Työnantaja saattaa edellyttää oman auton käyttöä työssä. Muista silloin oikeutesi kilometrikorvauksiin, hae verovähennyksiä ja tarkista vakuutukset.
Pitkät välimatkat, haja-asutusalueet, liikuntarajoitteinen asiakas: sosiaalialan ammattilaisella on monta syytä tarvita autoa käyttöönsä työssään. Talentia kuitenkin suosittelee, ettei työntekijä allekirjoittaisi työsopimusta, jossa edellytetään oman auton käyttöä.
– Oman auton käyttövelvoite siirtää tarpeettomasti työnantajan vastuita ja riskejä työntekijälle, sanoo Talentian työsuhdeasioiden päällikkö Konstantin Laakkonen.
Käytännössä oman auton käyttämisestä voi joissain tilanteissa olla kuitenkin vaikea kieltäytyä. Riskinä on, että toinen henkilö saa paikan, jos rekrytointivaiheessa ilmoittaa, ettei suostu käyttämään omaa autoa. Sote-sopimuksen alaisista työntekijöistä osalla oma auto on välttämätön töiden hoitamiseksi.
– Oman auton käytöstä työhön liittyvään matkustamiseen sovitaan työsopimuksella. Ilman erillistä mainintaa siihen ei voida velvoittaa, Laakkonen kertoo.
Työnantaja maksaa omalla autolla ajetuista työmatkoista kilometrikorvausta, jonka suuruus perustuu työehtosopimukseen ja verottajan ohjeisiin. Sote-sopimuksessa peruskorvaus on tällä hetkellä 46 senttiä kilometriltä. 5000 kilometrin täytyttyä korvaus on 40 senttiä seuraavilta kilometreiltä. Korvaus sisältää välittömät auton käytöstä johtuvat kulut, mutta ei esimerkiksi pysäköintiä.
– Jos työntekijältä edellytetään autoa työhön liittyvään matkustamiseen, tulisi työnantajan kyetä tarjoamaan myös pysäköintimahdollisuus tai kattaa pysäköinnistä ja matkustamisesta aiheutuvat ylimääräiset kulut, Laakkonen huomauttaa. Lisäksi on suositeltavaa tutustua etukäteen työnantajan matkustusohjeisiin, jos oman auton käyttöä esitetään.
Työmatkojen kustannukset korvataan työehtosopimuksissa yleensä niin kutsuttujen edullisimpien kokonaiskustannusten mukaisesti. Käytännössä työnantaja toteaa tarvittaessa etukäteen, mikä on kussakin tapauksessa tarkoituksenmukaisin ja työnantajalle edullisin matkustustapa.
Muussa tapauksessa matkalaskun hyväksyjä ratkaisee asian jälkikäteen. Matkustamiseen mahdollisesti annettu oman auton käyttölupa helpottaa tätä harkintaa etukäteiskannanottona.
Ylimääräisiä kuluja ovat kustannukset, jotka aiheutuisivat myös ilman työhön liittyvää matkustamisen tarvetta.
– Käytännössä voi olla vaikea arvioida, kattaako kilometrikorvaus kaikki matkustamisen kulut. Tähän vaikuttavat esimerkiksi auton pääomakustannukset, huoltotarve ja kulutus, Laakkonen sanoo.
Työnantajalta voi kysyä tarkentavia ohjeita kokonaiskustannusten laskemiseen.
Asiakkaan kuljetuksesta sovittava erikseen
Pääsäännön mukaan työntekijä vastaa kilometrikorvausta saadessaan itse oman auton huolloista ja ylläpidosta.
Myös vahingoista tulee vastata itse suoraan tai välillisesti, koska liikenteessä aiheutuneet esinevahingot katetaan ensisijaisesti liikennevahingon aiheuttajan liikennevakuutuksesta. Henkilövahingot sen sijaan korvataan ensisijaisesti työtapaturmavakuutuksesta.
Oman auton käyttämisestä työssä voi olla vaikea kieltäytyä.
Asiakkaan kuljettamisessa on kyse työtehtävästä, eikä vain auton käytöstä matkustusvälineenä. Tällöin kuljetukseen liittyy myös lisääntynyt esine- ja henkilövahinkoriski.
– Asiakkaan kuljettamisesta tulisi aina erikseen sopia työnantajan kanssa, eikä siihen voida yleensä velvoittaa. On myös pidettävä mielessä lähtökohta, että työnantaja vastaa työvälineistä, Laakkonen sanoo.
Pääsäännöt ovat voimassa, jos muuta ei olla sovittu. Työntekijä voi yrittää sopia työnantajan kanssa vahinkoriskin jakamisesta erityisesti tilanteessa, jossa vahinkoriski lisääntyy työn takia esimerkiksi huonojen ajo-olosuhteiden yhteydessä.
Työnantajalla on työturvallisuuslain mukainen huolehtimisvelvoite. Joissakin tapauksissa se voisi jopa olla peruste olla lähtemättä työmatkalle huonolla kelillä, jos vahinkoriskiä ei voida pienentää.
– Kovin helposti tätä ei kuitenkaan voi käyttää perusteena työtehtävästä kieltäytymiselle, Laakkonen muistuttaa.
Yksityisyys askarruttaa
Sosiaalialan ammattisella työmatkoja voi kertyä kodin ja vakituisen työpaikan lisäksi matkustaessa muuhun kuin vakituiselle työpisteelle.
Työnantaja voi maksaa päivärahaa vain tilapäisiin työkohteisiin. Lisäksi verovähennysten kannalta on merkitystä sillä, onko kyseessä vakituinen vai tilapäinen työntekopaikka.
Verovähennysoikeuksia ja oikeutta kilometrikorvaukseen voidaan vastaavasti rajoittaa, jos työntekijä käy yhdessä kohteessa säännönmukaisesti, jolloin se voidaan katsoa toissijaiseksi työpaikaksi. Siksi verotuskohtelu on varsin tulkinnanvaraista ja harkinta tehdään tapauskohtaisesti. Neuvoa verovähennyksistä voi kysyä esimerkiksi suoraan Verohallinnosta, Konstantin Laakkonen sanoo.
Vahinkoriskin jakamisesta voi yrittää sopia työnantajan kanssa.
Verovähennysten lisäksi yksityisyys voi askarruttaa työntekijää, joka käyttää omaa autoa työssään, mutta haluaa pitää yhteystietonsa esimerkiksi asiakkailta salassa työtä tehdessään.
– Traficomin rekisterit ovat lähtökohtaisesti julkisia. Omien tietojen luovuttamista voi kuitenkin rajoittaa. Tiedonluovuttamisen rajoittaminen on mahdollista tietojen käyttötarkoituksen mukaan, eli henkilö voi valita, mihin käyttötarkoitukseen hän haluaa tietojaan luovutettavan, Laakkonen kertoo.
