Mitoitus on välittämistä

Kuva: Veikko Somerpuro

Viisitoista vuotta sitten pelkäsin maanantaiaamuja.

Työskentelin vastavalmistuneena sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa ja aloitimme viikot käymällä tiimikokouksessa läpi viikonlopun faksisaldoa. ”Viisilapsinen perhe, menty kotiin väkivaltatilanteen vuoksi, molemmat vanhemmat humalassa, kuka ehtii selvittämään”, aloitti pomomme pinon päällimmäisestä lastensuojeluilmoituksesta. Huoneessa kaikui äänetön ”ei kukaan”, mutta vuorollaan otimme faksin tai pari ja teimme vähän pidempää päivää, ilman ylityömääräystä.

Tilanteeni oli keskimääräistä parempi, vain 70 lasta eikä yhtään vastentahtoista huostaanottoa menossa. Virkaiältään varttuneimmilla kollegoilla lapsia saattoi olla yli 100, joukossa vaativia sijoituksia.

Sitovaa mitoitusta laajennettava muillekin sektoreille.

Ei yllättäne, että sosiaalityöntekijäurani kesti niiltä erää vain muutaman vuoden. Jos asiakkaita olisi ollut järkevä määrä, olisin viihtynyt pidempään. Työhän on mitä palkitsevinta.

Talentian suositus lastensuojelun mitoitukseksi on 25 lasta vastaavaa sosiaalityöntekijää kohden. Hallitusohjelmassa on kirjattu vähimmäismitoitukseksi 30, johon siirrytään asteittain vuodesta 2022 alkaen. Mikäli muutos saadaan aikaan, se tarkoittaa valovuosien kehitysaskelta.

Iloisia mitoitusuutisia kuuluu myös koulumaailmasta, sillä hallitus suunnittelee sitovaa kuraattorimitoitusta peruskouluihin ja toiselle asteelle. Tällä hetkellä yhdellä kuraattorilla voi olla vastuullaan jopa pari tuhatta koululaista.

Resurssiongelmat eivät rajoitu vain kouluun ja lastensuojeluun, vaan äärirajoilla työskennellään myös vammais- ja aikuissosiaalityössä. Korona ei helpota tilannetta, ja avunsaanti viivästyy entisestään.

Mikäli ihmisiä halutaan oikeasti auttaa ja se nähdään myös politiikassa tärkeänä, on sitovaa mitoitusta laajennettava muillekin sektoreille. Riittävät resurssit auttavat paitsi hädässä olevaa asiakasta myös työnantajaa pitämään kiinni motivoituneista työntekijöistä, joita maanantai pelottaa.

Kaisa Yliruokanen