Kari Matela on Talentian alueasiamies, joka harrastaa salibandya ja lukee vanhoja uutisia. Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Yleisradion ohjelmapäivystys tukkeutui erään 1960-luvulla lähetetyn uutislähetyksen jälkeen. Uutisten toimittamisessa ei ollut moitittavaa, mutta uutistenlukijan tuskin havaittava korostus ja etenkin nimi aiheuttivat älämölön. Ensimmäisenä langoille ehättäneen mieshenkilön vuodatus kuvasti ajan henkeä:
− Yleisradio, ohjelmapäivystys. − Kuka p…leen hurri siellä oli äsken lukemassa uutisia eikä osannut edes suomea!? − Uutistenlukijana toimi Knud Möller. Hän on Suomen kansalainen, mutta perhetaustaltaan tanskalainen. − Ai se on tanskalainen! Ja puhuu niin hyvin suomea!
Tapaus on huvittavuudessaan tullut toistuvasti mieleen nyt, kun länsimainen elämänmuotomme tuntuu olevan vaakalaudalla Suomeen pyrkivien ja täällä asuvien ulkomaalaisten vuoksi. Kokemusasiantuntijuutta ei meillä asiasta ole, mutta tuntumaa voitaisiin hakea vaikka Malawista, joka on vastaanottanut parissa vuosikymmenessä lähes väkilukunsa verran sotaa ja nälkää pakenevia naapurimaiden kansalaisia.
Vähemmän harhaisessa maailmassa, kuten työelämässä, puolestaan valitellaan, että tänne pitkän houkuttelun tuloksena muuttaneet työntekijät sinnittelevät määräaikaisen työsopimuksensa viimeiseen päivään, mutta lähtevät välittömästi, kun kellokortti kilahtaa viimeisen vuoron päättymisen merkiksi.
Lähtevät, vaikka niille kermakahvin kera joukolla laulettaisiin.
Työoloja, palkkaa ja työkavereitakin pidetään kyllä arvossa, mutta kun elämässä on muutakin kuin työ.
Muuan Välimeren maisemista Kainuuseen pestattu lääkäri oli ensin ihmetellyt Suomen korkeita itsemurhalukuja, mutta vuoden asumisen jälkeen todennut, että eiväthän täkäläiset luonnonolosuhteet tarjoa inspiraatiota muuhunkaan. Pilkkiminen pimeällä järvenjäällä ei ilmeisestikään ole muuttovoittoa lisäävä sisäänheittotuote.
Eipä silti, yhtä ristiriitaista maahanmuuttokeskustelu on ollut aina. Esimerkiksi synnynnäistä rikollisuutta ja uskonnollisia ääripoikkeamia löytyi sata vuotta sitten niinkin yllättävästä väestöryhmästä kuin Amerikkaan tulleista italialaisista. Tai ainakin Etelä-Italiasta tulleista – saapasmaan pohjoisemmilta alueilta tulleet olivat sivistyneempiä. Vaikka moni laajalle levitetty väittämä osoittautui melko pian perättömäksi, italialainen sukupuu esti pääsyn useimpien osavaltioiden poliisivoimiin vuosikymmeniksi.
Häiriköivien maahanmuuttajien edesottamusten vähättely ja etnisen taustan pimittäminen sen sijaan on historiallinen fakta. Taustalla on tapahtumasarja nimeltä ”En Finne igen”. Kun Ruotsin mediassa vielä 1960-luvulla oli tapana mainita vakavien rikosten tekijöiden kansalaisuus, käytännöstä luovuttiin seuraavalla vuosikymmenellä.
Muutoksen sai aikaan Suomen suurlähetystö, joka pyysi, ettei ruotsalaisessa lehdistössä jatkuvasti viitattaisi suomalaissiirtolaisten hirmutöihin. Valitettavista yksittäistapauksista saattoi langeta sosiaalinen leima koko lainkuuliaiselle suomalaisyhteisölle.
