Nepsy-valmentajalta apua ylivilkkaus‑, tarkkaavaisuus- ja aktiivisuushäiriöön

Lempääläiset Mikko ja hänen vanhempansa ovat saaneet paljon apua kotona käyvästä nepsy-valmentajasta.

Ulko-ovi avautuu heti soitettuamme kuvaajan kanssa ovikelloa. Kahdeksanvuotias Mikko on odottanut meitä malttamattomana jo tovin. Hän vie meidät peremmälle olohuoneeseen ja istuu sohvalle viereeni. Saman tien Mikko alkaa kertoa vuolaasti itsestään, kun kerran häntä tultiin haastattelemaan.

Mikolla on kolme veljeä. Yksi on häntä kaksi vuotta vanhempi ja kaksi nuorempaa eivät ole vielä koulussa. Mikko kertoo käyvänsä kerran viikossa kansalaisopiston palloilukerhossa, jossa äiti opettaa. Hän tykkää myös trampoliinista ja trikkauksesta. Sitä voi harrastaa naapuritontilla sijaitsevassa koulussa, jota Mikko veljiensä kanssa käy.

− Tykkään koulussa oikeastaan ihan kaikesta, eikä minulla ole mitään vaikeuksia lähteä sinne aamuisin, hän vakuuttaa.

Mikko kertoo pitävänsä erityisesti matematiikasta, jossa hän on hyvä, ja lisäksi käsitöistä, tarkemmin neulatöistä.

Joskus välitunnilla eräs oman luokan poika kiusaa tyttöjä siten, että nappaa pipon päästä tai tönii. Silloin Mikko kertoo menevänsä siihen kaverinsa kanssa estelemään, ja toinen heistä voi lähteä hakemaan apua välituntivalvojalta.

− Minä en mene mielelläni tappelemaan. Minulla on nyt semmoinen lääke, että ei ole tullut pitkään aikaan tappeluja. Ennen kuin sain sen, tuli aika usein täällä kotonakin riideltyä.

Jos hermot alkaa mennä, Mikko on opetellut poistumaan tilanteesta, ennen kuin mitään pääsee tapahtumaan. Kotona hän voi mennä omaan rentoutumispaikkaansa eli omaan sänkyynsä lukemaan vähäksi aikaa Aku Ankkaa ja hengittelemään rauhassa. Näin hänelle on nepsy-valmentaja Katriina neuvonut.

Lempäälä koulutti viisi nepsy-valmentajaa

Nepsy-valmentajat käyvät perheissä, joissa on ADHD- tai muita neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavia lapsia. Mikon äiti Liisa haki nepsy-tiimin asiakkaaksi heti, kun työ alkoi vuoden alussa.

− Saimme keväällä Mikolle alustavan diagnoosin, joka viittasi ylivilkkaus‑, tarkkaavaisuus- ja aktiivisuushäiriöön. Kun diagnoosi syksyllä varmistui, saimme lääkityksen.

Mikko tietää, mihin lääkitys on tarkoitettu, ja puheliaana poikana hän kertoo sen yleensä keskustelukumppanillekin heti.

Neljän pienen pojan äitinä Liisa pitää ”orjallisen” tiukasti arkirutiineista kiinni, ja pojille on tarkat ajat niin ruokailulle kuin ulkoilulle. Jos viikonloppuisin rutiinit löystyvät, näkyy se Liisan mukaan heti alkuviikosta levottomuutena.

Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä koko perheelle.

− Ja peliaikaa kännyköillä pitää rajoittaa tarkasti, sillä mitä vähemmän aikuinen on läsnä poikien kanssa, sitä levottomampaa on.

Mikko kertoo, että jos veljeksillä tulee viikolla mitään kähinää peliajoista, heiltä perutaan viikonlopun peliaika kokonaan. Mutta jos viikolla ei tule yhtään tappelua, eikä äidin ja isän tarvitse heitä komentaa, pojat voivat saada viikonloppuna pelata 15 minuutista puoleen tuntiin.

Apu voi turvata lapsen tulevaisuuden

Liisa tekee töitä usein iltaisin, joten hän on päivisin kotona, ja iltaisin poikien kanssa on isä. Liisa on luonut tukevan turvaverkon perheelle: hoitoapua saa aina niin sukulaisista, ystävistä kuin kotipalvelustakin. Liisa kertoo, että ilman turvaverkkoa ei pärjätä. Apua saa kun on aktiivinen ja pyytää. Hän kokee saavansa myös kunnalta helposti apua.

− On vanhemman velvollisuus hakea apua ja tyhmyyttä olla hakematta. Siten turvaamme lapsillemme hyvän tulevaisuuden.

Mikon kasvaessa Liisa koki tarvitsevansa apua saadakseen uusia keinoja pojan levottomuuden ja äkkipikaisuuden hillitsemiseksi, mutta myös omaan jaksamiseensa.

Nepsy-valmentaja Katriina Mikkonen on tavannut Mikkoa kahden kesken nyt viisi kertaa. Kukin tapaaminen kestää noin tunnin. Liisa kertoo, että Mikon käytöksestä huomaa heti, kun Katriina on käynyt.

− Hän saattaa jopa sanoa, että nyt minä poistun tästä tilanteesta, että ei tapahdu mitään. Tai hän ei ala riidellä pikkuveljen kanssa jostain lelusta, vaan selvittää asian rauhallisesti puhumalla.

Mikko on Liisan mukaan myös opetellut keskustelemaan mielessään ja sanomaan itselleen, että hän pystyy olemaan lyömättä, vaikka tietääkin olevansa vahvempi kuin tuo toinen.

Myös Liisa itse voi pyytää Katriinalta aina apua, jos jokin asia alkaa vaivata. Hän kokee saavansa Katriinalta vahvaa henkistä tukea jo pelkästään puhelinkeskusteluissa.

Katriina antaa hänelle palautetta siitäkin, jos hän on toiminut oikein. Lisäksi Katriina on suositellut hänelle kirjoja, joissa esitellään hyviä ideoita ja välineitä nepsy-lapsen kanssa toimimiseen.

− Katriina muistuttaa minulle myös siitä, että vanhemman täytyy välillä muistaa huilata, eikä vain aina olla kasvattamassa nepsy-lasta, Liisa sanoo.

Myös vanhemmille tukea

Katriina Mikkonen kertoo, että nepsy-asiakasperheessä tapaamiset perheen kanssa ovat keskimäärin kahden−kolmen viikon välein. Perusohjelma käsittää 5−10 tapaamista, ja sen jälkeen arvioidaan jatkotarve. Tapaamisia tarjotaan sekä lapsille että vanhemmille.

Tiukat arkirutiinit helpottavat nepsy-lasta.

Katriinan mukaan Mikko asetti itse nepsy-työskentelyn tavoitteeksi sen, että hän oppisi toimimaan hermostuessaan muulla tavoin kuin lyömällä. Vanhempien kanssa on mietitty arjen keinoja itsetuntemuksen ja itsesäätelyn parantamiseksi. Tavoitteena on, että kahdenkeskisissä tapaamisissa harjoiteltavat tunnetaidot ja itsehillinnän keinot siirtyisivät myös arkeen ainakin äidin tai isän muistuttaessa niistä.

− Mikko on harvinaisen keskusteleva lapsi, ja hänen on helppo sanottaa ja pohtia näitä asioita, Katriina lisää.

Vanhemmille korostetaan, että onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä ja niitä voi aluksi vähän järjestääkin erityisesti silloin, jos tunnelma on jämähtänyt kovin kielteiseksi. Lapsi on halukkaampi yrittämään uudestaan, jos hän on jo jossain onnistunut.

− Vanhempien kanssa pohditaan, mitkä asiat toimivat. Lisäksi keskustellaan heidän omasta jaksamisestaan ja myös siitä, mikä mahtaa olla heidän oma oppimisensa paikka juuri tämän lapsen kanssa.

Rentoutumisharjoituksia tehdään myös äidin ja isän kanssa.

− Kaiken kaikkiaan kuntouttavin asia on arki, missä lapsen kanssa eletään. Tällä perheellä on jo lähtökohtaisesti vahvat ja hyvät rutiinit, mutta joskus voimme joutua luomaan niitä perheeseen tai vahvistamaan niiden merkitystä, Katriina kertoo.

Lempäälässä Nepsy-valmentajaan voi ottaa itse yhteyttä yhteydenottotiimin kautta. Myös koulu, perheneuvola, terveyskeskuspsykologi tai koulupsykologi voi tehdä lähetteen kotiin tehtävään nepsy-työhön.

Asiakkaaseen otetaan yhteyttä jo muutaman viikon sisällä. Haastattelua tehtäessä tiimille oli tullut 18 asiakasta, ja lähes kaikkien kanssa on aloitettu työskentely.

Kullekin valmentajalle voidaan ottaa kerrallaan korkeintaan kaksi lasta, sillä nepsy-valmentajat tekevät työtään päätyönsä rinnalla.

− Olemme kuitenkin hyvin innoissamme tästä työmuodosta, sillä se tuli tosi tarpeeseen, Katriina Mikkonen iloitsee.

Iita Kettunen