Laura Tiitinen on sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija, joka pohtii kolumnissaan sosiaalialan vaikuttamista ja julkista viestintää. Kuva: Timo Lindholm
Kelaat samaa luuppii, kunnes se jumittuu, jumittuu, jumittuu. Kaikki seisovat aallot, jähmeät patsaat joita puolustat. Niihin voimasi satsaat. Ne on niin rakkaat. Pikku harhakuvat.” (Jukka Poika, Potentiaali)
Jokaisessa työssä on omat ydintehtävänsä ja tarkoituksensa. Kunkin työntekijän tai ammattikunnan ydintehtävät eivät aina ole päivänselviä työyhteisölle tai edes työntekijöille itselleen. Jokaisen tulee välillä pysähtyä miettimään, teemmekö työyhteisössä oikeita asioita.
Työn ytimen lisäksi työyhteisössä on erilaisia häiriötekijöitä, jotka ovat ikään kuin työn taustamelua. Tällaisia ovat esimerkiksi toimimaton työskentelyväline, ärsyttävä kollega, sisäilmaongelma, sisäiset ristiriidat.
Samoin kuin taustamelussa, nämä häiriö tekijät kuormittavat ja väsyttävät työntekijöitä. Ne myös vievät huomion pois työn ytimestä. Häiriörasitus voi olla jopa niin suurta, että työyhteisö unohtaa, ketä varten työtä tehdään ja mikä on sen ammatillisen toiminnan tarkoitus.
Työyhteisöille on suuri haaste tunnistaa, kuinka eri häiriötekijöihin tulee suhtautua.
Osa työn häiriöistä vaatii aktiivista käsittelyä ja poistamista. Osa niistä tulisi osata raportoida ja delegoida oikean tahon käsiteltäväksi.
Sitten on niitä asioita, jotka tulisi vain jättää huomiotta ja keskittyä muihin asioihin, sillä joskus työyhteisöt rakentavat kärpäsestä härkäsiä.
Lähes jokaisessa työyhteisössä tuntuu olevan sinnikkäitä rakenteellisia häiriöitä, jotka haittaavat merkittävästi tuloksellista työskentelyä. Työyhteisöjen tavoitteena on hahmottaa häiriötekijän kokonaiskuva, paikantaa se oikeaan paikkaan ja löytää taho, joka voi vaikuttaa asiaan.
Kaikkein suurin savotta on saada vastuutaho tietoiseksi häiriöstä ja ymmärtämään, että sen tulisi tehdä asialle jotain.
Häiriötekijät vaativat tulla kuulluksi ja mahdollisesti muutetuiksi. Ne eivät kuitenkaan ansaitse työpaikalla supertähden asemaa, jotka vetävät puoleensa kaiken huomion ja peittävät alleen kaiken muun. Samojen häiriötekijöiden jauhaminen työyhteisön sisällä ei johda muutokseen, vaan on päästävä eteenpäin.
Sosiaalialan ammattilaiset ovat ihmiselämän muutostilanteiden asiantuntijoita.
Kun asiakkaalla on elämässään ongelmia, autamme ratkaisujen löytämisessä. Sama ratkaisukeskeinen lähestymistapa toimii rakenteellisessa muutostyössä. On tehtävä suunnitelma ja toimittava. Jos jokin konsti ei toimi, testataan toisenlaisia keinoja. Käytetään työyhteisön vahvuuksia hyväksi, eikä jumiteta pelkoihin ja pettymyksiin.
Sosiaalialalla on valtavasti potentiaalia rakenteelliseen muutostyöhön. Työyhteisöjen sisäiset ja ulkoiset muutokset toteutuvat samalla kaavalla kuin muutokset ihmiselämässä. Pitämällä katse pallossa ja suuntaamalla kohti maalia.
