Miten eettinen päätös syntyy?

Lastensuojelun haastavien asiakastilanteiden päätöksenteossa joudutaan usein soveltamaan lakeja ja ohjeita luovasti, jotta lapsen etu tulisi ratkaisussa huomioiduksi. Joskus on pakko valita huonoista vaihtoehdoista se, joka vaurioittaa lasta vähiten.

Sanna Teiron aloittaessa työuransa Helsingissä 1990-luvun alussa lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät voineet päättää oikeastaan mistään. He jonottivat toimisto-päällikön luokse saadakseen esimiehensä leiman kaikkiin päätöksiin. Myöhemmin ovat lainsäädännössä ja muissa lastensuojelutyötä koskevissa asioissa tapahtuneet muutokset kääntäneet tilanteen päälaelleen.

– Sosiaalityöntekijät päättävät nyt melkein kaikesta. Meille on delegoitu päätösvaltaa uskomattoman paljon, toteaa Itäkadun perhekeskuksessa johtavana sosiaalityöntekijänä nykyään työskentelevä Teiro.

Ammattikunta pystyy päättämään niin asiakkaidensa taloudellisesta avustamisesta kuin heitä koskevista lastensuojelutoimistakin. Sijaishuollon isoihin päätöksiin sosiaalityöntekijän päätösvalta ei ulotu.

Usein joudumme valitsemaan huonoista vaihtoehdoista sen, mikä vaurioittaa lasta vähiten.

– Pätevyyskin ratkaisee. Alallamme on paljon opiskelijoita, jotka eivät ennen valmistumistaan voi samalla tavalla osallistua päätöksentekoon, muistuttaa Länsi-Vantaan avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Hanna Holmberg.

Sanna Teiro kertoo perhekeskuksen käytännöstä, jonka mukaan opiskelijalle ei voida delegoida ensimmäisen kolmen kuukauden aikana samanlaista päätösvaltaa kuin jo ammattiin valmistuneille. Sen jälkeen opiskelijat ovat samalla viivalla.

– Itselläni on tiimi, johon kuuluu kahdeksan sosiaalityöntekijää. Heistä laillistettuja on seitsemän ja yksi loppuvaiheen sosiaalityön opiskelija. He tekevät päätöksiä itsenäisesti, mutta toki konsultoivat niistä tarvittaessa minua, Teiro täsmentää.

Joskus päätös runnotaan läpi

Tyypillisiä päätöksentekoon liittyviä tilanteita lastensuojelun avohuollossa ovat muun muassa asiakkuuden aloittamisen tai lopettamisen kriteerien pohtiminen, sopivan tukitoimen valitseminen, kiireelliset lastensuojelutehtävät sekä huostaanoton valmistelu ja sijaishuoltopaikan valinta.

Suurimman osan päätöksistä tekee sosiaalityöntekijä yhteistyössä perheen kanssa. Haastavimmat asiat käsitellään usein lähiesimiehen kanssa. Joissakin tilanteissa – kuten huostaanottopäätöstä tehtäessä tai sijaishuoltopaikkaa muutettaessa – päätös tulee hyväksyttää johtavalla sosiaalityöntekijällä.

– Paperittomien asioita hoidettaessa joudutaan kunnissa joskus runnomaan läpi päätöksiä, sanoo Hanna Holmberg.

– Kiireellisessä sijoituksessa toimitaan käytettävissä olevien tietojen varassa, sanoo Holmberg.

Holmberg korostaa päätöksenteon vaikeutta akuutissa tilanteessa, jossa joudutaan asiakkaan turvallisuuden varmistamiseksi kajoamaan myös ihmisen perus- ja itsemääräämisoikeuksiin.

– Muitakin hankalia asiakastilanteita löytyy. Huostaanotto ja sen arviointi ovat sellaisia. Samoin lasten huolto- ja tapaamisriidat, joihin voi liittyä vieraannuuttamisproblematiikkaa.

– Usein joudumme valitsemaan huonoista vaihtoehdoista sen, mikä vaurioittaa lasta vähiten, Holmberg tiivistää.

Joskus sosiaalityöntekijän on asiakkaan parasta tavoitellessaan tulkittava lakia väljästi ja toimittava omaan ammattietiikkaansa luottaen. Silloin voi joutua runnomaan läpi sellaisia päätöksiä, joilla ei ole välttämättä kuntatasolla vielä hyväksyntää. Näin on Holmbergin mukaan jouduttu menettelemään paperittomien maahanmuuttajien asioita hoidettaessa.

– Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita paperittomia on ollut Suomessa jo kymmeniä vuosia. Me olemme lähteneet liikkeelle siitä, että samanlaiset lastensuojelupalvelut kuuluvat kaikille, toteaa Teiro.

– Kasvava asiakasryhmä ovat sotatoimialueelta palanneet traumatisoituneet lapset ja heidän vanhempansa. Heidän kanssaan työskentelemiseen ei meidän koulutuksemme riitä. Se vaatii laajempaa moniammatillista yhteistyötä, missä terveydenhuollon osuus korostuu.

Työkalu pirullisiin ongelmiin

Länsi-Vantaan avohuollossa johtavana sosiaalityöntekijänä toimiva Tuuli Kotisaari on viime vuonna valmistuneessa sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen lopputyössään kehittänyt erityisesti johtaville sosiaalityöntekijöille suunnatun työkalun, joka auttaa ohjaamaan työntekijöitä tekemään erittäin vaativia lastensuojelun päätöksiä ja toimenpiteitä.

Työkalu toimii haastavimpien ongelmien, tutkimuksellisen termin mukaisesti ”pirullisten ongelmien”, ratkaisemisessa. Työkalu koostuu kahdesta lomakkeesta. Ne on kehitetty Vantaan lastensuojelun yhteisen arvioinnin, valmentavan johtamisen ja pirullisten ongelmien näkökulman avaamalle teoreettiselle pohjalle.

– Lomakkeet ovat olleet hyödyksi erilaisiin päätöksiin valmistautumisessa. Ne jäsentävät ajattelua ja varmistavat, että kaikki osa-alueet on varmasti huomioitu, Kotisaari selittää työkalun reflektiivistä luonnetta.

Jokaisen lapsen ja vanhemman tilanne on ainutlaatuinen ja sen pitää näkyä asiakirjoissa.

Hän nimeää oman työkokemuksensa pohjalta yhdeksi lastensuojelun pirullisimmista ongelmista huostaanoton tarpeen selvittämisen perheessä, jossa on useampia lapsia. Yksi perheen lapsista saattaa oireilla ulospäin, mutta keskittyminen pelkästään yhteen perheenjäseneen johtaa helposti harhaan eikä ratkaise koko ongelmaa.

– Kaikkein haastavampia ovat tilanteet, joissa lastensuojelullisten riskien lisäksi perhettä on kohdannut jokin traumaattinen tapahtuma, Kotisaari sanoo.

– Jokaisen lapsen ja vanhemman tilanne on ainutlaatuinen, mikä pitäisi pystyä tuomaan päätöksen perusteluissa esiin, Sanna Teiro toteaa.

Sanna Teiron mukaan sellainen tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun perheen vanhempi on kuolemassa. Kyseessä saattaa olla yksinhuoltajavanhempi, joka ei vakavan sairautensa vuoksi enää kykene huolehtimaan lapsesta. Lain tiukan tulkinnan mukaan ”puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä”.

– Onko lapsen etu se, että hänet viedään sen ainoan kiintymyssuhteen luota pois? Minun mielestäni niin ei välttämättä ole, Teiro toteaa.

Eettisen päätöksenteon malli

Lastensuojelun avohuollossa Malmilla työskentelevä sosiaalityöntekijä Raija Kuronen on ollut mukana Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan uramalliohjelmassa vuosina 2018–2019. Hän toteutti tuona aikana kehittämisprojektin, minkä tuloksena syntyi eettisen päätöksenteon malli.

Raija Kurosen mukaan eettinen päätöksenteko vaatii tarkkanäköisyyttä ja refleksiivisyyttä. Työntekijän tulee olla tietoinen omista henkilökohtaisista ja ammatillisista arvoistaan, mutta tiedostaa myös muiden prosessiin osallistuvien arvot. Erilaiset sidosryhmät on otettava huomioon.

Eettisen päätöksenteon mallin elementtejä ovat ongelman määrittely, eettinen arviointi, vaihtoehtojen harkitseminen, lopputulosten tutkiminen, toiminnasta päättäminen ja tulosten arviointi.

Mallissa hyödynnetään analyyttistä ajattelua. Kun analyysi tehdään yhdessä asiakkaan kanssa, tulee asiakkaasta päätöksenteon kumppani. Yhteinen päätösprosessi voi vähentää epäoikeudenmukaisuuden ja vallan väärinkäytön kohteeksi joutumisen kokemuksia.

Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenet valittavat usein sitä, etteivät sosiaalityöntekijät perustele riittävän hyvin tekemiään valintoja asiakirjoissa tai suullisissa käsittelyissä. On havaittu myös perustelukulttuureja: asioita perustellaan samalla tavalla kuin niitä on aiemmin perusteltu.

Sanna Teiron mielestä huostaanottopäätösten perusteluissa pitäisi pyrkiä yksilökohtaiseen lapsen tilanteen kuvaukseen ja lapsen edun arviointiin. Huostaanottoon ja sijaishuoltoon johtaneiden syiden ollessa usein melko lailla samoja tulee helposti käytettyä tiettyjä fraaseja.

Pirulliset ongelmat ovat osa työtä, ne kannattaa nähdä voimavarana eikä uhkana.

– Jokaisen lapsen ja vanhemman tilanne on kuitenkin ainutlaatuinen. Tämä pitäisi pystyä myös perusteluissa tuomaan esiin, Teiro painottaa.

Tuuli Kotisaari korostaa dokumentoinnin tärkeyttä. Päätöksentekoon ei saa vaikuttaa mikään, mitä ei ole selkeästi dokumentoitu ja perusteltu. Pirullisten ongelmien kohdalla on kyettävä käsittelemään asianosaisten vastakkaisiakin huomioita ja vertailemaan keskenään erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, jolloin tiettyyn ratkaisuun päätyminen tulee ymmärrettäväksi.

Kesyt ongelmat yksitulkintaisia

Tuuli Kotisaari kirjoittaa lopputyössään, että kompleksisuusajatteluun kuuluvien pirullisten ongelmien luonne paljastuu verrattaessa niitä ”kesyihin ongelmiin”. Kesyt ongelmat ovat yksitulkintaisia ja helpommin ratkaistavissa, jolloin niiden parissa työskentelemisestä saa jopa arvostusta ja kunniaa.

Pirullisten ongelmien kanssa painivaa ei tulla juurikaan kiittelemään. Niiden ratkaisemisessa ei toimi puhtaan rationaalinen ote, sillä ne ovat yleensä luonteeltaan sosiokulttuurisia. Tälle vuorovaikutteiselle prosessille ei ole selkeää loppua: ongelmat muuttuvat ja mukautuvat jokaisen ratkaisun myötä.

Pirullisia ongelmia saatetaan kesyttää tai kokonaan kieltää osin sen vuoksi, ettei ongelman monimutkaisuutta tunnisteta. Kotisaaren mukaan se näyttäytyy organisaatioissa tai yhteiskunnan tasolla usein siten, että havaittuun ongelmaan halutaan nopeasti ratkaisu. Siksi valitaan jokin tarjolla olevista vaihtoehdoista arvioimatta vaikutuksia riittävän laajasti.

– Lastensuojelu on suurissa kaupungeissa pilkottu useisiin osiin. Se saattaa johtaa resurssien ja asiakkaiden siirtämiseen paikasta toiseen ilman, että mitään varsinaista muutosta työn tekemisen tavassa tapahtuu. Näin ongelmat vain jatkuvat uudessa muodossa.

Nopea ratkaisu ongelmaan ei ehkä palvele parasta lopputulosta.

– Hyvä esimerkki on kunnissa tapahtuva painopisteen siirtäminen korjaavien ja ehkäisevien palvelujen välillä ilman lisäresursseja, Holmberg mainitsee.

– Esimerkiksi koulupoissaolojen taustalla voi olla lapseen itseensä, oppimiseen, luokkaan, kouluun, kaveripiiriin tai vanhempien tilanteeseen liittyviä tekijöitä, Teiro lisää.

– Niin kauan kuin keskitytään siihen, ettei lapsi käy koulua ja tämä liittyy jotenkin lapsen tai vanhempien ominaisuuksiin, ei välttämättä ratkaisua tilanteeseen synny.

Kaaoksen reunalla

Pirulliset ongelmat olisi hyväksyttävä osaksi organisaation toimintaa, jolloin ne voidaan nähdä voimavarana eikä uhkana. Vaikea tilanne on helpointa ratkaista aiemman ratkaisumallin pohjalta. Tuuli Kotisaari kuitenkin toivoo johtavan sosiaalityöntekijän kannustavan työntekijöitä ajattelemaan jokaista tapausta erillisenä.

Näin voidaan löytää aidosti hyvä ja yksilöllinen ratkaisu. ”Tällöin liikutaan ’kaaoksen reunalla’, joka tulee nähdä myönteisenä ja toivottavana lukuisten mahdollisuuksien tilana”, kirjoittaa Kotisaari.

Osaavat työntekijät kykenevät ratkomaan pirullisia ongelmia, mutta tämä vaatii mahdollistavaa johtamistyyliä. ”Kun esimies hyväksyy, että hän voi olla väärässä, osoittaa se muille, että mielen muuttaminen ei ole uhka ammatti-identiteetille vaan täysin luonnollinen tapa toimia.”

Markku Tasala

Lähteet

Kotisaari, Tuuli (2018) Yhteinen arviointi ja pirulliset ongelmat lastensuojelussa – työkaluja johtavalle sosiaalityöntekijälle. Lapsi‑, nuoriso- ja perhesosiaalityön erikoistumiskoulutus. Turun yliopisto.

Kuronen, Raija (2019) Eettinen päätöksenteko lastensuojelussa. Lastensuojelun avohuollon sosiaalityö/Malmi. Uramalliohjelma 2018–2019. Helsingin kaupunki.