Näe minut!

Ammattilaiselta tarvitaan herkkää korvaa, avoimuutta ja hyvää vuorovaikutusta, kun hän kohtaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluu Suomessa 4–12 prosenttia väestöstä. Se tarkoittaa, että jokainen sosiaalialan ammattilainen todennäköisesti kohtaa työssään sateenkaari-ihmisen jossakin vaiheessa.

Sateenkaariväkeä pelottaa, ahdistaa ja turhauttaa tulla sosiaalipalveluihin. Niin sanovat työntekijät, jotka kohtaavat sateenkaari-ihmisiä esimerkiksi järjestöissä ja neuvontapalveluissa.

Suurin osa kohtaamisista menee hyvin.

Joskus arkuus syntyy aiemmista huonoista kokemuksista. Epäluulo voi kummuta myös huonosta kohtelusta, jota ihminen on saanut muissa julkisissa palveluissa.

Usein syynä ovat muiden kertomat kokemukset. Viidakkorumpu levittää tietoa muiden kokemasta epäasiallisesta kohtelusta, kertoo koulutusasiantuntija Marita Karvinen Setasta.

Teija Ryhtä sanoo, että nuorilla on paljon hiljaista tietoa siitä, mistä saa hyvää kohtelua ja mistä ei. Hän työskentelee Setassa nuorisotyön osallisuuden asiantuntijana.

– He puhuvat paljon keskenään. Riittää, että nuori on kuullut tai nähnyt, että toista on kohdeltu huonosti. Pelko ja ahdistus kulkevat mukana sen jälkeen.

Osa kohtelusta laitonta

Etenkin perhettä perustavat sateenkaari-ihmiset tuntevat paljon epävarmuutta siitä, miten heidät kohdataan perheenä ja vanhempina, sanoo Sateenkaariperheet-yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Jämsä. He ovat ehkä vältelleet palveluja siihen asti. Kun lapsia tulee, palvelut tulevat sen mukana.

– Sateenkaari-ihmiset kyselevät toisiltaan, miten heitä on kohdeltu neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa. He ajattelevat, että jotakin vaikeuksia siellä kyllä tulee. Se huolestuttaa jo etukäteen, Jämsä kertoo.

Kun sateenkaari-ihminen tulee sosiaalipalveluihin, hänellä on paljon kuormaa, Teija Ryhtä muistuttaa.

– On hyvä ymmärtää, miten paljon sitä on. Silloin jaksaa alkaa rakentaa luottamuksellista asiakassuhdetta.

Suuri osa kohtaamisista menee hyvin, Setan asiantuntijat sanovat.

Ikäviä kokemuksia ovat tyypillisesti tilanteet, joissa ihminen tulee väärin sukupuolitetuksi. Se koskee etenkin transihmisiä. Hänestä saatetaan käyttää entistä nimeä. Häntä voidaan puhutella asiakkaan kertoman sukupuolen edustajana, mutta sivulauseessa tuodaan esiin syntymässä määritelty sukupuoli.

Osa kohtelusta on jopa yhdenvertaisuuslain silmissä laitonta syrjintää ja epäasiallista kohtelua, Juha Jämsä sanoo.

– Usein ne ovat tilanteita, joissa ammattilainen on epävarma. Jos asiakas sanoo olevansa homo tai vaikka trans, ammattilainen säikähtää, että nyt joudutaan puhumaan seksistä ja seksuaalisuudesta. Hän painaa paniikkinappulaa ja sivuuttaa asian.

Terminologia on viidakko.

Mitä intiimimmistä asioista on kyse, sitä vaikeampi niistä on puhua. Se koskee sateenkaari-ihmisiä ja ammattilaisia. Esimerkiksi sateenkaarinuoret kertovat, että ammattilainen menee usein hämilleen, jos puheeksi tulee homous tai transsukupuolisuus, Teija Ryhtä kertoo.

– Työntekijä voi jopa kieltäytyä puhumasta aiheesta.

Hienovaraista ja tahatonta

Setan koulutusasiantuntija Marita Karvinen sanoo, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä seksuaalisoidaan epäasiallisesti,

– Koetaan, että ihminen alkaa puhua seksistä, kun hän sanoo kuuluvansa sateenkaariväkeen. Kyse on kuitenkin vain sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta eli ennen kaikkea sosiaalisesta identiteetistä, Karvinen selventää.

Jos sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä asioista on kiusallista puhua tai ammattilainen pelkää käyttävänsä vääriä sanoja, helppo ratkaisu on jättää reagoimatta aiheeseen. Asiakkaalle jää tunne, että hän tulee ohitetuksi.

– Jos oma tilanne jää ammattilaiselta näkemättä, se on rikkova kokemus, Jämsä kuvaa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokema syrjintä voi olla hyvin hienovaraista. Siihen ei aina liity tarkoitusta syrjiä ketään. Marita Karvinen puhuu mikroaggressiosta.

Työntekijä saattaa käyttää asiakkaasta oikeaa nimeä mutta muulla tavalla sukupuolittaa häntä väärin. Hän ei ehkä huomioi perhesuhteita niin kuin asiakas on ne kertonut.

Mikroaggressio voi tarkoittaa myös puheessa olevaa kaksoisviestiä. Sateenkaari-ihmiselle saatetaan sanoa, että olet tervetullut meidän palveluihin, vaikka olet trans.

– Aggressio on usein tahatonta. Työntekijä ei edes ymmärrä, että nyt tuli sanottua hölmösti.

– Sateenkaari-ihminen kohtaa tällaista kieltä päivittäin. Asiakastapaamisessa häneltä voi siksi mennä kuppi nurin yhdestä väärästä sanasta. Hän voi myös päättää, että sai olla viimeinen kerta, kun käyn täällä.

Asiakasta on kuunneltava

Sateenkaari-ihmisen kohtaaminen vaatii ”herkällä korvalla olemista”, Marita Karvinen neuvoo.

Heteronormatiivisesta ajattelusta pitää päästä eroon. On monia perhemalleja, parisuhteita ja sukupuoli-identiteettejä.

Myös kieli muuttuu. Sateenkaaritermistö elää. Voi olla vaikea tietää, mikä on hyväksytty termi puhua asiasta. Kannattaa kuulla sitä, mitä asiakas puhuu, mitä sanoja hän käyttää itsestään ja omasta identiteetistään ja miten hän sanoittaa läheisiään Karvinen vinkkaa.

– Terminologia on viidakko. Ammattilaiselle voi tulla tunne, että en lähde tähän keskusteluun, koska en ole siinä vahvoilla.

Kuitenkin asiakkaan kuuleminen on avain onnistuneeseen kohtaamiseen sateenkaariväen kanssa, Setasta neuvotaan.

– Jokaisen tarpeet ja tilanne ovat yksilölliset. Ammattilaiselta tarvitaan valmiutta oppia, mikä juuri tämän henkilön tilanne on ja miten voin hänen kanssaan löytää ratkaisu, joka on oikea hänelle.

Jämsä kannustaa käymään läpi sanastoa, jota sateenkaariväki käyttää kuvaamaan identiteettiään.

– Se virittää olemaan avoin ja vastaanottavainen kohtaamisessa. Kyse on sensitiivisyydestä ja siitä, miten luottamuksellisen dialogin luot asiakkaan kanssa.

Haasteena näkymättömyys

Nuorten kanssa sukupuolineutraali kieli on hyvä lähtökohta, Teija Ryhtä neuvoo. Puheessa voi tuoda esiin sukupuolen moninaisuutta ja tarjota monia vaihtoehtoja.

Nuorelta voi kysyä, onko sinulla kumppani ja olisiko näissä asioissa jotakin, jonka haluaisit tuoda esiin.

Sama toimii myös sateenkaariseniorin kanssa. Häneltä voi kysyä, onko jotakin sukupuolen ilmaisuun liittyvää, jota haluaisit kertoa tai miten voisimme auttaa elämääsi täällä palvelutalossa.

– Siten voi osoittaa, että täällä on lupa ja tilaa puhua.

Sateenkaarisenioreiden palveluissa haaste on näkymättömyys. Moni vanhuspalveluissa työskentelevä ajattelee, että heillä ei ole sateenkaari-ihmisiä asiakkaina. Asia kävi ilmi Suomessa tehdystä selvityksestä.

– Ajatellaan, että sateenkaari-ihmisyys kuuluu nuorille ja aikuisille. Ne eivät enää koske ikääntyneitä. Siksi niitä ei tarvitse miettiä ikääntyneiden palveluissa, Setan seniorityön asiantuntija Suvi Kehälinna sanoo.

Kyse on todennäköisesti kymmenistä tuhansista ihmisistä, hän muistuttaa. Heillä on pitkä historia syrjinnän kokemuksia ja yhteiskunnan tuomitsevia asenteita. He ovat eläneet aikana, jolloin esimerkiksi homoseksuaaliset teot olivat rikos tai homoutta pidettiin sairautena, Kehälinna muistuttaa.

– Pelko vaikuttaa heihin edelleen. He kaipaavat ammattilaisilta ensimmäisen vinkin siitä, että aiheesta on turvallista keskustella hänen kanssaan.

Armollisuutta tarvitaan

Uutta asiaa tulee sateenkaariasioissa eteen koko ajan, Marita Karvinen sanoo. Hän toivookin, että sosiaalialan ammattilaiset ovat armollisia itselleen. Ei pidä ajatella, että jos olen epävarma termeistä tai sateenkaari-ihmisen kohtaamisesta, se vähentää ammatillisuuttani.

– On ok hyväksyä se, että en hallitse kaikkea. Tärkeä on kuitenkin ymmärtää, mitä voin kysyä asiakkaalta ja mikä tieto pitää hankkia muualta, Karvinen sanoo.

Syrjintä voi olla hyvin hienovaraista.

Ei voi olettaa, että asiakaskaan on kaikkien sateenkaariasioiden asiantuntija. Omaa tiedon puutetta ei saa paikata sillä, että kysyy asiasta asiakkaalta, hän painottaa.

– Valitettavan usein sateenkaariväki joutuu kouluttamaan ammattilaista. Häntä pyydetään selittämään, mikä ero on tämän ja tämän asian välillä. Vaatii herkkää tasapainoa ymmärtää, mitä voin kysyä asiakkaalta ilman että tyydytän omaa uteliaisuutta, Karvinen sanoo.

Asiakkaalle voi kertoa, että olen uuden äärellä ja pelkään, että sanon jotakin väärin, Karvinen neuvoo. Jos suusta pääsee sammakko, voi esittää retorisen anteeksipyynnön ja mennä eteenpäin.

– Ei pidä selitellä. Asiakkaalta ei oikeasti odoteta anteeksiantoa. Se olisi tunnetaakan siirtämistä asiakkaalle. Asiakkaan ei tarvitse lohduttaa ammattilaista, että ei se mitään.

Itsereflektio tärkeää

On hyvä myös irrottautua ajatuksesta, että ammattilainen tietää kaiken, Juha Jämsä sanoo.

– Eräällä kouluttajalla on tähän oiva näkökulma. Hän haluaa kouluttaa terapeuteista niin tietämättömiä, että he eivät tiedä ratkaisua ennen kuin asiakas on sen todennut hyväksi. Hyllyltä valmiina otetut ratkaisut eivät toimi.

Marita Karvinen toivoo, että sosiaalialan ammattilaiset tutkivat omia arvojaan.

– Jos mahtuu yhteiskunnan normeihin, on vaikea huomata, että normi on olemassa. Hetero mahtuu normeihin. Sateenkaariväki rikkoo niitä jo olemassaolollaan.

– Itsereflektio on tärkeää. Kannattaa peilata omaa asemaa yhteiskunnassa ja omia, ehkä piilossa olevia asenteita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Siten pystyy avartamaan katsettaan.

Lisätietoja:

seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/

sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/koulutusta-ammattilaisille/

sukupuolenosaamiskeskus.fi/ammattilaisille/

Jaana Laitinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *