Sosionomista sosiaalityöntekijäksi
Ylempi AMK ei ole ainoa sosionomien jatkokoulutusväylä. Heille on tarjolla kolme polkua pätevöityä sosiaalityöntekijäksi. Suorin … Lue lisää
Viralliset neuvottelut ovat startanneet jo tammikuun puolivälissä. Kierroksella neuvotellaan erityisesti palkasta. Tiedossa on, että neuvottelukierrosten palkankorotukset eivät yksinään korjaa palkkauksen epäsuhtaa. Tämän vuoksi useampivuotinen palkkaohjelma on välttämättömyys, jotta palkat saadaan vastaamaan vaativaa ja vastuullista työtä.
Neuvottelupöydissä soppaa hämmentävät uudet hyvinvointialueet ja niiden mukanaan tuoma palkkaharmonisointi, joka hilaa palkkoja ylöspäin. On erimielisyyttä siitä, miten tämä tulisi neuvotteluissa ottaa huomioon.
Kiky tuli ja onneksi myös meni, mutta työajan pidennys on työnantajien mielestä aina ajankohtainen idea. Meille se ei käy. Työaikaa ei saa pidentää. Ilmaisten matkojen aika on ohi: työn vuoksi tapahtuva matkustaminen on korvattava. Tämä on erityisen ajankohtaista siirryttäessä suurille hyvinvointialueille.
Neuvotteluja käydään ilmiselvästi sopimuspöytien lisäksi myös lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Mediassa viritellään vastakkainasettelua kysymällä, kuuluuko hoitajille muita suuremmat korotukset.
Palkansaajajärjestöjä on moitittu toistensa kyräilystä ja vahtimisesta, ettei yhdellä alalla annettaisi suurempia palkankorotuksia kuin toisella.
Kuka sitten pärjää neuvotteluissa parhaiten? Se joka huutaa kovimmin ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa? Neuvottelut mutkistuvat sitä kimuranteimmiksi, mitä enemmän palkansaajajärjestöpuoli hajaantuu.
Lopulta ammattiyhdistysliikkeessä on kuitenkin kyse yhteistyöstä ja yhtenäisyydestä.
Kenellekään ei liene epäselvää, että koko julkisen sektorin etulinja ansaitsee palkankorotuksensa. Niin sosiaalihuolto kuin varhaiskasvatuskin ovat kantaneet meitä läpi koronan ja tulevat vielä vuosikausia korjaamaan sen jälkiä.
Kevät tuo mukanaan monta käännettä. Ne vaativat jokaisen talentialaisen valppautta, valmiutta ja yhteen hiileen puhaltamista.
Jenni Karsio