Keski- ja länsiafrikkalaisissa nykykulttuureissa noituus ei ole enää niinkään salatiedettä kuin raskaita epäilyjä ja syytöksiä ihmisten välillä. Tutkijat kantavat huolta ilmiön sosiaalisista seurauksista myös monissa Euroopan maissa.
Eurooppalaisen sote-ammattilaisen kannattaa kuunnella avoimesti ja tuomitsematta, kun keski- tai länsiafrikkalaisessa kulttuurissa kasvanut asiakas viittaa keskustelussa noituuteen. Muussa tapauksessa työntekijä saattaa ohittaa asiakkaan huolien ytimen. Tätä mieltä on ranskalainen noituusilmiöön erikoistunut etnologi Déborah Kessler-Bilthauer Lorrainen yliopistosta. Kessler-Bilthauer luennoi aiheesta ranskalaisille sosiaalityön ammattilaisille.
On mahdollista, etteivät kaikki työntekijät muista tavanneensa noituuteen uskovaa asiakasta. Maahanmuuttajat puhuvat aiheesta lähinnä omiensa parissa.
– Ranskassa noituus on tabu, eikä varsinkaan viranomaisille aiheesta uskouduta, Kessler-Bilthauer sanoo.
Viranomainen taas ei voi olettaa asioita ihmisen etnisen taustan perusteella.
– Ei ole eurooppalaisen viranomaisen tehtävä ottaa noituutta puheeksi. Kannattaa kuitenkin pysähtyä kuuntelemaan, mikäli asiakas teemaan viittaa, kehottaa geneveläisen monikulttuurikeskus Maison Kulturan pääsihteeri Didier Nsasa. Kongolaistaustainen Nsasa kohtaa noituuteen liittyviä uskomuksia Maison Kulturassa nuorten ja perheiden sosiaalityössä.
Työskentely on tuloksellisempaa, mikäli ammattilainen ymmärtää asiakkaan tapaa jäsentää vaikeuksiaan. Italialainen kulttuuriantropologian dosentti Edoardo Quaretta käsittelisi noituutta peilinä.
– On vaivan arvoista pohtia, millaisia huolia noituuspuhe heijastelee.
Torinon ja Milanon yliopistoissa opettava Quaretta on perehtynyt noituusilmiöön väitöstyössään.
Noituutta on ollut aina ja kaikkialla
Keski- ja Länsi-Afrikassa noituus kuuluu käytännössä jokaisen ihmisen maailmankuvaan.
– Gabonissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa noituuden olemassaolo on itsestäänselvyys. Täällä jokainen sisäistää siihen liittyviä käsityksiä sosiaalistumisen myötä, gabonilainen Omar Bongo ‑yliopiston sosiologian professori Joseph Tonda kertoo. Edes korkea koulutus ei merkittävästi laimenna uskomuksia. Tonda on tutkinut noituutta vuosikymmenien ajan.
Noituutta ei pidä yhdistää ainoastaan Keski- ja Länsi-Afrikkaan. Noituutta on ollut aina ja kaikkialla.
Pahimmillaan noituusepäilyt ja -syytökset johtavat väkivaltaan.
Viime vuosikymmeninä tutkijoiden huomiota on kuitenkin kiinnittänyt Keski- ja Länsi-Afrikan ranskankielisellä alueella uudentyyppinen noituusilmiö. Kaupungistuvissa yhteiskunnissa noituus ei ole enää vain asiaan vihkiytyneiden salatiedettä rituaaleineen ja taikakaluineen. Uudessa ilmiössä on kyse pikemminkin laajalle levinneestä vihapuheen kulttuurista. Vaikeissa olosuhteissa ihmiset epäilevät ongelmiensa juontuvan läheisen, tyypillisesti sukulaisen, negatiivisesta vaikutuksesta eli noituudesta. Noidiksi syytettyjä suljetaan yhteisöjen ulkopuolelle.
Ilmiö heijastelee muutoksia alueen yhteiskuntien sosiaalisissa rakenteissa. Suku- ja kyläyhteisöt ovat murentuneet kaupungistumisen myötä. Sukujen piirissä resurssien jakamiseen ei ole enää selkeitä sääntöjä, joihin ilman muuta sitouduttaisiin. Kaupunkien ankarissa oloissa eriarvoisuuden syitä etsitään nyt perheenjäsenten noituudesta.
Esimerkiksi yllättävästi rikastunutta saatetaan pitää noitana. ”Noita” olisi riistänyt ”voimansa” lähipiiriltään.
– ”Noita” käy öisin ”syömässä” läheistensä ”lihaa”, Joseph Tonda kirjoittaa viitaten Keski- ja Länsi-Afrikassa laajalti tunnettuun kuvastoon.
Myös tuore leski voidaan tulkita noidaksi, joka olisi aiheuttanut miehensä kuoleman. Näin vainajan verisukulaiset pääsevät kiinni omaisuuteen.
Viime vuosina niin afrikkalaiset kuin eurooppalaisetkin tutkijat ovat peränneet puuttumista noituusilmiön sosiaalisiin haittoihin.
– Pahimmillaan noituusepäilyt ja ‑syytökset johtavat henkiseen, sosiaaliseen ja ruumiilliseen väkivaltaan, Tonda perustelee.
Edoardo Quaretta viittaa väitöstyönsä aiheeseen, kaakkoiskongolaisen Lubumbashin suurkaupungin lapsinoitailmiöön. Vaikeuksien keskellä neuvottomat vanhemmat epäilevät poikkeavasti käyttäytyviä lapsia noidiksi.
– Lapsia hylätään kadulle. He menettävät ihmisarvonsa, heihin aletaan viitata pikemminkin eläiminä kuin ihmisinä, Quaretta kuvaa.
Kristilliset herätysliikkeet käyttävät noituuskulttuuria vahvistaakseen asemaansa
Uudentyyppinen noituusepäilyjen ja ‑syytösten kulttuuri liittyy myös nahkansa luoneiden kristillisten herätysliikkeiden, etenkin helluntailaisuuden, suosion räjähdysmäiseen kasvuun Keski- ja Länsi-Afrikassa. Paikallisia uskomuksia on integroitu osaksi kirkkojen sanomaa. Herätysliikkeet käyvät kaikkialla Keski- ja Länsi-Afrikassa näyttävää noituudenvastaista taistelua.
Helsingin yliopiston antropologian yliopistonlehtori Tuulikki Pietilä näkee herätysliikkeiden vastanneen ihmisten tarpeeseen käsitellä pahuutta.
– Eurooppalaisten siirtomaaisäntien tuomat kristinuskon muodot eivät tähän pystyneet, hän sanoo.
Niin Pietilä kuin esimerkiksi Nsasakin suhtautuvat kuitenkin kriittisesti herätysliikkeiden käytäntöihin. Nsasan mielestä niiden toiminta muistuttaa Keski- ja Länsi-Afrikassa enemmän ”manipulaatiota” ja ”bisnestä” kuin uskonnonharjoitusta. Pastoreilla ei ole hänen mukaansa useinkaan teologista koulutusta. Sen sijaan kirkko tarjoaa retorisesti lahjakkaille saarnaajille nopean reitin valtaan ja vaurauteen.
– Helluntaiseurakuntien pastorit havaitsevat ihmisissä noituutta ja tarjoutuvat samalla manaamaan pahoja henkiä pois, Kessler-Bilthauer kuvaa.
Kirkossa perheenjäsenen negatiivisella vaikutuksella selitetään esimerkiksi sairaus, johon ei ole tarjolla lääketieteellistä hoitoa.
– Ajatus läheisen noituudesta selittää epäonnea ja keventää hetkellisesti sairastuneen psyykkistä kuormaa, Quaretta erittelee.
Yleensä alueen kulttuureissa maagisia voimia on ajateltu tarvittavan myös menestykseen. Tondan mukaan esimerkiksi korkean tason poliitikot turvautuvat noitavoimiin edelleen. Herätysliikkeiden piirissä ilmiö kuitenkin Quarettan mukaan yksinkertaistuu. Noituus on ihmisessä piilevää pahuutta, jota karkotetaan paitsi rukouksin myös näyttävin, taistelua imitoivin menoin.
Jumalanpalveluksia ja rukoushetkiä striimataan nettiin. Pahoista hengistä ja perhepiirin noituudesta keskustellaan vilkkaasti sosiaalisessa mediassa sekä tv- ja radiokanavilla. Siirtolaisten mukana uskomukset saapuvat myös Eurooppaan.
– Euroopassakaan noituus ei jää marginaaliseksi ilmiöksi, sillä merkittävä osa maahanmuuttajista etsiytyy uudessa kotimaassa [afrikkalaistaustaisiin] herätysliikkeisiin, Tonda kertoo.
Siirtolaisista jotkut kotoutuvat nopeasti uuteen elinympäristöönsä. Ympäristön tavat ja kulttuuri muokkaavat maailmankatsomusta. Monen kohdalla maagiset uskomukset kuitenkin säilyvät pitkään maahantulon jälkeen. Jos sopeutuminen takkuaa tai verkostot jäävät Euroopassa ohuiksi, afrikkalaisten sukulaisten, herätysliikkeiden pastorien tai luotettujen profeettojen auktoriteettiasema säilyy.
Helluntailiikkeen suosio on kasvanut viime vuosina Afrikassa. Kuva: Corinne Dufka / Lehtikuva
Uskomukset lisäävät jännitteitä ihmisten välillä
Lähtömaan sukulaisilla on odotuksia Eurooppaan päässyttä kohtaan. Viestiliikenne on vilkasta maanosien välillä. Vihjataan vaikkapa tätiin tai setään, joka yrittäisi tyytymättömyyttään langettaa siirtolaiselle kirouksen.
– Kun puhut hänen kanssaan puhelimessa, älä suostu yhteiseen rukoukseen. Jos saat häneltä postia, jätä se avaamatta. Kun tulet lomalla sukulaisia tapaamaan, älä syö hänen tarjoamaansa ateriaa, Nsasa jäljittelee varoittelua.
Jos maahanmuuttaja ei ponnistelustaan huolimatta saa oleskelulupaa, opiskelupaikkaa tai työtä eikä pysty tukemaan sukulaisiaan taloudellisesti, kirouksen mahdollisuus hiipii etsimättä mieleen.
– Kostaako pettynyt sukulainen, koska en ole lähettänyt rahaa? Kessler-Bilthauer kuvaa siirtolaisen ahdistusta.
Myös lapsettomuuden tai kroonisen sairauden voidaan epäillä johtuvan läheisen ihmisen kielteisestä vaikutuksesta.
– Länsimaisten lääkäreiden diagnooseja ja ohjeita kuunnellaan, mutta viime kädessä nojataan kirkon sanaan, Nsasa arvioi.
Onko miehesi noiduttu, kun ei löydä töitä?
Noituudella voidaan selittää niin ikään lasten vaikeuksia. Nsasa tuntee Ranskasta hyvin koulutetun pariskunnan, joka epäili luonaan asunutta murrosikäistä sukulaispoikaa noidaksi.
– Kirkossa pastori vahvisti kapinoivan nuoren riivatuksi. Kun manaus ei tuottanut tulosta, pariskunta päätti palauttaa nuoren Kinshasaan.
Kotoutumisen vaikeudet synnyttävät keskinäisten syytösten kehiä. Tilanteet liittyvät esimerkiksi sukupuoliroolien muutokseen.
– Monta kertaa olen seurannut, kuinka nainen työllistyy sote-sektorille, esimerkiksi lähihoitajaksi, kun taas koulutetumpi mies jää työttömäksi, Nsasa aloittaa.
Nainen valittelee tilannetta sukulaisille. Jotkut näistä närkästyvät. Miehenhän pitäisi elättää perheensä. Naisen tulot kuuluisivat lähtömaan omaisille.
– Onko miehesi noiduttu, kun ei löydä työtä? kysytään.
Nainen uskoutuu asiasta seurakunnassa.
– ”Tämä ei ole miehesi vaan paha henki”, pastori julistaa.
Kirkossa rukoillaan, mutta kotona jännite kasvaa puolisoiden välillä. Asetelmasta ei ole Nsasan mukaan pitkä matka fyysiseen väkivaltaan.
Asiakkaan verkostoista löytyy apua
Kun sote-alan ammattilainen kuuntelee asiakkaansa noituuteen liittyviä kokemuksia, hän voi ajan myötä oppia ymmärtämään asiakkaan ihmissuhteita ja sitä, millainen valta sukulaisilla tai seurakunnan edustajilla on asiakkaan talouteen, psyykkiseen vointiin, fyysisten sairauksien hoitoon tai lähisuhteiden turvallisuuteen.
Moniammatillinen yhteistyö auttaa tulkinnassa. Esimerkiksi Maison Kulturassa turvaudutaan säännöllisesti kulttuuritulkkeihin ja etnopsykiatrian osaajiin.
Kessler-Bilthauer kiinnittäisi huomiota myös asiakkaan omaan verkostoon. Läheisistä saattaa löytyä ihmisiä, joilla on kykyä ja halua auttaa.
Pietilän ja Nsasan mukaan tärkeää on rakentaa luottamusta viranomaisten ja asiakkaiden välille. Jos perheiden vanhempiin onnistutaan luomaan keskusteluyhteys, lapsiakin voidaan tukea.
– Mikäli emme mitätöi vanhempien noituuteen liittyviä ajatuksia, on mahdollista esittää heille myös vaihtoehtoisia tulkintamalleja, Nsasa kertoo kokemuksistaan sveitsiläisen monikulttuurikeskuksen sosiaalityössä.
Aino Haavio
