Muistiohjaaja Heidi Huuskosen työ vaatii empaattisuutta ja myötäelämisen taitoa. Kuva: Marja Haapio.
Sosionomi Heidi Huuskosen asiakkaat eivät välttämättä muista häntä. Mutta he muistavat sen ilon tunteen, minkä tapaaminen sai aikaan. Se voi olla monelle muistisairaalle viikon merkityksellisin hetki.
Kun ihminen sairastuu muistisairauteen, muuttuu hänen koko kokemusmaailmansa. Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa vaikeutuu. Sairastunut voi sekoittaa nykyhetken ja menneet tapahtumat. Puheen tuottaminen vaikeutuu ja tavalliset käyttäytymissäännöt voivat unohtua. Muistisairas on kuitenkin edelleen sama ihminen kuin ennenkin.
Sosionomi (AMK) Heidi Huuskosta ihmisen ajatusmaailman muuttuminen muistisairauden myötä kiehtoi jo opiskeluaikana. Turun seudun Alzheimer-yhdistykselle tehty opinnäytetyö viitoitti tulevaisuuden työuraa. Nyt Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen asiantuntija- ja tukikeskus Muistiluotsissa muistiohjaajana työskentelevällä Huuskosella on takana jo lähes 20 vuoden työura muistityön parissa.
Muistiyhdistys ja Muistiluotsi tarjoavat muistisairaille ja heidän läheisilleen tuki- ja neuvontapalveluja sekä ryhmätoimintoja.
MuistiKaVeRi-toiminnan kautta muistisairas saa rinnalleen kaverin, jonka kanssa voi elää omannäköistä elämää. Muistikaverin kanssa käydään esimerkiksi kirpparilla tai kävelylenkillä. Jotkut voivat muistikaverin kanssa jatkaa teatteri- tai muuta kulttuuriharrastustaan.
Toimintakyky lisääntyy
Ryhmätoiminta ja kaikille avoimet tapaamiset tarjoavat vertaistukea ja edistävät muistisairaiden ja heidän läheistensä toimintakykyä. Ne lisäävät myös tietoa muistisairauksista ja muistisairaiden kohtaamisesta. Ryhmiä ohjaavat ammattilaiset tai muistiasioihin ja ryhmänohjaukseen perehdytetyt paikallisten muistiyhdistysten vapaaehtoistoimijat.
Muistiluotsin asiantuntijat tekevät monipuolista yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin ammattilaisten sekä luottamushenkilöiden kanssa.
Huuskonen vastaa Muistiluotsin Varsinais-Suomen alueella vapaaehtoistoiminnasta. Hän ideoi, käynnistää ja kehittää toimintoja sekä tukee paikallisten muistiyhdistysten vapaaehtoisia heidän tehtävissään. Hän myös kouluttaa muistikavereita ja ohjaa itse ryhmiä.
Iso osa Huuskosen työtä on vapaaehtoistoimijoiden rekrytointi ja tukeminen.
– Vapaaehtoisista on jatkuva pula. Korona on lisännyt entisestään rekrytoinnin haasteita.
Vapaaehtoispohjalta toimivat ryhmänohjaajat tarvitsevat paljon tukea, Huuskonen kertoo. Ryhmätoimintaan liittyy paljon haastavia tilanteita. Muistisairauden mukanaan tuomat muutokset eivät kosketa pelkästään sairastuneita, vaan heidän läheisiään myös.
– Ryhmissä käydään läpi kipeitä asioita. Olen tiiviisti yhteydessä vapaaehtoisten kanssa, ja käymme läpi yhdessä ryhmissä esiin tulleita asioita. Järjestän myös vapaaehtoisille koulutusta sekä virkistäytymispäiviä.
Läsnäolo tärkeintä
Työ vaatii empaattisuutta ja myötäelämisen taitoa. Hienointa Huuskosen työssä on hänen mielestään kohtaamiset. Asiakkaiden, heidän läheistensä, ja vapaaehtoisten kohtaamiset.
– Hyvät hetket on se juju. Yhteisten onnistumisten jakaminen vapaaehtoisten kanssa on hyvin palkitsevaa. Kun kuulen kuinka he ovat onnistuneet saamaan muistisairaan innostumaan ulkoilusta. Tai kun saamme hyvää palautetta asiakkaalta tai hänen läheiseltään.
Asiakkaiden kohtaamisessa korostuu läsnäolo.
– Muistisairaan kohtaaminen on ennen kaikkea kuuntelua ja asettumista muistisairaan tunne- ja kokemusmaailmaan, joka voi olla täysin eri kuin terveen. Hänelle se kuitenkin on todellista.
Erityisen palkitseviksi Huuskonen kokee hetket kun ryhmätyössä löytyy yhteinen sävel.
– Tuntuu hienolta kun ryhmä toimii yhdessä, ja asiakkaat lähtevät kotiin hyvällä mielellä. Ryhmätapaaminen voi olla monelle viikon merkityksellisin hetki, Huuskonen muistuttaa.
Muistisairas itse ei välttämättä muista mitä ryhmässä tapahtui.
– Mutta tunteen hän muistaa. Koen arvokkaaksi, että olen ollut mukana mahdollistamassa sitä.
