastot keskittyvät kuntien varhaiskasvatuksen ohjaukseen ja neuvontaan, Valvira yksityisten päiväkotien omavalvontaan. Kuluvana vuonna valvonnan kohteena on henkilöstömitoitus.
Kristiina Koskiluoma