Ryhmissä naiset uskaltavat kertoa, mitä kotona tapahtui, ja se voi olla parantava kokemus.
Häpeä. Katumus. Syyllisyys. Ne ovat tunteita, joiden kanssa lastaan väkivaltaisesti kohdellut äiti joutuu selviämään.
Äitien ja yleisesti naisten aggressiivisuus on Suomessa edelleen tabu, vaikka naisten väkivaltaisuudesta on puhuttu jo vuosien ajan.
– Naisiin liitetään edelleen voimakkaasti rakkaus, huolenpito ja kaikkivoipaisuus. Siihen mielikuvaan ei liity aggressiivisuus. Meidän on vaikea yhdistää naiseuteen ja äitiyteen vihan tunnetta ja väkivaltaista käytöstä. Ne rikkovat myös yhteiskunnan normeja ja sukupuoleen liittyviä odotuksia, sanoo ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija Siru Jokimies.
Hän työskentelee Maria Akatemiassa, joka tekee ennalta ehkäisevää väkivaltatyötä naisten kanssa.
Huoli väkivallasta koskettaa kaiken ikäisiä naisia. Väkivalta voi kohdistua itseen, lapseen tai kumppaniin.
– Väkivaltaisuutta on vaikea kohdata ja tunnistaa itsessä. On vaikea tunnustaa itselle, että satutan toista. Se on niin suuri häpeä, että kynnys kertoa siitä ja etsiä apua on korkea.
Naisiin liitetään voimakkaasti rakkaus, huolenpito ja kaikkivoipaisuus. Siihen mielikuvaan ei liity aggressiivisuus.
Maria Akatemiaan otti viime vuonna yhteyttä yli 600 naista, jotka hakivat apua ja tukea oman käytöksensä vuoksi.
– He ovat ehkä vain jäävuoren huippu. On paljon naisten tekemää väkivaltaa, joka ei tule päivän valoon.
Suurin osa Maria Akatemian asiakkaista on pienten lasten äitejä. Heitä on liki kolme neljästä asiakkaasta.
– Usein naisten väkivallan taustalla näyttäytyy vahva suorittamisen paine. Aggressio on vaiettu ja piilotettu asia. Se jää herkästi neljän seinän sisälle.
Väkivallan ylisukupolvisuus näkyy
Naiset kantavat suurta vastuuta äitinä. Usein myös metatyö kuormittaa äitejä, Jokimies kuvaa.
Liian suuri vastuun kantaminen ja kuormitus alkavat kerääntyä sisäiseksi paineeksi, kun omille tunteille ei ole tilaa. Arjen suorittaminen vie äidiltä kaikki voimat, ja se kääntyy itseään vastaan.
Äidit ottavat yhteyttä usein siinä vaiheessa, kun he ovat käyttäneet kovakouraisia otteita lapseen. Niin käy usein siirtymätilanteissa. Äiti on myös saattanut pidellä lasta liian kovasti nukuttamisen aikana.
Välttämättä mitään ei ole vielä ehtinyt tapahtua, kun nainen lähtee hakemaan apua. Hän on voinut pelästyä voimakasta ärsyyntymistä ja vihaa omaa lastaan kohtaan. Jotkut ovat huomanneet, että he ovat jatkuvasti vihaisia.
Naisissa näkyy väkivallan ylisukupolvisuus. Lähes kaikki ovat kohdanneet lapsina kotona väkivaltaa tai haavoittavaa vuorovaikutusta.
– Taustalla ei välttämättä ole helpommin tunnistettavaa fyysistä väkivaltaa. Usein kyse on myös henkisestä väkivallasta. Siellä voi olla myös voimakkaita ohitetuksi tulemisen kokemuksia. Nainen on joutunut ohittamaan omia tarpeita ja tunteita. Hän ei ole saanut mallia tunteiden käsittelyyn.
– Rasittuneena äidin on vaikea löytää rakentavia tapoja toimia. Hän saattaa löytää itsensä toistamasta samoja malleja, jotka ovat tuttuja omasta lapsuudesta.
Äitien väkivallan taustalla on monenlaisia syitä.
Naiset eivät välttämättä ole toimineet väkivaltaisesti aiemmin. Sitten tulee hetki, jolloin pinna kiristyy niin, että se purkautuu väkivaltana.
– He kertovat, että tilanteet tulevat nopeasti ja yllättäen.
Äitinä nainen joutuu kosketuksiin uudenlaisten tunteiden kanssa. Lasten vaativuus voi herättää voimakasta avuttomuutta ja hätää. Ne ovat tunteita, jotka nainen on joutunut piilottamaan tai pienentämään itsessään. Äitinä nainen joutuu kohtaamaan vaikeita tunteita ja tilanteita, jotka voivat herättää hänessä voimakasta hätää.
Väkivaltaa kuvataan usein vallankäytöksi tai kontrollin keinoksi. Äitien väkivallan taustalla on monenlaisia syitä, Jokimies kuvaa.
– Asiakkaamme kertovat, että väkivalta liittyy usein tilanteisiin, joissa he kokevat suurta avuttomuutta ja kontrollin menetyksen tunnetta. Oma keinottomuus tulee silloin esiin.
Vertaistuella tärkeä rooli
Maria Akatemia tavoittaa naisia ympäri maata netin kautta. Yhteydenottoja on tullut myös ulkomailla asuvilta suomalaisilta. Löytäminen on tehty helpoksi: kun internetissä hakuohjelmaan kirjoittaa sanat nainen ja väkivalta, esiin nousee Maria Akatemian palveluihin johtava sivu.
– Tarjoamme naisille itsetuntemusta vahvistavaa työskentelyä yksilötyönä tai ryhmässä. Ammatillisesti ohjatut vertaisryhmät ovat tärkein työmuoto.
Ryhmistä on saatu hyviä kokemuksia, Jokimies sano.
– Ne ovat tehokas keino katkaista väkivaltaa. Työllä on saatu hyviä tuloksia. Muiden naisten tuella ja vertaisuudella on tärkeä rooli. Nainen ymmärtää, että ei olekaan ainut äiti, joka on käyttänyt tai pelännyt käyttävänsä väkivaltaa.
Monilla voi olla voimakkaita mielikuvia siitä, millainen on väkivaltaa käyttävä nainen, Jokimies sanoo.
– Häpeä voimistaa arvottomuuden ja näkymättömyyden kokemuksia. Ryhmässä omat teot ja tunteet tulevat kohdatuiksi ja muiden kuultaviksi. Se helpottaa häpeää. Ihminen hyväksytään, väkivaltaa ei.
Työskentelyn aikana naiset alkavat tunnistaa, mitä tunteita vihan takana on. Ne ovat esimerkiksi keinottomuutta, avuttomuutta ja riittämättömyyttä.
– Kun itsetuntemus lisääntyy, omasta käytöksestä on helpompi ottaa vastuu. Niin nainen oppii tunnistamaan varoitusmerkit, jotka kertovat, että tilanne on kärjistymässä. Hän pystyy katkaisemaan vanhan toimintamallin ja löytää luovempia tapoja hoitaa tilanne.
Työssä halutaan vahvistaa tunnesäätelyn taitoja. Siten naisille tarjotaan välineitä tilanteisiin, joissa tunteet aiemmin eskaloituivat.
Tavoitteena varhainen puuttuminen
Nuorille naisille Maria Akatemiassa on oma työmuoto. Se on Keijun varjo ‑toiminta, joka on suunnattu 15–28-vuotiaille tytöille ja naisille. Osa heistä on jo äitejä.
Toiminnan tavoite on puuttua jo varhain väkivaltaiseen käytökseen ja syventää itseymmärrystä omista toimintatavoista.
Suurin osa Maria Akatemian asiakkaista ohjautuu asiakkuuteen oman yhteydenoton kautta, mutta osa asiakkaista tulee palveluohjauksella, kuten sosiaalitoimen ohjaamana.
Sosiaalityön ammattilaisilla on tärkeä rooli siinä, että nainen uskaltaa kertoa väkivaltaisuudestaan.
Väkivallan katkaisemiseksi on tärkeää, että sekä väkivallan uhrit että tekijät saavat apua sukupuolesta riippumatta, Jokimies sanoo. Myös terveydenhuollon ja sosiaalityön ammattilaisilla on tärkeä rooli siinä, että nainen uskaltaa kertoa väkivaltaisuudestaan.
– Nainen harvoin puhuu väkivallasta, jos siitä ei kysytä. Asian voi ottaa puheeksi monella lailla.
Naiselta voi kysyä esimerkiksi, miten teidän perheessänne tai parisuhteessa riidellään, miten suutut, oletko itse tai onko puoliso toiminut satuttavasti ja millaisia ne tilanteet olivat.
Häneltä voi kysyä myös, millaisia keinoja hänellä on toimia, kun tunteet kuohahtavat tai onko välineitä ollenkaan.
Jokimies sanoo, että naisen arvostava kohtaaminen on tärkeää. Naiset tietävät, että he ovat toimineet väärin ja tuntevat siitä syyllisyyttä. Syyllistämisen sijaan on hyvä vahvistaa, miten tärkeää oli se, että nainen uskalsi kertoa asiasta.
– Naiselle on keskeistä, että hän tulee kohdatuksi hädän kanssa. Jos asia ohitetaan, se nostaa kynnystä puhua väkivallasta myöhemmin.
