Murrosikä asettaa kehitysvaiheena erityisiä haasteita ja vaatii vanhemmalta mukautumista uudenlaiseen rooliin. Vanhempi voi kokea epävarmuutta kyvystään selviytyä kehitysvaiheeseen kuuluvista tehtävistä.
Ammatillisesti ohjatun vertaisryhmätoiminnan avulla voidaan vahvistaa luottamusta omaan vanhemmuuteen sekä tarjota asiantuntijatietoa, kokemuksellista tietoa ja vertaistukea. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n RAY:n tuella kehittämä Murkkufoorumi-vertaisryhmä on esimerkki murrosikäisten nuorten vanhemmille suunnatusta ehkäisevästä, matalan kynnyksen tukimuodosta.
Murkkufoorumi on sosiaali‑, kasvatus- tai terveysalan ammattilaisen ohjaama vertaisryhmä, jonka kokoontumiset rakentuvat tietyn teeman ympärille. Olen haastatellut pro gradu ‑tutkielmaani varten kahdeksaa ryhmään osallistunutta vanhempaa.
Tarkastelen tutkimuksessani vanhemmuuden tukemista Banduran sosiokognitiivisen teorian alaan kuuluvan minäpystyvyyden käsitteen näkökulmasta. Kartoitan vertaisryhmän mahdollisuuksia vanhemmuuden minäpystyvyysuskomusten vahvistamisessa. Vanhemmuuden minäpystyvyyden, eli vanhemman luottamuksen kykyynsä edistää lapsensa kehitystä, on todettu olevan merkittävä tekijä koko perheen hyvinvoinnin kannalta ja vaikuttavan olennaisesti vanhemmuuden toteutumiseen.
Ehkäisevää, matalan kynnyksen tukea kaivataan
Vanhemmat tuovat esiin, että tulevien haasteiden ennakointi ja niihin varautuminen on tärkeää. Kirjoista luettua ja luentotyyppisissä tilaisuuksissa hankittua tietoa pidetään tärkeänä, mutta sen nähdään usein jäävän pinnallisemmalle tasolle. Keskustelu muiden vanhempien kanssa tietyn teeman ympärillä mahdollistaa tiedon ja aiheen ”ruotimisen” ja rakentumisen ymmärrettäväksi omassa arjessa, konkreettisemmalla tasolla.
Vanhemmat kertovat, että olisivat kaivanneet vastaavaa ryhmää jo aikaisemmin, lapsen ollessa esimurrosiässä. Vanhemmille on tärkeää, että ryhmään voi tulla perustelematta tuen tarvettaan – ulkopuolinen ei arvioi huolien oikeutusta tai koettujen ongelmien vakavuutta. Toisaalta vanhemman ei myöskään tarvitse leimautua ”ongelmaiseksi”, kun hän hakeutuu ryhmään oman kiinnostuksensa ja tarpeidensa pohjalta.
Vertaisryhmien voi ajatella toimivan tärkeänä tuen lähteenä vanhemmilla, joilla ei ole tarvetta intensiivisemmälle tuelle ja lisätukena niille vanhemmille, jotka ovat jo muiden palvelujen piirissä. Murkkufoorumin kaltaiset vertaisryhmät eivät rajaa ketään ulkopuolelle ja sopivat ”kaikille tavallisille ihmisille”, kuten yksi vanhemmista asian ilmaisee.
Murkkufoorumi-vertaisryhmän kautta saavutettu vahvistus vanhemmuudelle
Haastattelujen perusteella löydettiin kahdenlaisia vanhempia. Toisilla vanhemmuuden minäpystyvyys oli vakiintumaton — lapsen murrosiän myötä asettuvat haasteet olivat saaneet heidät arvioimaan vanhemmuuttaan uudelleen.
Toisilla taas käsitys omasta pystyvyydestä vanhempana oli heikko ja murrosiän myötä koetut vaikeudet olivat ennestään heikentäneet luottamusta omaan vanhemmuuteen.
Vanhemmat, jotka hakivat Murkkufoorumista varmistusta, että tekevät ”kaiken oikein”, hahmottivat sosiaalisen vertailun kautta omia vahvuuksiaan ja alkoivat luottaa kykyynsä toimia vanhempana nuorelleen. Kannustus ja rohkaisu olivat erityisen merkityksellisiä niille vanhemmille, jotka kokivat neuvottomuutta, riittämättömyyttä tai voimakasta huolta nuoreensa liittyen. Heidän kohdallaan sosiaalinen vertailu, jonka mahdollinen arvosteleva ja arvioiva funktio oli pystytty ryhmässä torjumaan, toimi motivoivana tekijänä uskallukselle kohdata vanhemmuuden haasteita. Vanhemmat saivat luottamusta, että jos muutkin ovat pärjänneet vaikeuksien ja huolien keskellä, myös heillä on siihen mahdollisuudet.
Vanhemmista oli helpottavaa huomata, että muutkin ovat välillä väsyneitä, turhautuneita tai neuvottomia. Tämä normalisoi vanhemman tuntemusta itsestään ja helpottaa koettua syyllisyyttä sekä yksinäisyyden tunteita. Kun huolista ja haasteista keskustellaan avoimesti se mahdollistaa myös erilaisten näkökulmien ja ratkaisuehdotuksien esiin nostamisen. Ohjaajan tarjoama asiantuntijatieto ja vinkit tukevat tätä. Vanhemmat kuvaavatkin, että saivat ryhmässä työkaluja arkeensa ja ymmärrystä siitä, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla riittävän hyvä vanhempi.
Ryhmän vastavuoroisuus ja toisten kunnioitus tarjoavat mahdollisuuden purkaa huolia ja saada kokemuksen siitä, että toimii tukena myös muille – avun saajia ja vastaanottajia ei ole eroteltu. Haastattelemani vanhemmat kertovat saaneensa ryhmän kautta ymmärrystä siitä, että omaan hyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota. Oman hyvinvoinnin lisääntyessä on helpompaa käsitellä myös nuoren herättämiä tunteita ja arjen haastavaksi koettuja tilanteita rakentavasti ja myönteisesti.
Näkökulmia murrosikäisten nuorten vanhempien parissa tehtävään ehkäisevään työhön
Tutkimukseni perusteella Murkkufoorumin kaltainen ammatillisesti ohjattu vertaisryhmä voi olla merkityksellisenä tukena murrosikäisten nuorten vanhempien arjessa. Haasteena on saada tietoa ryhmästä mahdollisimman laajalti vanhempien saataville. Murrosikäisten nuorten vanhemmille ei ole perinteisesti ollut saatavilla vastaavia matalan kynnyksen tukimuotoja ja ajatus tällaisesta tuesta voi olla vieras. Uskon, että ryhmään hakeutumista helpottaa tieto siitä, ettei ryhmään ole pakko sitoutua ja että syyksi hakeutua riittää oma huoli tai kiinnostus. Näin kynnys lähteä mukaan ei kasva liian suureksi.
Vertaisryhmän vaikuttavuuden kannalta olennaiseksi nousee avoin, lämmin ja rento ilmapiiri. Kaikilla tulee olla mahdollisuus ja oikeus omaan kokemukseensa, ilman että tarjotaan yhtä ainoaa toimintatapaa tai arvostellaan toisten ratkaisuja. Tämä mahdollistaa vanhemman kokemuksen omasta asiantuntijuudestaan nuoreensa liittyen. Vanhemmalla on tällöin mahdollisuus poimia vinkkejä ja neuvoja, jotka vaikuttavat omaan arkeen ja elämäntilanteeseen sopivilta. Ohjaajan rooli nousee merkittäväksi sekä keskustelun ohjaajana, johdattelijana että rajaajana. Vanhemmat kokevatkin, että ohjaaja pitää keskustelun ”tarkoitustaan palvelevana” eli kannustavana, kasvatuksellisia näkökulmia tarjoavana sekä vuorovaikutuksellisena.
Yhteiskunnassamme korostetaan usein voimakkaasti vanhemman vastuuta. Ulkopuolinen palaute nuoresta on haastattelemilleni vanhemmille merkityksellistä – myönteinen palaute vahvistaa luottamusta toimia riittävän hyvänä vanhempana kun taas negatiivinen palaute horjuttaa uskoa omaan vanhemmuuteen. Vanhemmille olisi tärkeää tarjota myönteistä palautetta ja vahvistusta, jotta he voivat luottaa, että heillä itsellään on kyky ja mahdollisuudet toimia parhaana mahdollisena vanhempana nuorelleen. Nuoret tarvitsevat vahvoja vanhempia kasvunsa tueksi. Vanhempien minäpystyvyysuskomusten vahvistaminen on yksi tapa tukea vanhempi-nuorisuhdetta ja vahvistaa myönteistä vanhemmuuden toteutumista.
Anne-Elina Salo
Turun yliopisto
”Et tuli niinku semmonen innostus et kyl mäkin osaan ja kyl mäkin pystyn” – Murkkufoorumi ‑vertaisryhmät vanhemmuuden minäpystyvyyden tukena
Lähteet:
Ardelt, M. & Eccles, J.S. (2001) Effects of Mothers’ Parental Efficacy Beliefs and Promotive Parenting Strategies on Inner-City Youth. Journal of Family Issues. 22 (8), 944 – 972.
Bandura, A. (1997) Self-efficacy: The exercise of control. W. H. Freeman: New York.
Bandura, A. (1977) Self-efficacy: Toward a Unifying Theory of Behavioral Change. Psychological Review 84 (2), 191–215.
Coleman P.K. & Karraker K.H. (1998) Self-efficacy and parenting quality: Findings and future applications. Developmental Review. 18 (1), 47 – 85.
