– Toisenlaisen
käyttäytymisen taitoja
pitää harjoitella. Jos lapsi saa pelissä hävitessään
raivokohtauksia,
häviämistä harjoitellaan,
kertoo Tarja Aho-
Kinnunen.
Kuva: Jyrki Komulainen.
Muksuoppi on Ben Furmanin ratkaisukeskeiseen työskentelyyn pohjautuva pedagoginen menetelmä, jolla voidaan tarttua lasten käytösongelmiin.
Muksuopin keskeinen ajatus on, että lasta ei rangaista eikä syytetä siitä, jos hän ei osaa toimia tai käyttäytyä toivotulla tavalla. Lapsen käytöksen aiheuttamat ongelmat käännetään häneltä puuttuviksi taidoiksi.
Jos lapsi esimerkiksi saa raivokohtauksia, lyö muita, heittelee tavaroita ja on kärsimätön, hänen kanssaan pohditaan, mitä hyötyä hänelle itselleen ja myös muille ihmisille olisi siitä, että hän oppisi tilanteen vaatiman taidon.
Jos lapsi kiroilee, hänet johdatellaan ymmärtämään, että häneltä puuttuu taito puhua kauniisti. Sitten hän voi alkaa opetella toisia sanoja, joilla voi ilmaista harmistumistaan. On tärkeää, että lapsi ei koe käyttäytymisestään häpeää, vaan oivaltaa, että taitojen opettelu on hieno asia.
Muksuoppi toimii niin pienten lasten kuin varhais-
nuortenkin kanssa.
− Lapselle korostetaan, että me aikuiset joudumme opettelemaan koko ajan uusia taitoja, lisää Muksuoppiohjaaja, psykoterapeutti Tarja Aho-Kinnunen.
Muksuopissa taito ei tarkoita sitä, että osaa olla toimimatta niin kuin ei pitäisi, vaan sitä että osaa sen sijaan toimia niin kuin pitää. Taitoja opetellaan askel askeleelta, yksi kerrallaan, ja lasta kannustetaan ja kehutaan pienestäkin edistymisestä. Nuorimmat Muksuopista hyötyneet lapset ovat olleet 3−4‑vuotiaita ja vanhimmat noin 13-vuotiaita.
Voimaolento ja kannustusjoukot
Tarja Aho-Kinnusen mukaan lapsi useimmiten itse ymmärtää tilanteensa ja keksii sen, millaista taitoa hänen kannattaisi opetella, jotta hankala tilanne ei toistuisi. − Aikuinen voi johdatella lapsen huomaamaan, mikä taito häneltä puuttuu ja tukea ymmärtämään, mitä hyötyä taidon oppimisesta on. Tämä voi olla lapselle avain oivallukseen ja luo motivaatiota opetella taitoa, Aho-Kinnunen sanoo.
Usein lapset pitävät siitä, että opeteltavalle taidolle annetaan jokin nimi. Aho-Kinnunen kertoo eräästä tytöstä, joka suuttui helposti ja alkoi suuttuessaan lyödä ja potkia kavereitaan. Pian hänellä ei ollut lainkaan ystäviä. Kun tytön kanssa keskusteltiin, hän ymmärsi menettäneensä kaverinsa aggressiivisen käyttäytymisensä seurauksena.
Kun häneltä kysyttiin, millaisesta taidosta hänelle itselleen olisi hyötyä tässä tilanteessa, hän keksi, että hän voisi opetella osoittamaan ärtymystään muulla tavoin kuin lyömällä. Näin hän voisi saada kaverinsa takaisin. Tyttö nimesi opeteltavan taidon supersuuksi, koska hän alkoi opetella pukemaan ärtymyksensä sanoiksi.
Lasta voidaan myös pyytää valitsemaan itselleen voimaolento, joka auttaa häntä taidon oppimisessa. Hän saa kertoa, kuinka voimaolento auttaa. Lapsi voi piirtää tai häntä voidaan auttaa etsimään voimaolennon kuva, jonka hän voi saada käyttöönsä.
Kun lapsi alkaa opetella uutta taitoa, on tärkeää valjastaa kannustusjoukoiksi perheenjäseniä ja päiväkodista tai koulusta aikuisia tai muita lapsia, joiden kanssa hän saa harjoitella taitojaan. Kannustajat seuraavat lapsen edistymistä, kehuvat häntä onnistumisista ja voivat kirjoittaa niistä merkintöjä lapsen taitokirjaan. Kannustajat voivat kertoa lapselle, miksi he uskovat, että hän oppii taidon. Sitten lapselta voi itseltäänkin kysyä, miksi hän uskoo oppivansa sen.
Uutta taitoa juhlitaan
Lapselle voi järjestää tilanteita, joissa hän saa harjoitella taitoaan. Jos lapsi saa pelissä hävitessään raivokohtauksia, häviämistä harjoitellaan. Lapsi voi itse keksiä leikin tai muun tavan, millä hän voi esittää taitojaan käytännössä.
− Lasta muistetaan kehua pienestäkin onnistumisesta, ja häntä kannattaa lisäksi kehua muiden kuullen, sillä se tuntuu hänestä hyvältä, Aho-Kinnunen sanoo.
Lasta on syytä valmentaa myös sietämään pieniä takapakkeja taidon opettelussa. Hänen kanssaan keskustellaan, mitä tehdään tilanteissa, joissa hän mahdollisesti ”unohtaa” taitonsa. Kun lapsi on oppinut uuden taidon, Muksuoppi suosittelee, että taidon oppimista juhlistetaan jollakin tavalla.
− Eräs lapsi kehui saavansa päiväkodissa seuraavana päivänä juhlapäivän opittuaan uuden taidon.
Luota lapsen kykyyn löytää ratkaisu
Muksuoppi syntyi 1990-luvun loppupuolella, jolloin erityislastentarhanopettajat Laura Birn ja Tuija Terävä pyysivät Ben Furmanilta työkaluja, joitta voivat toimia käytösongelmaisten, sosiaalisesti ja emotionaalisesti haastavien lasten kanssa. Opettajat alkoivat kehitellä menetelmää yhdessä Ben Furmanin ja myöhemmin Tapani Aholan kanssa ja testasivat sitä päiväkodissaan. − Menetelmä on varsin luotettava. Onhan sitä jo kehittelyvaiheessa kokeiltu käytännössä.
Aho-Kinnusen mukaan Muksuopin ydinajatus on, että lapsiin pitäisi luottaa enemmän, sillä usein he itse pystyvät löytämään ongelmiinsa ratkaisuja. Yhden taidon oppiminen kehittää lapsen muitakin vuorovaikutustapoja, joiden oppiminen auttaa lasta voimaan paremmin. Lyhytterapiainstituutti järjestää Muksuoppiohjaajakoulutuksia ja lisäksi Muksuoppia voi opiskella verkossa Muksuoppi-videokurssilla.
