Eri puolilla Ranskaa toimii yhteensä kolmekymmentä Démos-orkesteria. Tulevina vuosina orkestereiden määrä on tarkoitus tuplata. Kuvat: Pariisin filharmoninen orkesteri
Ranskan sosiaalihuollon ammattilaiset vievät yhteistyössä Pariisin filharmonisen orkesterin kanssa klassista musiikkia ongelmalähiöihin. Lapsen saama maksuton musiikkikasvatus kohottaa koko perheen elämänlaatua.
Ranskan ongelmalähiöissä työskentelevällä sosiaalihuollon ammattilaisella ei ole juurikaan ollut tarjota vaikeuksissa oleville perheille mitään konkreettista apua elämänlaadun parantamiseen. Nyt on, koska nuorten parissa tehtävässä sosiaalityössä on mukana Pariisin filharmoninen orkesteri. Se on koonnut vähävaraisten perheiden 7–12-vuotiaista jo yli kolmekymmentä noin 150 henkistä Démos-nimistä lähiöorkesteria eri puolille Ranskaa. Soittimet lainataan lapsille kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja soitonopetus on ilmaista. Projektissa on mukana noin 500 sosiaalialan työntekijää ja tuhatkunta musiikin opettajaa.
Ongelmalähiön lapsille klassinen musiikki on jotain saavuttamatonta, jotain jota ei ole tarkoitettu heille. Démos-orkesterien perustamisella lähiöihin on tullut todistettua, että sosiaalista eriarvoisuutta vastaan voidaan taistella musiikin keinoin, sanoo Pariisin filharmonisen orkesterin johtaja Laurent Bayle.
Hän kertoo kulttuuriministeriön innostuneen hankkeesta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että orkestereiden määrä voidaan tuplata. Kun nykyisestä reilusta kolmestakymmenestä orkesterista mennään kuuteenkymmeneen, maksuttomasta musiikin opetuksesta pääsee nauttimaan jo kuusi tuhatta nuorta.
Soittaminen tasapainottaa tunne-elämää
Ajatus musiikkikasvatuksen laajentamisesta ongelmalähiöihin syntyi Pariisin filharmonisessa orkesterissa jo vuonna 2010. Levottomiin lähiöihin perustettiin ensin kokeeksi neljä sinfoniaorkesteria, joiden puitteissa 450 lasta sai kolmen vuoden ajan ilmaista musiikin ja soiton opetusta. Instrumentit lainattiin lapsille, jotta vähävaraisten perheiden ei tarvinnut luopua ajatuksesta rahan takia. Lapsen harrastamista tukemaan rekrytoitiin musiikin ammattilaisia ja sosiaalityöntekijöitä.
Kokeilu onnistui yli odotusten. Orkestereja on sittemmin perustettu paitsi ongelmalähiöihin, myös takapajuisille syrjäseuduille, joissa ei ole musiikkiopistoja eikä soiton opettajia.
Démos-orkesterien puitteissa on ehditty jo tekemään useita tutkimuksia, joissa on selvitetty projektin vaikutuksia niin orkesterilaisiin kuin opetukseen osallistuneisiin ammattilaisiinkin. Musiikkikasvatuksen on muun muassa todettu parantavan lasten sosiaalisia taitoja ja empatiakykyä sekä tasapainottavan tunne-elämää.
Orkesteriprojekti antaa siihen osallistuville lapsille paitsi kulttuuripääomaa myös uskoa omiin kykyihinsä, Laurent Bayle kertoo. Démos-orkesterin riveissä kolme vuotta soittaneista lapsista yli puolet jatkaa musiikkiopintoja.
Arjen ainoa henkireikä
Myös Suomessa on keskusteltu viime aikoina lasten harrastusten kalleudesta. Vähävaraisissa perheissä liikunta- tai musiikkiharrastus jää valitettavan usein väliin, koska se lohkaisisi liian suuren palan ruoka- ja asumisbudjetista. Varsinkin jos lapsia on useita ja jokaiselle pitäisi tarjota tasavertainen mahdollisuus harrastaa.
Sama tilanne on myös Ranskassa, jossa niinsanottujen parempien perheiden vesat soittavat viulua tai pianoa, ratsastavat ja pelaavat tennistä. Heille musiikki on vain yksi lukuisista vanhempien sanelemista ajanvietteistä ja näistä lapsista harva päätyy ammattimuusikoksi. Ongelmalähiön lapselle soittamisesta voi sen sijaan tulla arjen ainoa henkireikä ja sen lisäksi vakavasti otettava tulevaisuuden ammattivaihtoehto. Viemällä klassista musiikkia lähiöihin Pariisin filharmoninen orkesteri kouluttaa siis samalla riveihinsä uusia soittajia.
Pariisin filharmonisessa orkesterissa on huomattu, että todellinen musiikin rakkaus voi löytyä ongelmalähiöstä.
Oppimisesta tuli ryhmäkokemus
Orkesteriprojektin yhteydessä on jouduttu katsomaan perinteisen soiton opetuksen pedagogiikkaa uudelta kantilta. Konservatorion luokkahuoneessa yksin puurtamisen sijaan oppimisesta on tehty kollektiivinen kokemus. Musiikinopetusta annetaan neljä tuntia viikossa viidentoista lapsen ryhmissä. Koulusta ja orkesterilaisten määrästä riippuen osa musiikkitunneista on mahdollista sisällyttää lasten koulupäivään. Jokaisen ryhmän toimintaa seuraa sille nimetty sosiaalityöntekijä sekä perheiden ja opettajien vuorovaikutusta helpottava koordinaattori.
Lapset oppivat instrumentin hallintaa ryhmissä, joissa heidän annetaan kokea yhdessä soittamisen antama energia jo oppimisen alkuvaiheessa. Opetuksessa yhdistyy sosiaalinen kontakti ja mielihyvä omasta oppimisesta, kertoo Pariisin pohjoispuolisessa lähiössä työskentelevä sosiaalityöntekijä Samira Gaddab.
Jotta yhdessä soittamisen ilo voidaan toteuttaa, orkesterisovituksia on muutettu helpommiksi. Teoriaopetusta annetaan vähitellen pienissä erissä. Opetusohjelmaan kuuluu lisäksi tanssia ja laulua sekä museo- ja konserttikäyntejä, joille koitetaan mahdollisuuksien mukaan houkutella mukaan myös vanhemmat.
Viulua ei saa takavarikoida
Samira Gaddab kertoo, että perheiden kanssa keskustellaan aluksi pitkään siitä, mikä on harrastus ja miten siihen tulisi suhtautua. Hänen mukaansa projektiin mukaan lähtevän lapsen vanhempien on usein vaikea sisäistää, että lapsen musiikin opiskelu on jotakin säännöllistä ja pysyvää.
Vaikeuksissa olevissa perheissä vanhempien tai usein sen ainoan vanhemman aika kuluu arjen ongelmien kanssa kamppailuun. Lisäksi kyseessä ovat ihmiset, joilla ei itse lapsena ole ollut mahdollisuutta harrastaa.
Paitsi lapsen, myös vanhempien pitää oppia, että orkesteriharjoituksiin mennään aina, ei satunnaisesti silloin kuin huvittaa eikä ole muuta tekemistä, Samira Gaddab sanoo.
Hän muistaa kahdeksanvuotiaan pojan, jonka äiti piti koiran ulkoiluttamista tärkeämpänä kuin tuuban soiton opettelua. Sosiaalityöntekijöiden yrityksistä huolimatta orkesteriharrastus lopahti kahden hyvin alkaneen kuukauden jälkeen.
Yllättävän moni isä tai äiti saa ajatuksen käyttää harrastuksen kieltämistä kurinpitotoimenpiteenä. Lasta voidaan toki rankaista huonosta koenumerosta takavarikoimalla kännykkä, mutta ei viulua. Koitamme saada vanhemmat ymmärtämään, että soiton opettelu auttaa lasta eteenpäin. Kotona harjoittelua tai orkesteriharjoituksiin menoa ei saa estää, vaikka lapsen käytös kuinka potuttaisi, Samira Gaddab korostaa.
