Motivoivan haastattelun tarkoituksena on selvittää, kuinka asiakas haluaa elää elämäänsä ja kuinka hän elää sitä nyt.
Näiden kahden asian välinen jännite virittää asiakkaan kiinnostuksen itseään kohtaan, ja hän alkaa tehdä elämästään uudenlaisia havaintoja.
– Hän saa siitä muutosenergiaa, joka voi auttaa toteuttamaan uudenlaista suunnitelmaa, kertoo YTM Jukka Oksanen.
Oksanen on tehnyt päihdetyötä 25 vuotta. Ensin päihdeohjaajana ja myöhemmin sosiaalityöntekijänä. Nykyisin hän työskentelee koulutussuunnittelijana ja työnohjaajana. Vuonna 2014 ilmestyi Jukka Oksasen kirjoittama teos Motivointi työvälineenä.
Motivoivassa haastattelussa asiakkaalle annetaan tilaa ja lähdetään liikkeelle hänen omasta kertomuksestaan, jota kuunnellaan, heijastetaan tai vahvistetaan, Oksanen kertoo.
Motivoivan haastattelun kulku on väljä, eikä menetelmä yleensä näy muussa kuin asiakkaan henkilökohtaisten asioiden käsittelyssä.
– On tärkeää, että työntekijä valmistautuu motivoivaan haastatteluun neutralisoimalla suhteensa asiakkaaseen, jotta tämä saisi mahdollisimman paljon käyttöönsä hänen voimavarojaan.
Uudenlainen elämänrytmi
Ensimmäisen keskustelukerran tarkoituksena on luoda pohja toimivalle yhteistyölle ja muodostaa kokonaiskuva asiakkaan elämäntavasta, arvoista ja unelmista. Vähitellen nousevat esiin asiakkaan ongelmien vaikutus hänen elämäänsä ja muutoksen tarve.
Asiakkaan kanssa laaditaan yhdessä suunnitelma uudenlaisesta elämänrytmistä, jonka tarkoitus on poistaa tai lievittää ongelmaa. Samalla sovitaan myös muutoksen aikataulusta.
Oksanen on laatinut päihdetyöhön sopivan motivointikeskustelukartan kuudelle keskustelukerralle. Menetelmän vaikutusta seurataan seuraavilla tapaamiskerroilla, jolloin muutosta mitataan asiakkaan kanssa sovitulla mittarilla.
– Kuusi keskustelukertaa riittää monesti, mutta usein on tarvetta keskustella ja tukea asiakasta vuosikausia.
Avaintaidot keskiössä
Avaintaidot ovat menetelmän keskeinen elementti. Työntekijä käyttää niitä jo ensimmäisestä keskustelukerrasta lähtien. Niiden avulla yritetään saada asiakas kertomaan hänelle merkityksellisistä asioista.
Ensimmäinen avaintaito on kysymysten muoto, eli avoimet tai suljetut kysymykset. Avoimiin kysymyksiin vastauksiksi toivotaan pidempiä tarinoita. Suljettuihin kysymyksiin vastaaja voi vastata kyllä tai ei.
– Näitä kysymyksiä viljellään keskustelun lomassa tietoisesti, Oksanen kertoo.
Toinen avaintaito on vahvistaminen eli keskustellessa työntekijä nyökkäilee ja osoittaa selvästi, että asiakasta kuunnellaan. Kolmas avaintaito on heijastaminen, joka on huomaamatonta keskustelun ohjailua.
– Voin esimerkiksi toistaa jonkin sanan tai nostaa esiin jonkun asian ja pyytää häntä kertomaan siitä lisää.
Neljäs avaintaito on yhteenveto eli tiivistäminen. Haastattelija voi aika ajoin keskeyttää asiakkaan vetääkseen yhteen tämän kertomia asioita ja tarkistaakseen, ymmärsikö hän oikein.
– On tärkeää, että työntekijä ei tee liian nopeasti omia tulkintojaan.
Jukka Oksanen muistuttaa, että motivoivan haastattelun elementtejä voi käyttää myös osittain.
– Tärkeintä on, että työntekijä antaa liikkumavaraa asiakkaalle ja viljelee hyvää kohtaamistapaa.
Pitkäjänteistä taidon kehittämistä tarvitaan
Motivoiva haastattelu on alkujaan William R. Millerin 1980-luvulla kehittämä haastattelumenetelmä, jota hän on sittemmin yhdessä Stephen Rollnickin kanssa kehittänyt edelleen.
-Menetelmä on syntynyt käytännönläheisesti, eikä sillä ei ole yhtä teoreettista viitekehystä. Teorioista hyödynnetään käyttökelpoisuutta, viimeisimpänä mukaan on tullut Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin luoma itseohjautuvuusteoria, kertoo YTT Maria Lähteenmäki (os. Rakkolainen), joka tutki vuonna 2017 julkaistussa väitöksessään motivoivan haastattelun hyödyntämistä päihdehoidossa.
Päihdetyön lisäksi motivoivaa haastattelua voidaan hyödyntää kaikessa asiakastyössä, jossa tavoitellaan pysyvää elämänmuutosta: tupakoinnin lopettamisessa, pelaamisen vähentämisessä, työvoima-alalla, velkaneuvonnassa ja rikosseuraamusalalla.
Lähteenmäen tutkimuksen mukaan onnistuneeseen motivoivaan haastatteluun tarvitaan ohjausta ja hyvin toimivaa dialogisuutta, jossa keskeisiä elementtejä ovat avokysymykset ja reflektointi. Lähteenmäki peräänkuuluttaa myös pitkäjänteisempää koulutusta, sillä vaativien taitojen omaksumiseksi ei riitä tiedollinen lyhytkurssi, vaan jatkuvaa vuorovaikutuksen havainnointia ja halua kehittyä.
Hyödyllistä on esimerkiksi nauhoittaa omia haastatteluja ja saada niistä objektiivista palautetta. Lähteenmäen mielestä motivoiva haastattelu on kestänyt työmenetelmänä aikaa hyvin.
‑Tässä on kiteytetty ne keskeiset elementit, jotka ovat asiakastyössä olennaisimmat.
Iita Kettunen
