Nollatoleranssi sosiaalialan työväkivallalle

Kenenkään työnkuvaan ei kuulu saada nyrkistä silmään – ei edes sosiaalialalla. Väkivaltaa ei pidä sietää, eikä väkivallan jälkeen tarvitse jäädä yksin.

Mustelmia, ruhjeita, verisiä naarmuja ja kipuja. Teini-ikäinen tyttö pahoinpiteli ohjaajia koulukodissa Itä-Suomessa keväällä 2019. Tyttö potki, raapi, löi nyrkillä päähän ja uhkasi tappaa. Yksi ohjaaja menetti tukun hiuksia.

Sosiaalialalla väkivalta on usein juuri lyömistä, raapimista, sylkemistä ja potkimista, kuten oli koulukodissa. Yleensä se liittyy kiinnipitotilanteisiin. Eniten väkivaltaa on turva-alalla, mutta myös sosiaalialalla sitä on keskimääräistä enemmän.

Joka kuudetta Talentian jäsentä on purtu, nipistetty tai potkittu työssä vuoden aikana. Yhtä kymmenestä oli lyöty, heitetty esineellä tai uhattu teräaseella tai muulla esineellä. Luvut käyvät ilmi Talentian teettämästä tutkimuksesta vuodelta 2016. Liiton jäseniltä kysyttiin kokemuksia työväkivallasta.

Joka kuudes sosiaalialan korkeakoulutettu kokee työssään väkivaltaa tai sen uhkaa.

Väkivaltaa kohtaavat useimmin lastensuojelulaitosten ja kehitysvammalaitosten työtekijät. Silti myös missä tahansa muussa alan tehtävässä voi sattua äkillisiä ja ennakoimattomia väkivaltatilanteita. Ne voivat olla myös vakavia, fyysistä terveyttä ja jopa henkeä uhkaavia.

Tampereella 2018 kaksi kotikäynnillä ollutta sosiaalityöntekijää sai vammoja, kun asunnossa ollut mies hyökkäsi heitä kohti. Toinen työntekijä joutui sairaalaan. Lahdessa 2007 nuori sosiaalityöntekijä sai luunmurtumia päähän, kun mies löi häntä yllättäen golfmailalla päähän kadulla. Nainen valmisteli perheen lasten huostaanottoa.

Kotkassa 2017 kaksi nuorta miestä tunkeutui sosiaalityöntekijän asuntoon ja kuristi hänet tajuttomaksi. Työntekijä oli ollut tekemässä päätöstä toisen pojan huostaanotosta.

Vakavat väkivallanteot ovat ääritapauksia

– Vakavista työväkivaltatilanteista pitää ottaa oppia, sanoo työsuojelutarkastaja Johanna Pulkkinen Lounais-Suomen aluehallintovirastosta. Silti nimenomaan lievemmän väkivallan eli potkimisten, lyömisten ja raapimisten vähentämiseksi on paljon tehtävissä. Sosiaalialalla kuitenkin on asenneongelma, Pulkkinen sanoo.

Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa siitä, miten väkivaltatapauksia hallitaan sosiaali- ja terveysalalla Suomessa.

– Alalla ajatellaan usein, että väkivalta ja sen uhka kuuluvat tähän työhön. Niin voivat ajatella sekä työntekijät että työantajat. Asenteiden pitää muuttua. Väkivalta ei kuulu työhön, eikä sitä saa vähätellä.

– Työhön voi kuulua uhkia, ja niitä voi hallita, mutta väkivaltaa ei tarvitse eikä saa sietää lainkaan.
Talentian työelämäasioiden päällikön Marjo Varsan viesti on sama. Kenenkään työnkuvaan ei kuulu joutua uhatuksi tai väkivallan kohteeksi.

– Väkivaltaan pitää olla nollatoleranssi.

– Se pitää kertoa myös asiakkaille. Sosiaalitoimiston odotustilojen seinälle tarvitaan huoneentaulu, jossa kerrotaan, että täällä ei hyväksytä minkäänlaista uhkailua tai väkivaltaa ja ilmoitamme kaikki tapaukset poliisille.

Työtä pitää voida tehdä Suomessa turvallisesti

Työturvallisuuslain mukaan työnantajan pitää järjestää työ niin, että väkivalta estetään ennalta mahdollisuuksien mukaan. Jos kaikkia uhkia ei voida estää, työpaikalla pitää olla menettelytapaohjeet väkivallan varalta.

Työväkivallan jälkeen ei saa jäädä yksin.

Ohjeessa pitää kartoittaa uhkat, joita työhön sisältyy ja keinot, joilla uhkia vähennetään. Sen pitää sisältää myös työntekijälle ohjeet, miten väkivaltatilanteessa pitää toimia ja mistä hän saa silloin apua. Lisäksi menettelytapaohjeen pitää kattaa jälkihoito.

– Ei riitä, että esimerkiksi kaupungilla on yleinen ohjeistus, Johanna Pulkkinen sanoo.

Jokaisella yksiköllä pitää olla oma, juuri sille laadittu ohje. Se pitää tehdä yhdessä työntekijöiden kanssa. Henkilökuntaa pitää myös kouluttaa uhkien ja tilanteiden varalta.

Joillakin työpaikoilla asiat on hoidettu hyvin ja työntekijät ohjeistettu ja koulutettu. Monilla työpaikoilla lakia noudatetaan löperösti, koska siellä ei aidosti tiedetä, mihin laki velvoittaa, Pulkkinen sanoo.

– Väkivaltaan reagoidaan huonosti, eikä uhkatilanteiden seurantaa järjestetä. Se on haaste etenkin sosiaalialalla. Laki esimerkiksi vaatii, että tapaukset käsitellään jälkikäteen, mutta niin ei tapahdu. Usein työntekijä jää tilanteessa yksin.

Työnantaja voi joskus jättää ilmoittamatta vakavista tapauksista työsuojeluviranomaisille. Syynä on pelko, ettei kaikkia lain pykäliä ole noudatettu ja tämä tulee ilmi.

Työntekijöiden ohjeistuksessa on puutteita, se kävi ilmi myös Talentian teettämässä kyselyssä. Kaikki vastanneet eivät tienneet, onko omalla työpaikalla toimintamalleja tai he eivät tunteneet niiden sisältöä. Jotkut pitivät toimia työväkivallan estämiseksi omalla työpaikalla riittämättöminä.

Työpaikalla kannattaa ottaa puheeksi, minkälaiset toimintamallit meillä on. Jos ohjeistus on hyvä ja menettelyjä on käyty läpi työntekijöiden kanssa, väkivalta ja sen uhka ahdistavat työntekijöitä vähemmän. Jos asiat ovat retuperällä, väkivallan mahdollisuus aiheuttaa ahdistusta, Marjo Varsa sanoo.

– Jo pelkkä uhka voi sairastuttaa ja aiheuttaa esimerkiksi masennusta, Varsa sanoo.

Napakka suhtautuminen työväkivaltaan on myös työantajan etu, hän huomauttaa.
– Niin vähennetään poissaoloja ja henkilökunnan vaihtuvuutta sekä turvataan palvelun laatu ja työntekijöiden osaaminen.

Tee uhkailmoitus

Aina kun työssä kohtaa väkivaltaa tai uhkailua, siitä pitää tehdä uhkatilanneilmoitus työpaikalla, Johanna Pulkkinen neuvoo.
Sitä ei pidä jättää tekemättä, sillä ilmoitus kertoo työnantajalle, millaista ja miten paljon väkivaltaa työntekijä tässä työssä kohtaa. Ilmoitus velvoittaa työnantajaa käsittelemään tapaus ja aloittamaan jälkihoito.

Samalla koko työyhteisö saa tiedon, mitä tapahtui ja miten tapaus eteni.
– Kyse on koko työyhteisön turvallisuudesta. Tapaukset pitää käydä läpi yhdessä. Silloin voidaan miettiä, mikä laukaisi väkivallan, miten asiakkaan kanssa toimitaan tulevaisuudessa ja mennäänkö hänen luokseen seuraavan kerran yksin, kaksin vai poliisin kanssa, sanoo Pulkkinen.

Kaikki eivät tienneet, onko omalla työpaikalla toimintamalleja työväkivaltatilanteiden varalle.

– Jos tieto ei leviä, seuraavalla viikolla joku muu voi saa nyrkistä.

Väkivallan kohtaamisesta pitää keskustella avoimesti työyhteisössä, sanoo myös Marjo Varsa.
– Mitä suurempi uhka, sitä enemmän tarvitaan keskustelua toimintatavoista. Tärkeintä on, että työnantajan viesti on yksiselitteinen – ketään ei jätetä yksin, Varsa toteaa.

Jokainen työntekijä määrittelee itse, oliko tilanne uhkaava vai ei, Pulkkinen jatkaa.
– Uhkaava on se, minkä ihminen kokee uhkaavaksi. Se on subjektiivinen arvio. Jos kahvipöydässä mietitään, olisiko pitänyt tehdä ilmoitus, se olisi pitänyt tehdä. Tämä on hyvä perussääntö.

Uhkatilanneilmoituksen pitää aina johtaa toimiin, hän muistuttaa. Niitä ei saa haudata mappiin, kuten monesti käy. Tilanteet pitää käsitellä ammatillisesti keskustelemalla työyhteisön kesken.

Tapaukset pitää käsitellä syyllistämättä työntekijää, eikä kysymyksiä pidä kokea syyllistämiseksi. Keskustelun pitää olla pohdiskelevaa ja ratkaisuja etsivää. Yhdessä voidaan todeta, että tämä asiakas hermostui, kun näin toimittiin.

Pitkäjännitteinen, moniammatillinen ote työyhteisössä vähentää väkivaltaa loppupelissä, Pulkkinen sanoo. Vain vartijoita ja valvontakameroita lisäämällä asiaa ei voida hoitaa.

Työn välttely voi vahvistaa stressireaktiota. 

– Väkivalta on usein vuorovaikutustilanne, johon kummankin osapuolen toiminta vaikuttaa.

Työntekijän koulutuksella ja ennakoivalla osaamisella on siinä tärkeä osa. Tietoa hyviksi havaituista tavoista pitää jakaa työyhteisön sisällä. Sitä pitää antaa etenkin nuorille ja pätkätyöntekijöille, jotka kohtaavat väkivaltaa eniten.

Kuulostele oloa ja hae apua

Väkivalta työssä on aina poikkeuksellinen tilanne ja on normaalia reagoida siihen, sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitokselta.

Ihmiset reagoivat väkivaltaan eri lailla, hän sanoo. Jotkut lamaantuvat heti. Tavallisempaa on, että ihminen säilyttää kyvyn toimia. Aivot suojaavat silloin ihmistä tapahtuneelta ja tekevät mahdolliseksi esimerkiksi puolustautua tai paeta.

– Se ei tarkoita, että ihminen ei tunne mitään. Reaktio tulee jälkikäteen, sanoo Hannonen.
Voi olla, että vasta parin päivän kuluttua tulee outoja tuntemuksia ja tunteita, Hannonen kuvaa. Niitä ei aina edes huomaa yhdistää tapahtuneeseen.

– Omaa oloa kannattaa kuulostella. Pitää olla lempeä itselle ja ymmärtää, että on normaalia reagoida tapahtuneeseen. Kannattaa huolehtia perusasioista eli levätä, syödä ja ulkoilla.

Alkoholilla oloa ei pidä lääkitä.
Stressireaktio kestää viikkoja. Jos se jatkuu pidempään kuin neljä viikkoa, puhutaan traumaperäisestä stressi¬häiriöstä. Se vaatii jo hoitoa.

Hannonen suosittelee käyntiä työterveyshuollossa pian väkivaltakokemuksen jälkeen. Työterveyshuolto voi ohjata jatkohoitoon, jos sitä tarvitaan.

– Jos apua on tarjolla, sitä kannattaa ottaa vastaan. Ei pidä ajatella, että odotan, että tämä menee ohi.

Hannonen suosittelee, että töihin palataan mahdollisimman nopeasti tapahtuman jälkeen. Pitkä sairausloma pahentaa tai pitkittää tilannetta.

– Työn välttely voi vahvistaa stressireaktiota. 

Heti tapahtuneen jälkeen
– Puhu tapahtuneesta esimiehen tai kollegojen kanssa. Asian purku helpottaa tilanteesta toipumista.
– Tee uhkatilanneilmoitus työpaikalla. Esimiehen pitää ryhtyä toimiin sen jälkeen. Niihin kuuluu esimerkiksi jälkihoito.
– Käy lääkärissä, jotta lääkäri toteaa vammat ja arvioi niiden yhteyden väkivaltatilanteeseen.Rikosilmoitus
– Voit aina tehdä pahoinpitelystä rikosilmoituksen.
– Jos et halua tai pysty siihen, esimies voi tehdä sen puolestasi. Työnantaja voi tehdä sen myös työntekijän suojelemiseksi.
– Jos esimies ei auta rikosilmoituksen tekemisessä, pyydä apua työsuojelusta. Voit myös pyytää tueksi ystävän tai perheen¬jäsenen.
– Lieväkin pahoinpitely on yleisen syyttäjän alainen rikos, jos se kohdistuu työtään tekevään ihmiseen. Myös aluehallintovirasto tai syyttäjä voi tehdä asiasta poliisille tutkintapyynnön.
– Poliisi tutkii asian ja syyttäjä päättää, nostaako hän syytteen.
– Sinun asianomistajana eli uhrina pitää itse esittää rangaistusvaatimus ja korvausvaatimus tekijälle.Oikeusapu
– Työpaikkasi asiakasväkivaltaohjeistuksessa tulisi olla tieto oikeusavun saamisesta ja oikeudenkäyntikulujen kustannuksista siten, että työnantaja kustantaa ne.
– Jos kuitenkin joudut ottamaan oikeudenkäyntiä varten oman asianajajan, on Talentia ottanut jäsentensä turvaksi ammattihenkilön oikeusturvavakuutuksen ammatissa aiheutuvien vahinkojen varalta vahinkovakuutusyhtiö Ifistä.
– Selvitä ensin Talentiasta ja liiton vakuutusyhtiöstä, mitä kuluja oikeusturvavakuutus kattaa. Rikosasioissa liiton vakuutus kattaa kuluja vasta oikeudenkäynnin alkamisesta lähtien, ei esitutkinnan ajalta.
– Lisätietoja saat Talentiasta, puh. 09 3158 6000 ja Ifin oikeusturvaosastolta, puh. 010 514 1180 sekä osoitteesta if.fi/talentia.

Jälkikäteen
– Jos vammat ovat vakavia, työnantajan pitää ilmoittaa tapahtuneesta työsuojeluviranomaisille. Myös poliisi voi tehdä tämän ilmoituksen.
– Työsuojeluviranomainen tutkii, onko työnantaja täyttänyt työturvallisuuslain velvoitteet. Voit myös itse tehdä asiasta tutkimuspyynnön työsuojeluviranomaiselle.
– Työntekijällä on oikeus sairauspäivärahaan. Työnantaja maksaa hoitokulut. Käy työterveyshuollossa varhaisessa vaiheessa ja sido se tilanteen hoitoon mukaan.
– Selvitä myös, onko työnantajalla vakuutus työtapaturmien varalle ja mitä se korvaa.
– Työturvallisuuslaki koskee vain työpaikalla tai työtehtävässä tapahtunutta väkivaltaa. Se ei ulotu vapaa-ajalla sattuviin väkivallantekoihin, vaikka ne aiheutuisivat työstä.
– Tarvittaessa salaa yksityiset puhelinnumerot, ota turvakielto, joka estää osoitetietojen luovuttamisen väestötietojärjestelmästä. Muista myös auton rekisterinumeron salaus.

Jaana Laitinen

Lähteet
Lakimies Tiina Kinnunen ja työelämäasioiden päällikkö Marjo Varsa, ammattijärjestö Talentia.

Juttua korjattu 18.11.2019, muutettu muotoon: Kotkassa 2017 kaksi nuorta miestä tunkeutui sosiaalityöntekijän asuntoon ja kuristi hänet tajuttomaksi.