Sanni Harjulan opintojen toteuttaminen perheen arjessa vaatii luovuutta, joustavuutta ja koko perheen sujuvaa yhteistyötä. Kuva: Laura Vesa
Perheellisen opiskelijan elämä on kuin jongleerausta, jossa ilmassa on yhtä aikaa monta palloa ja katsojaa jännittää, putoavatko kaikki pallot hallitusti jonglöörin käsiin.
Helsingin Diakissa toista vuottaan opiskeleva Sanni Harjula asuu Akaan Toijalassa vanhassa remontoidussa omakotitalossa. Harjulan uusperheeseen kuuluvat mies ja 18‑, 17- ja 15-vuotiaat pojat sekä kaksi jackrusselinterrieriä. Kaikki lapset asuvat edelleen kotona. Aviomies työskentelee pääasiassa Toijalassa, mutta käy välillä tekemässä työvuoroja laivalla. Silloin hän saattaa olla poissa viikonkin yhteen menoon.
Ennen opintojen aloittamista vuonna 2017 Harjula omisti Tampereella kampaamon, jossa oli useita vuokratuolityöntekijöitä. Kun opinnot alkoivat, Harjula myi kampaamonsa, mutta pitää siellä edelleen vuokratuolia, koska joutuu opintojensa lisäksi tekemään pari kertaa viikossa kampaajan töitä tienatakseen opintorahoja.
Koti−työ−opiskelu-palapelin koossa pitäminen sujuu Harjulan mukaan välillä ”kauhun sekaisesti”. Parhaimmillaan Sanni Harjulan viikkoon sisältyvät kolmessa eri kaupungissa tehtävät lähiopinnot, työt, verkko- ja etäopinnot. Verkkoluentoihin hän osallistuu kotona Toijalassa. Jos koulussa on lähiopintoviikko, silloin hän joutuu matkustamaan päivittäin Helsingin ja Toijalan väliä.
Lähiopintopäivinä Harjula herää yleensä kello 5.30, ja kello 6.27 lähtevällä junalla hän ehtii hyvin luennolle Helsingin Kalasatamassa sijaitsevaan opinahjoon. Jos luentojen jälkeen ei tarvitse jäädä enää koululle tekemään ryhmätehtäviä, Harjula pääsee kotiin jo viiden aikoihin, mutta jos kouluun on jäätävä töihin, päivä voi venyä kahdeksaan asti.
− Kerran mieheni lähti hakemaan minua autolla kotiin, kun junavuoroja oli peruttu sakean pyryn vuoksi tai ne olivat hirveän myöhässä, Harjula kertoo.
Pojat auttavat tietotekniikassa
Harjula kertoo haaveilleensa opiskelusta jo kauan. Häntä oli monta vuotta kiinnostanut sosiaalipolitiikka ja sosiaaliala, jotka hän koki merkityksellisiksi aloiksi.
− Toki kampaajankin työ on hyvin merkityksellistä, mutta kaipasin työhöni enemmän yhteiskunnallista painotusta.
Kun Harjula näki keväällä 2017 lehdessä ilmoituksen yhteishaun alkamisesta, hän päätti kokeilla, kuinka käy. Ensimmäinen valintakoe tehtiin verkossa. Hän pääsi siitä läpi, vaikka kokeessa oli hänen pelkäämiään matemaattisia kysymyksiä.
− Olin ihmeissäni, että pääsin sisään, sillä tiesin, että Diakiin on tosi vaikea päästä.
Aikuisopiskelijana häntä välillä jännittää, pysyykö mukana jopa suoraan lukiosta tulleiden tahdissa. Erityisesti tietoteknisten asioiden kanssa uhkaa joskus tulla ongelmia, mutta onneksi Harjulan omat pojat auttelevat niissä mielellään.
Näin on minulle käynyt ja olen siitä onnellinen.
Suurimmaksi haasteeksi Harjula kokee talouden kanssa tasapainottelun. Yrittäjänä hän saa aikuiskoulutusrahastosta tukea paljon vähemmän kuin jos hän olisi työskennellyt palkansaajana. Siksi hän joutuu opintojen lisäksi tekemään töitä enemmän kuin haluaisi.
Raha on myös ainoa asia, jonka vuoksi pojat joskus valittavat Harjulan opinnoista. He eivät ymmärrä, miksi hänen piti lähteä opiskelemaan nyt, kun hekin vielä asuvat kotona. Yhtäkkiä rahaa on käytettävissä vähemmän kuin ennen, vaikka heidän tarpeensa kasvavat koko ajan.
Toisaalta monimuoto-opiskelun ansiosta Harjula pystyy sovittelemaan opiskeluaan poikien tarpeiden ja menojen mukaan ja on useammin kotona iltapäivisin, kun he tulevat kotiin koulusta.
Harjula kiittelee myös miestään, joka osallistuu ”ihan täysillä” kodin ja poikien menoihin.
− Ilman miestäni en olisi pystynyt lähtemään opiskelemaan. Ilman hänen taloudellista ja henkistä tukeaan ja työpanostaan kotona en selviäisi, ja hän on kannustanut minua opinnoissanikin ihan hirveästi.
Liikuntaharrastuksena koirien ulkoiluttaminen
Harjula selviää ”askelmerkeistään” pitämällä kahta kalenteria: kampaamon sähköiseen kalenteriin hän kirjoittaa kaikki menonsa, myös kouluun liittyvät. Lisäksi hänellä on mukanaan tavallinen käsikalenteri, jossa on erikseen kouluun liittyvät asiat.
Yleensä Harjula suunnittelee aikataulunsa kolmeksi päiväksi etukäteen. Joskus hän joutuu opiskelemaan kotona yöhön asti voidakseen ottaa asiakkaita vastaan kampaamossa. Hän ottaa usein töihin mukaan tietokoneen, jolla voi tauolla tehdä koulutehtäviä erityisesti silloin, jos tentti tai tehtävän dead line lähestyy.
Jos pojat olisivat viisi vuotta nuorempia, ei tästä tulisi mitään.
Kotona Harjula kertoo pystyvänsä keskittymään koulutehtäviin hyvin, sillä pojat oleskelevat enimmäkseen omassa ”valtakunnassaan” talon toisessa kerroksessa ja käyvät alakerrassa vain syömässä. Silloin on myös aikaa jutella heidän kanssaan päivän tapahtumista.
− Jos pojat olisivat viisi vuotta nuorempia, ei tästä tulisi mitään.
Perheen kaksi koiraa ovat hyväksyneet sen, että aamulenkit hoidetaan juoksentelemalla omalla aidatulla pihalla. Ne tietävät pääsevänsä oikeallekin lenkille johonkin aikaan päivästä, mutta sen pituus vaihtelee 20 minuutista kahteen tuntiin. Harjula yrittää itse ulkoiluttaa koiria mahdollisimman paljon, sillä omat liikuntaharrastukset ovat jääneet.
Näillä näkyminen Sanni Harjula valmistuu kesällä 2021. Nyt alkaa kymmenen viikon harjoittelu lastensuojelussa. Työpäivät ovat vain 7,5 tuntia pitkiä, ja harjoittelupaikka on kävelymatkan päässä.
Päivittäisestä ”härdellistä” huolimatta Harjula on hyvin tyytyväinen valintaansa.
Hän kertoo lukeneensa jostain, että kun muutoksen tarve nousee suuremmaksi kuin sen pelko, on silloin hyvä aika alkaa toteuttaa haaveitaan.
− Näin on minulle käynyt ja olen siitä onnellinen, Sanni Harjula sanoo hymyillen.
