Sosionomista sosiaalityöntekijäksi
Ylempi AMK ei ole ainoa sosionomien jatkokoulutusväylä. Heille on tarjolla kolme polkua pätevöityä sosiaalityöntekijäksi. Suorin … Lue lisää
Terveydenhuollossa työskentelee noin tuhat sosiaalityöntekijää, valtaosa erikoissairaanhoidon piirissä.
Työn lähtökohtana on sosiaalinen diagnoosi. Potilaan elämäntilannetta tarkastellaan kokonaisuutena ja etsitään ratkaisuja tukea potilasta sekä hänen läheisiään hoitoprosessin aikana. Terveyssosiaalityöntekijän rooli vaihtelee asiakkaan kulloisenkin tarpeen mukaan. Terveyssosiaalityöntekijät tekevät tilannearvioita ja ohjaavat sosiaalipalveluja koskevissa asioissa, antavat tietoa ja auttavat sopeutumaan sairauteen. Tarvittaessa he selvittävät työkykyä ja kuntoutumismahdollisuuksia.
Terveyssosiaalityö näkyväksi ‑tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2018 ja sen ensimmäiset tulokset raportoitiin syksyllä 2019.
– Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata terveydenhuollossa tehtävän sosiaalityön sisältoä ja myös tehdä näkyväksi terveyssosiaalityöntekijöiden roolia ja osaamista osana hoito- ja palveluketjua, kertoo tutkimuksen johtaja Laura Yliruka.
Vaativat tilannearviot, terveysperusteisten etuuksien varmistaminen ja psykososiaalinen tuki ovat terveyssosiaalityön ydintä.
Tutkimuksen taustaorganisaationa oli Heikki Waris ‑instituutti, ja toteuttajina Helsingin ja Tampereen yliopiston tutkijat sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS), Helsingin kaupungin, Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) ja Tampereen kaupungin terveyssosiaalityöntekijät.
Tutkimuksen tulokset auttavat ammatillisia yhteistyökumppaneita ja päätöksentekijöitä tutustumaan terveyssosiaalityöhön, mikä on tärkeää niin potilas- ja asiakastyön tuloksellisuuden kuin sote-integraationkin kannalta.
– Terveyssosiaalityöhän on soten ytimessä, tiivistää Anna Metteri osuvasti.
Tutkimus antaa välineitä myös terveyssosiaalityöntekijöille oman työn kehittämiseen.
– Kukin tutkimukseen osallistunut yksikkö on saanut omat aineistonsa, ja kaksi yksikköä on jo valmistellut omat tutkimusraporttinsa, kertoo Laura Yliruka.
Tutkimuksen lähtökohtana oli professori Lynette Joubertin Melbournen yliopistossa tekemä käytäntötutkimus. Joubertin tutkimuksen keskeistä työkalua, audit-lomaketta, muokattiin Suomen oloihin ja järjestelmään sopivaksi.
Tutkimus tehtiin lomakekyselynä. Työntekijät kirjasivat viiden minuutin tarkkuudella työpäivänsä kulun. Apuna oli 15-sivuinen koodiluettelo. Luettelo itsessään kertoo jo terveyssosiaalityön monipuolisuudesta ja laajuudesta.
Terveyssosiaalityö varmistaa potilaan hyvää kokemusta terveydenhuollosta.
– Tiedonkeruupäivänä tehtiin vain muistiinpanoja päivän kulusta, sillä lomakkeen täyttöön ei haluttu käyttää tuon päivän työaikaa. Osallistujilla oli viikko aikaa täyttää lomake ja palauttaa se, kertoo hankkeen tutkija Jenika Heinonen. Vastausprosentti oli 90,6.
Koska tiedonkeruu oli vaativa tehtävä, koulutettiin tutkimukseen osallistuneet terveyssosiaalityön esimiehet lomakkeen ja koodiston käyttöön etukäteen. Myös kaikilla työntekijöillä oli mahdollisuus osallistua valmennukseen. Tiedonkeruupäivänä osallistujat saivat puhelintukea epäselviin tilanteisiin.
– Tutkimuslomakkeen vahvuutena on se, että työtä tarkastellaan moniulotteisesti suhteessa asiakkaan elämäntilanteeseen ja tarvitsemaan palveluun, suhteessa yhteistyökumppaneihin, suhteessa työntekijän käyttämiin menetelmiin ja niiden taustalla oleviin teorioihin, Laura Yliruka arvioi.
Tuloksena on läpileikkaus yhden päivänä aikana tehdystä työstä.
– Tutkimuksella saatiin laaja aineisto kuormittamatta työntekijöitä kohtuuttomasti, Yliruka toteaa.
Tutkimuspäivän aikana 249 sosiaalityöntekijää hoiti 1 730 potilaan asioita. Yhdellä vastaajalla oli keskimäärin 7 potilasta/asiakasta työpäivän aikana.
– Ajankäyttöä kuvatessaan terveyssosiaalityöntekijät tekivät noin 130 000 koodivalintaa ja merkitsivät 4 975 viiden minuutin jaksoa.
Työn monipuolisuudesta kertoo, että tilannearviointien ja ohjauksen taustalla oli 84 erilaista elämäntilannetta.
Potilaat ovat kaikenikäisiä, akuuteissa tilanteissa tai kiireettömässä hoidossa, somaattisten, psykiatristen ja mielenterveyspalvelujen potilaana.
Terveyssosiaalityöntekijän työ tukee monia tahoja. Tyypillisimmät asiakastyön interventiot kuten vaativat tilannearviot, ohjaus, psykososiaaliset keskustelut ja konsultoinnit tukevat hoitotyötä. Palveluohjaus, sosiaalipalveluja ja sosiaaliturvaa koskeva neuvonta taas auttavat potilasta kotiutumisessa ja elämässä sen jälkeen.
– Terveyssosiaalityöntekijä koordinoi ja järjestää potilaan tarvitsemia palveluita. Tässä työntekijä käyttää palvelujärjestelmän tuntemustaan. Kyse on usein myös potilaan hyväksi tehtävästä asianajotyöstä terveydenhuoltojärjestelmän sisällä ja sen ulkopuolella, toteaa Yliruka.
Jokainen potilasryhmä vaatii sosiaalityöntekijältä erityistä asiantuntemusta.
Kela oli suurin yksittäinen yhteistyökumppani, mutta merkittävin yhteistyötaho oli kuitenkin terveydenhuollon henkilöstö: lääkärit, hoitajat ja terveydenhuollon erityistyöntekijät.
Sosiaalihuollon yhteistyökumppaneista nousivat esille lastensuojelu ja perhepalvelut sekä aikuis- ja vammaispalvelut.
Tutkimukseen koodattiin myös käytettyjen interventioiden teoreettinen tausta. Yleisimmin käytettyjä tutkimusperusteisia lähestymistapoja olivat ratkaisu- ja tehtäväkeskeinen työote, voimavarakeskeisyys ja voimaannuttaminen.
– Hiljaisen tiedon tutkijana olen törmännyt siihen, että teoreettisia taustoja ei juuri mietitä eikä työntekijällä välttämättä ole sanoja kuvata omaa työtä. Tutkimuksessa käytetty koodiluettelo oli tässä apuna. Jos työntekijä ei ollut aivan varma käyttämästään koodista, hän saattoi kirjoittaa täydentävää selvitystä.
Helena Jaakkola ja Kristiina Koskiluoma