Nuorten ääni esiin lastensuojelussa

Millainen on hyvä sossu? Muun muassa sitä lastensuojelun asiakkaat ja ammattilaiset miettivät yhteiskehittäjäryhmässä Espoossa.

Aurinko paahtaa, mutta ison puun alta löytyy varjopaikka Silkkiniityn puistosta Espoon Tapiolassa.

Vilteille istahtaa kolme Espoon lastensuojelun työntekijää, Maija Haapala, Mirjam Larinkoski ja Hanna Ikonen sekä kaksi lastensuojelun kokemusasiantuntijaa, Sanni, 22 ja Emma, 17. Emma on edelleen lastensuojelun asiakas.

Nuoret ja työntekijät ovat osa nuorten yhteiskehittäjäryhmää. Emman ja Sannin lisäksi siihen kuuluu kaksi muuta yli 16-vuotiasta lastensuojelun entistä ja nykyistä asiakasta ja neljäs lastensuojelun työntekijä. Kaikki eivät päässeet nyt paikalle.

Eväät maistuvat, ja kuulumiset vaihdetaan. Sitten juttu kiertää nuorten kokemuksiin lastensuojelusta.

Ryhmä on kokoontunut vuoden ajan kahden viikon välein, laittanut ruokaa ja pohtinut, miten lastensuojelua voisi petrata. Nuoret ovat käyneet läpi muun muassa, miltä tuntuu olla laitosnuori ja miettineet, millainen on hyvä kohtaaminen ja mitä nuoret odottavat lastensuojelun työntekijältään.

Ryhmä syntyi Osallisuuden aika ‑yhdistyksen aloitteesta. Se edistää lastensuojelun asiakkaiden osallisuutta. Yhdistys on luonut mallin yhteiskehittäjäryhmistä, joihin kuuluu lastensuojelun asiakkaita ja ammattilaisia. Tavoitteena on yhdessä tehdä parempaa lastensuojelua.

Aiemmin vastaavia ryhmiä on toiminut muun muassa Helsingissä, Vantaalla ja Tampereella.

– Lastensuojelun asiakkaat ovat parhaita lastensuojelun asiantuntijoita. He tietävät, miltä se tuntuu ja millaisia rakenteita ja käytäntöjä siellä on. Näissä ryhmissä prosessia valaistaan eri näkökulmasta kuin yleensä eli nuorten silmin, sanoo Reetta Pauni. Hän on Osallisuuden ajan toiminnanjohtaja.

– Lastensuojelun kokeneiden ääni kuuluu lastensuojelussa vasta osin. Nuorten kuulemisesta on nyt tulossa entistä tärkeämpi osa lastensuojelun kehittämistä.

Vertaisohjaaja Yonatan Gebrenegus Osallisuuden ajasta on vetänyt Espoon ryhmää yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Hän on itsekin ollut sijoitettuna. Hän sanoo, että ryhmässä tärkeintä on antaa nuorille mielikuva, että tällaista voidaan tehdä. Se normalisoi nuorten ja ammattilaisten yhteistyötä, hän sanoo.

– Nuori haluaa olla osa prosessia. Hän ei halua olla ulkopuolinen omassa elämässään.

Kaikki osapuolet lastensuojelussa haluavat hyvää, Gebrenegus sanoo. Hänestä on tärkeä löytää yhteinen ymmärrys siitä, mikä lapsen hyvä on.

– Yhteistyöllä saadaan kartoitettua prosessin epäkohtia ja löytää keinoja korjata ne.

Lastensuojelu on ollut minulle yhtä aikaa pelastus ja rangaistus.
Yhteiskunnan käsitys lastensuojelusta on usein negatiivinen. Se luo lapselle paineen olla kertomatta kenellekään ulkopuoliselle, että hän on lastensuojelun asiakas.
Itse olin sijoitettuna nuorisokotiin avohuollon päätöksellä teini-ikäisenä. Sain paljon kuulla kysymyksiä ja epäilyksiä, että olen rappioitunut päihteiden käyttäjä, vaikka se ei ollut totta. Haluaisin luoda avoimempaa käsitystä lastensuojelusta, sillä syitä päätyä lastensuojelun asiakkaaksi on monia. Esimerkiksi minä päädyin lastensuojelun asiakkaaksi siksi, että vanhempani oli kyvyttömiä huolehtimaan minusta, kun mielenterveyteni oli hajalla. Lastensuojelu on pelastanut henkeni, sillä ilman sosiaalityöntekijäni nopeita päätöksiä ja henkistä apua en olisi enää edes elossa. Siksi haluaisin levittää enemmän myös hyvää sanomaa lastensuojelusta, vaikka lastensuojelu ei itsessään olekaan pelkkiä ruusuja.
Nimetön nuori

Nuoret kuvaavat lastensuojelun kipukohtia

Espoon ryhmässä nuoret ovat kuvanneet lastensuojelun kipukohtia, Maija Haapala kertoo.

Nuoret kertovat stigmasta, jonka lastensuojelu asiakkuus tuo. Se leimaa nuorta ja voi vaikuttaa jopa kasvatusalan ammattilaisen käytökseen, kuten Emmalle kävi. Hän kertoi uudessa koulussa avoimesti, että hänelle oli vaikeuksia, mutta ne on nyt selätetty.

– Opettaja haukkui minut kahden kesken lyttyyn ja sanoi, että hän ei halua opettaa minua. Hän piti minua narkkarina.

Sekä Emmalla että Sannilla on hyvää sanottavaa omista sosiaalityöntekijöistään. Sen sijaan sijaiskodeissa tai ‑laitoksissa asiat eivät menneet aina hyvin. Sanni kertoo, että sijaisperheen isä jopa löi häntä. Sijaisperhe oli uskonnollinen ja Sanni koki, että perhe ei hyväksynyt sitä, että hänen äitinsä eli parisuhteessa naisen kanssa.

– Olin aina alempiarvoinen kuin muut. En voinut kertoa omalle työntekijälle, sillä sijaisperheen äiti oli aina paikalla tapaamisissa.

Sanni toivookin, että laitosten valvontaa parannetaan ja nuoria uskotaan paremmin.

– Äitiäni ei aina päästetty kylään. Kerran minut laitettiin kotiin, vaikka äitini ei olisi jaksanut ottaa minua lomalle sairauksiensa takia. Hän myös joutui lainaamaan silloin rahaa ruokaan.

Myös Emma kertoo valvonnan puutteista.

– Olin suljetussa laitoksessa puolitoista vuotta. Sinä aikana siellä ei tehty yhtään tarkastusta. Kuulin vasta tässä ryhmässä, että tarkastuksia tehdään.

Emma korostaa myös, että nuorelle pitää kertoa, mitä oikeuksia hänellä on. Jos jotakin tehdään, se pitää perustella, hän sanoo.

– Meillä huoneet saatettiin ratsata, mutta ei kerrottu, miksi. Puhuttiin ypr:stä (yhteydenpitorajoitus) ja lvr:stä (liikkumavapaudenrajoitus) ja minä olin että anteeksi, mitä ne on. Nuorelle pitää kertoa, mitä hänelle on määrätty ja miksi ja mihin voi valittaa.

Emma pitää tärkeänä, että omaan sosiaalityöntekijään tulee hyvä suhde.

– Sossu voisi vaikka kysyä, onko jokin jäänyt painamaan sinua. Silloin nuori voisi kertoa, mitä on tapahtunut.

Hyvä sossu on semmonen, joka ylipäänsä pitää yhteyttä nuoreen. Usein ne on vaan nimiä papereissa. Jos päättää nuoren asioista, on outoa, jos ei pidä yhteyttä. Jos pitää yhteyttä, voi jopa oppia tuntemaan nuoren.
Asiakirjat ei kerro koko totuutta. Uuden sossun ois hyvä ensin soittaa nuorelle, et lukeeko vai eikö lue nuoresta ensin asiakirjoja. Täytyy osata aidosti kuulla. Kuulemista, kohtaamista ja osallisuutta ei voi kukaan ulkopuolelta määritellä. Kysy nuorelta.
Hyvä tyyppi sossuna ei tarkoita sitä, et on aina samaa mieltä. Hyvä sossu onnistuu luomaan hyvän kontaktin. Oot ollu aidosti mukana ja sulla on ollut aito mahdollisuus vaikuttaa ja olla osallisena päätöksenteossa.
Perustele aina päätökset nuorelle. Vaikkei tilanteessa välttämättä pysty ymmärtämään, voi myöhemmin muistaa, että se sossu auttoi.
Mun paras sossu oli se, joka laittoi mut laitokseen.
Nimetön nuori

Nuorilla on halu vaikuttaa ja olla osa prosessia

Nuoret ja ammattilaiset ovat vuoden aikana saaneet aikaan paljon. He ovat tiivistäneet nuorten kokemuksista huoneentaulun sosiaalityöntekijöille. He ovat tavanneet laitoshoidon sosiaalityöntekijöitä. Syksyllä nuoria osallistuu lastensuojelun kehittämispäiville.

Yksi nuori oli jo mukana työpajassa, jossa käsiteltiin kiireisiä sijoituksia. Paikalla oli päällikkötason virkamiehiäkin.

– He kuuntelivat suu auki, kun nuori kertoi, miten sijoitus meni hänen mielestään. Yleensä sosiaalityöntekijät käyvät näitä keskusteluja keskenään, Maija Haapala kertoo.

Syksyllä yhteiskehittäjäryhmä aikoo pitää blogia tai tehdä podcasteja. Nuoret tahtoisivat myös mennä kaupunginvaltuustoon puhumaan päättäjille. Suunnitteilla on myös suomi-lastensuojelu-sanakirja ja lastensuojelun ohjelehtinen, jonka voi antaa nuorille ja heidän läheisilleen.

– Tärkeintä on, että voimme yhdessä aidosti kehittää lastensuojelun rakenteita, jotta asiat toimivat paremmin.

Jaana Laitinen