Jälkihuollossa tapahtuu. Käytäntöihin tavoitellaan kansallista yhtenäisyyttä ja uusia malleja kehitetään tulevia hyvinvointialueita varten.
Professori Juho Saaren johtama työryhmä selvitti vuonna 2019 sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta lastensuojelun jälkihuollon uudistamistarpeita.
Raportissaan työryhmä peräänkuulutti kansallisen ohjelman käynnistämistä ja lainsäädäntöuudistusta, jossa jälkihuolto muutettaisiin hallinnonalat ylittäväksi aikuistumisen tueksi.
Tässä aikuistumisen tuessa irrallisten palveluiden sijaan luotaisiin uutta, koordinoitua yhteistyötä ainakin koulutuksen, työelämään siirtymisen, asumisen ja taloudellisen toimeentulon tuen sektoreilla.
Sanna Marinin hallitusohjelmaan lastensuojelun jälkihuollon kehittäminen kirjattiin, mutta suuria uudistamistoimia ei tällä hallituskaudella ole vielä toimeenpantu. Uusia harppauksia on kuitenkin lähivuosiksi luvassa, kun lastensuojelulain kokonaisuudistus käynnistyy.
Lisäksi Euroopan sosiaalirahoitusta (ESR+) on tulossa jakoon kohdennetusti aikuistuvien nuorten tuen ja palveluiden kehittämiseksi.
Erillisrahoituksilla toimeen on jo tartuttu, keskeisimpänä ESR-rahoitteinen valtakunnallinen Yhdessä aikuisuuteen – Elämässä Eteenpäin eli YEE-hanke. Siinä ovat mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Diakonissalaitos, Pesäpuu ry sekä Sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA. Rahoitus hankkeella on vuosiksi 2021–2023.
YEE-hankkeen ohella Lastensuojelun Keskusliitto on vasta julkaissut jälkihuollosta ensimmäisen politiikkasuosituksensa. Samalla liitto julkaisi myös nuorten kokemusasiantuntijoiden omat suositukset jälkihuollon kehittämiseksi.
Tähän mennessä YEE:ssä on luotu kattava tilannekuva jälkihuollosta muun muassa laajoilla kyselyillä alan johdolle, ammattilaisille ja asiakasnuorille.
Kuntakohtaiset erot suuria
YEE:n Ikkuna aikuistumiseen ‑selvityksestä käy ilmi, että lastensuojelun jälkihuollon palvelut eivät ole kansallisesti tasalaatuisia.
Selvityksessä tarkastellaan jälkihuollon lisäksi myös Suomeen alaikäisinä ilman huoltajaa saapuneiden nuorten aikuisten tilannetta. Lähellä nuoria toimivat työntekijät ja nuoret itse kokevat, että resursseja on liian vähän.
– Joillakin paikkakunnilla työvoimaa on niin huonosti tarjolla, että jälkihuollon nuoret jäävät vaille tarvitsemaansa yhteydenpitoa, tukea ja palveluita puhumattakaan riittävästä rinnalla kulkevasta sosiaaliohjauksesta, THL:n projektipäällikkö Tanja Hirschovits-Gerz kertoo.
Jopa lakiin kirjattujen itsenäistymisvarojen jakamisen käytännöt ovat hämmästyttävän kirjavia. YEE:n selvityksen perusteella 69 prosenttia lastensuojelun jälkihuollon johdosta toivoo tähän nykyistä selkeämpiä kansallisia ohjeita.
– Toisille nuorille rahaa alkaa kertyä heti sijoituksen alusta, mutta toisilla ei ole tilillään mitään silloin, kun he muuttavat yksin asumaan, Lastensuojelun Keskusliiton jälkihuoltohankkeen kokemusasiantuntija Ninja Kähkipuro kertoo.
Todellista tietoa nuorten tilanteista ja tarpeista ole ole ollut.
Nuoret eivät aina saa edes tietoa siitä, mitä oikeuksia ja mahdollisuuksia heillä jälkihuollossa on. Väärät epäilyt kyttäämisestä ja valvonnasta saavat jotkut nuoret kieltäytymään jälkihuollosta.
YEE-hankkeessa on julkaistu vastikään nuorille suunnattu jälkihuollon oikeuksista ja mahdollisuuksista tiedottava esite.
– Itse olin aikoinani jälkihuollon suhteen hyvin epäileväinen, Kähkipuro kertoo.
– Olin juuri pääsemässä laitoselämästä pois, enkä halunnut holhousta elämääni. Kun käsitin, että voin itse päättää kuinka usein näen työntekijää, ajattelin, että voihan tuota kokeilla.
Kokeilu kannatti. Kähkipuro kertoo olleensa aika haastava nuori, mutta nyt 22-vuotiaana hän on työelämässä ja suunnittelee uusia opintoja.
– Jälkihuolto auttoi minua tällä polulla. Työntekijäni kanssa kemiamme pelaavat hyvin ja olen saanut häneltä todella paljon apua ihan arkisiinkin asioihin kuten asunnon etsimiseen.
– Itsenäistyessä tulee eteen niin paljon hoidettavia, että omin päin kaiken hoitaminen on hankalaa.
Herkkä itsenäistymisen vaihe
Sijaishuollon asiakkaan täyttäessä 18 vuotta moni asia muuttuu hänen elämässään nopeasti.
– Monella nuorella pitkäaikaiset ja turvalliset aikuissuhteet katkeavat äkisti sijaishuollon vaihtuessa jälkihuoltoon. Samoin moni tärkeä hoitosuhde katkeaa nuoren siirtyessä esimerkiksi lasten- ja nuorten psykiatriapalveluista aikuispuolelle, Lastensuojelun Keskusliiton lastensuojelun ja osallisuuden asiantuntija Johannes Jahnukainen kertoo.
Sijaishuollon nuori joutuu täysi-ikäistyttyään myös muuttamaan melko nopeasti omilleen vaikkei kokisi olevansa siihen valmis.
YEE-hankkeen selvityksen mukaan 2,5 prosenttia jälkihuollon nuorista on asunnottomia.
– Kunnilla on ollut vaikeuksia tarjota nuorille asuntoja. Vaikka asunnon saa, ei asuminen välttämättä suju nuoren omien haasteiden takia. Tuettua asumista ei ole tarjolla riittävästi, Jahnukainen toteaa.
Ninja Kähkipuro tapaa jälkihuollon työntekijäänsä joskus harvemmin kuin kerran kuukaudessa, mutta tarpeen tullen viikoittain. Luottamuksen syntymiseksi on tärkeää, että työntekijä pysyisi mahdollisimman pitkään samana.
– Olen kiitollinen siitä, että oma työntekijäni tuntee minut jo hyvin, eikä kaikkea tarvitse selitellä aina uudestaan ja alusta pitäen, Kähkipuro sanoo.
Jatkuvuus onkin yksi keskeisimmistä asioista, joita nuoret jälkihuollolta kaipaavat.
– Jos työntekijä vaihtuu sijaishuollosta jälkihuoltoon siirryttäessä uuden työntekijän tulisi jo sijaishuollon puolella riittävän ajoissa alkaa tutustua nuoreen ja ryhtyä rakentamaan uutta asiakassuhdetta, Johannes Jahnukainen katsoo.
Harmonisointia ja uusia toimintamalleja
Ensimmäinen askel lastensuojelun jälkihuollon uudistamisessa on tasa-arvoistaa ja yhdenmukaistaa alan käytäntöjä kansallisesti.
Käytäntöjen hajanaisuus johtuu paljolti siitä, ettei todellista tietoa nuorten tilanteista ja tarpeista ole ollut, Hirschovits-Gerz arvioi.
– Ilman kunnollista tilannekuvatietoa resurssien ohjaaminen ja monialaisen yhteistyön kehittäminen on ollut johdolle haasteellista Hirschovits-Gerz sanoo.
– Kun ei tiedetä, kuinka monella jälkihuollon nuorella on päihdeongelma, rikosoireilua, oppimisvaikeuksia, mielenterveysongelmia tai muuta, ei myöskään yhteistyösuhteita, rakenteita tai toiminnallisia sopimuksia muiden toimijoiden kanssa ole saatu luotua systemaattisesti.
Jälkihuollon palvelut eivät ole kansallisesti tasalaatuisia.
YEE-hankkeessa on tarkoitus kehittää uusia toimintamalleja ja juurruttaa niitä tuleville hyvinvointialueille. Esimerkiksi SONet BOTNIAn osaamiskeskuksen alueella uudistetaan ja kehitetään ammattilaisten ja nuorten yhteisvoimin asiakassuunnitelmatyötä sekä Kelan ja lastensuojelun jälkihuollon yhteistyökäytäntöjä.
– Tämä on erittäin tärkeä kehittämisen kohde, sillä asiakassuunnitelma on se paperi, joka määrittää, mitä nuori jälkihuollosta saa, kehittämispäällikkö Helena Inkinen Pesäpuu ry:stä sanoo.
– Parhaimmillaan suunnitelma toimii palvelulupauksena, Tanja Hirschovits-Gerz jatkaa.
Monella jälkihuollon nuorella taloudellinen tuki tulee Kela-hakemusten kautta. Siksi pilotissa otettiin myös Kelan etuuskäsittelijä mukaan yhteispalaveriin.
– Näin nuoren taloudellisen tuen asiat voidaan saada kuntoon samalla kertaa muun tarvittavan tuen suunnittelun kanssa, Helena Inkinen sanoo.
Intensiivisen ja rinnalla kulkevan valmennuksen mallia työstetään puolestaan YEE:n Diakonissalaitoksen osatoteutuksena. Siinä nuori saa oman työntekijän, joka jalkautuu nuoren kotiin ja auttaa asioinnissa sekä mielekkään tekemisen tai opiskelupaikan löytämisessä. Tapaamisia voi olla useita kertoja viikossa.
Vip-asiakkuuksia jälkihuollon nuorille?
Ensi vuoden alusta lastensuojelun ja jälkihuollon järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille. Joka puolella mietitään kovasti, miten harmonisoidaan kuntien erilaiset käytännöt yhteen.
Tavoite on saada monialainen yhteistyö toimimaan myös lastensuojelun jälkihuollossa entistä paremmin.
– Parhaassa tapauksessa uusilla hyvinvointialueilla onnistuu yksilöllinen monialainen tuki ja palvelut keskustelevat keskenään, Helena Inkinen sanoo.
– Uhkana on, että jälkihuoltoa tarjotaan tulevaisuudessa vain joissakin superkeskuksissa, ja niistä kaukana asuvat nuoret mökkiytyvät omiin oloihinsa, eikä heitä etsi sieltä kukaan, Inkinen miettii.
Hirschovits-Gerzin mielestä jälkihuollon nuorille pitäisi järjestää oikopolkuja tai vip-asiakkuuksia päihde- ja mielenterveyspalveluihin, sillä heidän tiedetään olevan riskiryhmässä.
– Tällä hetkellä jälkihuollon nuoret jäävät näiden palveluiden ulkopuolelle jopa kärjistyneemmin kuin vastaavan ikäiset muut nuoret, joiden vanhemmat esimerkiksi aktiivisesti vaativat palveluihin pääsyä.
– Tämä kertoo palvelujärjestelmän ontumisesta ja siitä, etteivät niin sanotut positiivisen diskriminaation käytännöt toimi, Hirschovits-Gerz sanoo.
Siirtyykö jälkihuollosta resursseja pois?
Lastensuojelulain uuden mitoituksen mukaan yhdellä sosiaalityöntekijällä saa vuoden alusta voimaan tulleen lakimuutoksen myötä olla vastuullaan vain 35 lasta ja vuoden 2024 alusta 30 lasta.
Koska samaa vaatimusta ei ole yli 18-vuotiaiden puolella, houkutus voi olla vetää työntekijöitä jälkihuollosta pois ja siirtää resurssit lain edellyttämään toimintaan eli alaikäisten palveluihin, Hirschovits-Gerz pohtii.
– Nyt on tärkeää tuoda hyvinvointialueiden päättäjille selkeästi esiin se, mitä voitamme, jos jälkihuoltoon satsataan. Tiedämme, että riittävä tuki ja aikuistumisen tuki tuovat pitkällä aikavälillä säästöjä ja ehkäisee inhimillistä kärsimystä.
– Vaikka lastensuojelun jälkihuollon vaikuttavuudesta on vielä vähän tutkittua tietoa, antavat esimerkiksi Vamos-toiminnasta tehdyt selvitykset jo arvokasta ja sovellettavaa tietoa myös lastensuojelun jälkihuollon kehittämiseksi.
Kaikki lähtee siitä, millainen ilmapiiri jälkihuollon suhteen hyvinvointialueille syntyy, Helena Inkinen summaa.
– Nähdäänkö nämä nuoret satsauksen arvoisina ja arvokkaina yksilöinä ihan omana itsenään ja tulevaisuuden tekijöinä, kunhan heidät saadaan jaloilleen?
Lisätietoja: thl.fi/yee
Tapio Ollikainen
