Muutoksia tilapäisten sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehtoihin? 

Hallituksen keinot ratkoa sosiaalityöntekijävajetta uhkaavat kääntyä esitettyjä tavoitteita vastaan. Lisäksi esitys tilapäisistä sosiaalityöntekijöistä sekoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen ammattihenkilölain valmistelua. 

Hallitus haluaa muutosta tilapäisenä sosiaalityöntekijänä toimivan henkilön kelpoisuusehtoihin. Lehden mennessä painoon lakiesitys oli vielä eduskunnan käsiteltävänä, ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2025 alusta.  

Nykylainsäädännön mukaan tilapäisenä sosiaalityöntekijänä voi laillistetun sosiaalityöntekijän ohjauksessa toimia sosiaalityön pääaineopiskelija, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä pakollisen harjoittelun.  

Hallituksen syyskuussa eduskunnalle antamassa lakiesityksessä avoimessa yliopistossa suoritetut sosiaalityön perus- ja aineopinnot riittäisivät, kun taustalla on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto tai soveltuva yhteiskuntatieteellinen tutkinto.  

Soveltuvina tutkintoina mainitaan sosiologia, yhteiskuntapolitiikka, hallintotieteet tai sosiaalipsykologia pääaineena suoritettu alempi korkeakoulututkinto. Pakollista harjoittelua ei välttämättä enää vaadittaisi, koska avoimessa yliopistossa harvoin voidaan järjestää käytännönharjoittelua. Työnantajan määrittelemä riittävä käytännön kokemus ja ammattitaito riittäisivät. Laki mahdollistaisi myös yhden vuoden määräajan jatkamisen tarvittaessa. 

Hallitus tavoittelee lailla helpotusta sosiaalityöntekijäpulaan, palveluiden riittävyyttä ja asiakkaiden oikeutta hyvään sosiaalihuoltoon. Tavoitteena on myös julkisen talouden tasapainottaminen, kun hyvinvointialueiden palkkakuluissa uskotaan syntyvän kahden miljoonan euron säästö. 

Hallituksen esitys on herättänyt tyrmistystä sosiaalityöntekijöiden, sosiaalityön kouluttajien, sosiaalialan osaamiskeskusten ja sosiaali- ja terveysalan järjestöjen piirissä. Työnantajapuoli on ollut tyytyväinen, samoin hyvinvointialueet ja ammattikorkeakoulut. 

Esityksen vaikutuksista ei tehty selvityksiä

Hallituksen esitys on valmisteltu kiireellä virkamiestyönä, eikä hallituksella ole ollut aikaa tehdä erillisiä selvityksiä esityksen vaikutuksista. Tämä myönnetään hallituksen esityksen perusteluissa.  

Useat lausunnonantajat ihmettelevät, miksi yhtä ammattihenkilöryhmää koskevaa lainkohta halutaan muuttaa kiireisesti, kun hallituksen ohjelmassa toteuttamistaan odottaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä koskeva yhteinen ammattihenkilölaki. Pulaahan on myös lääkäreistä, psykologeista ja sairaanhoitajista.  

Laillistettujen sosiaalityöntekijöiden työ lisääntyy.

Aluehallintovirastojen lausunnossa pelätään, että kelpoisuusvaatimusten muuttaminen tässä vaiheessa voi vaikeuttaa kokonaisuudistuksen yhteydessä tehtävää harkintaa. Valvira puolestaan toteaa lausunnossaan, että 12 §:n muutos eriarvostaisi ja lisäisi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden eriytymistä terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevasta lainsäädännöstä, kun avoimessa yliopistossa opiskelevat eivät voi toimia tilapäisenä ammattihenkilönä terveydenhuollossa. 

Sosiaali- ja terveysministeriössä lain valmistelusta vastaava hallitussihteeri Sonja Jantunen kertoo kiireisen valmistelun syyksi lakiin liittyneet tulkintaepäselvyydet. Hallitus päätti kehysriihessä avata lain tilapäisen sosiaalityöntekijän kelpoisuuksien osalta. Sonja Jantunen kieltää ehdottomasti, että syynä olisi se, että sosiaalityöntekijän ammattia ei tunneta tai arvosteta hallituksessa. 

Kyse veto- ja pitovoiman ongelmista

Valviran ammattihenkilörekisterissä on noin 9 000 laillistettua sosiaalityöntekijää ja uusia sosiaalityöntekijöitä valmistuu nopealla tahdilla. Hyvinvointialueilla noin 5 000 sosiaalityöntekijän virkaa. Luulisi, että työntekijöitä riittäisi hyvinvointialueille. 

– Kyse on enemmän veto- ja pitovoiman ongelmista kuin työntekijäpulasta. Hallituksen kannattaisi miettiä, miksi sosiaalityöntekijät katoavat hyvinvointialueita ja miten pakoa ehkäistään, toteaa Talentian erityisasiantuntija Jaana Manssila. 

Talentian viimekeväisen työolobarometrin mukaan tilanne korjautuisi kolmella keinolla: hallittavissa olevalla työmäärällä, vähäisellä vaihtuvuudella ja hyvällä ammatillisella johtamisella. Samansuuntaisia kommentteja veto- ja pitovoimasta ovat antaneet myös osaamiskeskukset, sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet, Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus ja monet ammattijärjestöt. Myös paremmat palkat lisäisivät vetovoimaa. 

Talentiassa pelätään, että kelpoisuusvaatimusten väljentäminen ei ohjaa työnantajia kehittämään sosiaalityöntekijöiden työ̈hyvinvointia ja työolosuhteita.  

– Näemme erityisesti lastensuojelun tilanteen ratkaisemisessa valitun keinon tilapäisesti ”lisätä käsipareja” osaamisen sijaan vääränä. Esitys ei kannusta työnantajaa kehittämään sosiaalityön pitovoimaa, sillä pätevien puute voidaan aina selittää henkilöstöpulan olosuhteilla, ja palkata lisää tilapäisiä, toteaa Talentian yhteiskunnallisen vaikuttamisen johtaja Jenny Suominen. 

Moni lausunnonantaja kantaa huolta riskistä, että tilapäisesti sosiaalityöntekijöiden tehtävissä toimivien määrä kasvaa. 

Tilapäisten työntekijöiden ohjaus, neuvonta ja valvonta lisäävät laillistettujen sosiaalityöntekijöiden työtä. 

– Tilapäisen työntekijän ohjaaminen tarkoittaa käytännössä ohjaajan osallistumista asiakastyöhön. Lopputuloksena asiakastyöhön käytettävissä oleva aika vähenee, ja hallituksen tavoite palveluiden saatavuudesta karkaa kauemmas. Samoin oletettavasti asiakkaan oikeus hyvään sosiaalihuoltoon, kun työntekijät vaihtuvat eikä asiakas aina tiedä, onko hänen työntekijänsä laillistettu ammattihenkilö vai opiskelija tai muuten soveltuva henkilö, todetaan Talentiassa. 

Asiakasmitoitus kevensi työkuormaa

Tilapäisenä sosiaalityöntekijänä toimi viime vuonna noin 700 henkilöä, joista 540 henkilöä oli sosiaalityön pääaineopiskelijoita ja 160 avoimessa yliopistossa opintoja suorittaneita. Tilapäisten osuus oli noin 14 % kaikista sosiaalityöntekijöistä, mutta jopa 25 % lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä.  

Sosiaalityöntekijäpulan on sanottu lisääntyneen, kun asiakasmitoitukset tulivat käyttöön. Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä saa olla enintään 30 lasta asiakkaana. Vuonna 2023 asiakasmäärä ylittyi 16 prosentilla sosiaalityöntekijöistä 15 hyvinvointialueella. Kolmella hyvinvointialueella asiakasmäärät olivat säädetyn mukaiset.  

Hallitus leikkaa 2 miljoonaa, vaikka palkkasäästöjä ei syntyisikään.

Hyvinvointialueiden johtajien ratkaisu ongelmaan on, että asiakasmitoituksista luovuttaisiin.  

Sosiaalityöntekijöiden valopilkku raskaassa työssään on ollut asiakasmitoitus, joka lupaa kohtuullisen työkuorman ja mahdollisuuden tehdä vaikuttavaa työtä. Mitoituksista luopuminen helpottaisi kenties johtajien tuskaa laittomasta tilasta, mutta ajaisi todennäköisesti yhä enemmän laillistettuja sosiaalityöntekijöitä pois lastensuojelutyöstä. 

Epäselvyyksiä tulkinnoissa

Ministeri Kaisa Juuson erityisavustaja Nuutti Hyttinen vahvistaa, että keskeisenä syynä ottaa tilapäisen sosiaalityöntekijän kelpoisuus käsittelyyn ennen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistä ammattihenkilölakia oli Valviran vuonna 2023 muuttama tulkintakäytäntö, joka poikkesi merkittävästi vakiintuneesta käytännöstä ja uhkasi johtaa akuuttiin henkilöstöpulan pahenemiseen entisestään. 

On kiisteltyä, muuttiko Valvira tulkintakäytäntöä kesällä 2023. Alun perin ammattihenkilölakiin kirjattiin, että ammattiin opiskeleva sosiaalityön opiskelija voi perus- ja aineopinnot ja pakollisen harjoittelun suoritettuaan toimia laillistetun sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena tilapäisenä sosiaalityöntekijänä. Valvira täsmensi tulkintaa vuonna 2017 siten, että opiskelijan pitää olla kirjoilla oppilaitoksessa, jossa voi suorittaa sosiaalityöntekijän laillistamiseen oikeuttavat opinnot. Siis opiskella jossakin kuudesta yliopistosta, joissa sosiaalityön pääaineopetusta annetaan.  

Myöhemmin samana vuonna sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan tulkitsi lakia niin, että myös avoimessa yliopistossa suoritetut opinnot riittävät. Tästä alkoivat epäselvyydet tulkinnassa. Apulaisoikeuskanslerin sijainen puuttui asiaan ja sanoi, että STM:n kanta oli tulkinnanvarainen, ellei jopa lain sanamuodon vastainen.  

Kesällä 2023 Valvira muistutti aiemmasta tulkinnastaan, mistä seurasi kohu, että Valvira on tiukentanut ammattihenkilölain tulkintaa. Sosiaali- ja terveysministeriö rauhoitteli tilannetta lähettämällä hyvinvointialueiden johtajille kirjeen, jossa se korosti työnantajan vastuuta henkilöstön riittävästä osaamisesta ja kelpoisuusehtojen soveltamisesta. Kesällä 2024 tehtiin oikeuskanslerille kantelu epäselvästä kelpoisuusehtojen tulkinnasta hyvinvointialueilla. Oikeuskanslerin ratkaisuksi tuli, että Valviran ohje on voimassa siihen saakka, että lakiin tehdään muutos.  

Nyt hallitus on antanut muutoksen sisältävän lakiesityksen ja toivoo, että kelpoisuuksien väljentäminen tekisi sijaisten saamisen helpommaksi etenkin lastensuojelutehtäviin ja selkiyttäisi epäselvyyttä aiheuttaneet ohjeet.  

Kyse myös asiakasturvallisuudesta

Onko sillä väliä, onko opinnot suoritettu yliopistossa vai avoimessa yliopistossa? Kouluttajien mielestä on. Yliopistojen lausunnoissa muistutetaan siitä, että avoimella yliopistolla on yleissivistävä, ei ammattiin valmistava tehtävä. Tämä on huomioitu avoimen yliopiston opintojen suunnittelussa. Itä-Suomen yliopiston lausunnossa huomautetaan, että avoimen yliopiston perus- ja aineopinnot eivät sisällä riittävästi vuorovaikutteista ja yhteisöllistä oppimista sosiaalityön professioon, mikä on sosiaalityön perusopiskelijoille mahdollista ensimmäisestä vuodesta alkaen.  

Avoimessa yliopistossa ei myöskään voi suorittaa ohjattua harjoittelua. Puuttuva käytännön harjoittelu ja hallinto- ja oikeustieteellisen osaamisen vajeet ovat todellisia asiakasturvallisuusriskejä, Itä-Suomen yliopiston lausunnossa varoitetaan. 

Talentian mielestä hallitus ei lopullisessa esityksessään ottanut huomioon lausunnonantajien huolia asiakasturvallisuudesta ja palveluiden laadusta.  

Työnantajan harkintavalta kasvaa.

– Hallituksen esitys lähtee siitä, että asiakasturvallisuus ei saa vaarantua sen takia, ettei ole henkilöstöä vastaamassa palvelutarpeisiin. Jos kelpoisia sosiaalityöntekijöitä ei yrityksistä huolimatta ole saatu rekrytoiduksi, on parempi, että työssä on osaamiseltaan soveltuva kuin että ei olisi ketään, hallitussihteeri Sonja Jantunen toteaa.  

– Lisäksi asiakasturvallisuutta varmistaa se, että tehtävät on määritelty henkilön osaamisen mukaan ja että tilapäinen sosiaalityöntekijä työskentelee aina laillistetun sosiaalityöntekijän valvonnassa. Hän voi toimia esimerkiksi laillistetun sosiaalityöntekijän työparina. 

– Johdon ja valvonnan pitää myös pystyä myös puuttumaan tilapäisen työntekijän toiminnassa mahdollisesti havaittuihin epäkohtiin, Jantunen korostaa. 

Nykyinen laki ei estä työnjaon kehittymistä

Työnantajan vastuu ja arviointikyky siis korostuvat uudessa lakiesityksessä.  

Hallituksen esitys tunnistaa työnantajan toimintaan liittyviä riskejä, kuten puutteellinen perehdytys, liian haastavat työnkuvat ja työn johdon ja valvonnan järjestäminen, joista Valvira on huomauttanut.  

Jälkikäteisvalvonta toimii kuten aiemminkin, sillä työntekijän tekemät huomatukseen johtavat virheet merkitään Valviran keskusrekisteriin. 

– Jos tilapäinen sosiaalityöntekijä saa Valviralta huomautuksen toiminnastaan, kirjataan se ammattihenkilörekisteriin, joten muutkin työnantajat voivat sen sieltä nähdä. Muutoin tilapäisiä sosiaalityöntekijöitä ei viedä ammattirekisteriin, kertoo Sonja Jantunen.  

Lakiesityksen perusteluissa hallitus myös toivoo, että laki vaikuttaa positiivisesti sosiaalihuollon työnjakoon.  

– Tarkoitus on, että laillistetut sosiaalityöntekijät pääsevät keskittymään heille kuuluviin tehtäviin, joita erityislainsäädännössä on mainittu, Sonja Jantunen korostaa.  

Talentiassa todetaan, että nykyinen ammattihenkilölaki ei ole este työnjaon kehittämiselle.  

– Sen sijaan työnjaon kehittäminen vaikeutuu, kun kelpoisuuksien heikentämisen myötä työpaikalle syntyisi sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien lisäksi kolmas ”tilapäisten ammattiryhmä”. Haluamme, että sosionomin ja sosiaalityöntekijän työnjakoa selkiytetään ja heille palkataan sihteeriapua, toteaa Talentian yhteiskuntavaikuttamisen johtaja Jenny Suominen. 

Säästöistä ei ole tarkkoja laskelmia

Lailla tilapäisistä sosiaalityöntekijöistä on tarkoitus myös tasapainottaa julkisen sektorin taloutta kahdella miljoonalla eurolla. Sen verran hallitus tulee leikkaamaan hyvinvointialueiden määrärahasta.  

– Summa on laskettu maltillisesti käyttäen keskimääräisenä sosiaalityöntekijän palkkana 4 057 euroa ja sosiaalityöntekijöiden määränä 4 500 sosiaalityöntekijää, täsmentää Jantunen.  

Kyseessä on leikkaus sosiaalityöntekijöiden palkkauskuluihin riippumatta siitä, toteutuvatko palkkasäästöt reaalimaailmassa. Hallitus suosittaa, että tilapäisten työntekijöiden kohdalla pitäisi käyttää alennettua palkkaa. Kuitenkin tiedetään, että palkka on käytännössä usein samansuuruinen. 

– Tilapäisille sosiaalityöntekijöille voidaan maksaa alennettua palkkaa, koska heidän tehtävänkuvansa ja toimivaltuutensa ovat kapeammat kuin laillistetulla sosiaalityöntekijällä, minkä lisäksi he työskentelevät laillistetun työntekijän johdon ja valvonnan alaisena, painottaa Sonja Jantunen.  

– Säästöjä syntyy myös alentuneista rekrykustannuksista, ylitöiden vähenemisestä ja vähenevistä vuokratyövoimakustannuksista, luettelee Sonja Jantunen.  

Tarkempia laskelmia näistä säästöistä ei ole. Säästöjen lopullinen toteutuminen riippuu kunkin hyvinvointialueen toimista. Sonja Jantunen korostaa, että hallitus ei tällä esityksellä sekaannu palkkapolitiikkaan, vaan se on edelleen työnantajan ja työntekijän asia.  

Jenny Suominen toteaa, että sosiaalityöntekijöiden palkkakustannuksista säästettävä osuus on niin sanotusti hatusta vedetty ja perustelut ovat irti todellisuudesta. Lastensuojelun tilanne ei helpotu säästämällä lastensuojelusta. 

Pitkä taival 

Sosiaalihuollon työntekijöiden koulutus alkoi lastensuojelututkinnosta 1927. Ensimmäinen varsinainen sosiaalihuoltajakoulutus alkoi vuonna 1942 Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Sosiaalihoitajia alettiin kouluttaa Valtion terveydenhoito-oppilaitoksessa vuonna 1945. 

Vaikka koulutusta oli, ei kelpoisuusvaatimuksissa sitä edellytetty. Soveltuvuus tehtävään riitti. 

1960-luvulla keskustelu sosiaalihuollon henkilöstön koulutuksesta lisääntyi. Sosiaalityöntekijäin Liitto (nykyinen Talentia) ajoi aktiivisesti koulutuskysymystä, samoin A-klinikkasäätiö.  

Tärkeäksi käännekohdaksi muodostui liiton aloitteesta perustettu koulutuskomitea, joka sai mietintönsä valmiiksi vuonna 1972. Komitean ehdotus ei johtanut lainsäädäntötoimiin. 

Sosiaaliturvan keskusliitto asetti vuonna 1978 työryhmän pohtimaan kelpoisuusehtoja. Työryhmän muistio annettiin sosiaaliministerille vielä samana vuonna. Muistiolla oli vaikutusta, ja sosiaali- ja terveysministeri asetti työryhmän pohtimaan sosiaalitoimistojen työntekijöiden kelpoisuuskriteereitä ja epäpätevien pätevöitymiskoulutusta.  

Työryhmä sai mietintönsä valmiiksi vuoden 1980 alkupuolella. Mietintö konkretisoitui muutoksiksi lakiin ja asetukseen sosiaalihuollon hallinnosta.  

Vuoden 1981 alusta voimaan tulleen asetuksen mukaan sosiaalijohtajan, sosiaalisihteerin, lastenvalvojan, sosiaalitarkkaajan ja kunnan muiden sosiaalityöntekijän virkoihin vaaditaan sosiaalihuoltajan tutkinto tai vastaava Svenska Social- och Kommunalhögskolanissa suoritettu tutkinto tai virkaan soveltuva muu korkeakoulututkinto, johon sisältyy sosiaalityön opetus. 

Keskustelu sosiaalihuollon kelpoisuuksista jatkui koko 80- ja 90-luvun. Kelpoisuusehtoja kyseenalaistettiin ja pyrittiin lieventämään. Sosiaalityöntekijöiden liitto kävi jatkuvaa puolustuskamppailua kelpoisuuksista ja alkoi vaatia sosiaalihuollon ammatinharjoittamislain säätämistä. Kelpoisuudet tuli ulottaa kunnallisen sosiaalihuollon lisäksi kaikissa organisaatioissa tehtävään sosiaalityöhön.  

Kun vuonna 1994 säädettiin terveydenhuollon ammatinharjoittamislaki, saatiin pontta vaatimuksille vastaavasta myös sosiaalihuollon ammattihenkilöille. Asiakkaan asema ja oikeudet olivat myös vahvoja perusteita vaatia lainsäädäntöä turvaamaan ammattihenkilöiden osaaminen ja kelpoisuus.  

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti ensin työryhmän pohtimaan sosiaalihuollon ammattihenkilölain tarvetta ja vähän myöhemmin työryhmän laatimaan ammattihenkilölakia.  

Mietintö valmistui vuonna 2001. Sosiaalityöntekijälle myönnettiin erityisasema ja mietinnössä esitettiin myös ammattirekisteriä ja valvontaa. Talentian ahkera lobbaus ja sosiaalityöntekijätaustainen ministeri Terttu Huttu-Juntunen mahdollistivat lain eteenpäinviemisen. 

Mietinnön johtopäätökset kääntyivät kelpoisuuslaiksi, joka tuli voimaan 1.8.2005. 

Kelpoisuuslain säätämisen jälkeen Talentiassa jatkettiin lobbaustyötä varsinaisen ammattihenkilölain saamiseksi. Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä tuli voimaan 2015.  

Lähteet:  

Sosiaalityöntekijäin Liitto 1949–1989. Historiikki, 1989. 

Marcus Weckström, Strävan efter legitimation: en finländsk socialarbetarorganisations professionaliseringsstrategier, 2022. 

Kristiina Koskiluoma